SENTTAALI - Tarinaa entisajan ihmisistä ja tapahtumista

Talkkunajauhot piimään sekoitettuna on ollut perinteinen ateria ikimuistoisista ajoista.  Kuten kaikessa kotitekoisessa, vähän jokaisella talolla ja suvulla on ollut omat tapansa sekä valmistaa että käyttää talkkunajauhoja. Kovin monessa paikassa ei talkkunajauhoja ole tehty enää aikoihin.   Vanhempani jatkoivat perinnettä vielä 2000-luvun puolelle ja itsekin osallistuin siihen erityisesti viimeiset kymmenkunta vuotta.   Kun satuin löytämään vanhat valokuvat talkkunasouvin eri vaiheista, tuli mieleeni, että täytyyhän tämäkin tarina kirjoittaa nyt muistiin. Kauranjyvät Kaikki alkoi siitä, että talkkunajauhot pitää tehdä hyvänlaatuisista kauranjyvistä.   Meillä käytettiin sinänsä samaa kauraa, mitä muutoinkin käytettiin siemenkaurana.   Kasmasiinilla eroteltiin akanat jyvistä tavallistakin huolellisemmin, jotta jyvät olisivat mahdollisimman puhtaita.   Meillä talkkunoiden vuosiannokseen tarvittiin pari säkillistä näitä hyvin puhdistettuja kauroja. Keittäminen Karjakeittiössä ol

 Olen onnistunut jäljittämään jo yli 500 esivanhempaa ja kaikki esivanhempien sukuhaarat vähintään 1700-luvulle.  Tylsän tavallista väkeä tuntuvat olleen eli eivät suuria sankareita eivätkä rikollisia.  Viinanpoltosta sakkoja on monelle tullut kuten kovin yleisesti muillekin.  Täytyykin astua suorasta esivanhempien linjasta sivulle, jotta löytyy jotain mielenkiintoista.   Isoäitini Airin isoisän Kustaa Mikonpoika Eskolan veli Heikki Mikonpoika Hagberg sattui tilanteeseen, missä hänen voidaan sanoa olleen mukana todellisessa sankariteossa.   Ensimmäiset 30 vuotta Heikki Mikonpoika syntyi Luopioisten Kantolan Tuomaalan torpassa lokakuussa 1814.   Pikkuveli (isoäitini isoisä) Kustaa syntyi samassa torpassa kolme vuotta myöhemmin.   Heikin elämä oli mitä ilmeisimmin tavallista torpparinpojan elämää kuitenkin niin, että rengiksi muualle hän ei joutunut lähtemään.   Rippikoulun hän kävi ikätovereidensa kanssa v. 1830.   Vuonna 1839 eli 25-vuotiaana hän solmi avioliiton Kantolan kartanon