SENTTAALI - Tarinaa entisajan ihmisistä ja tapahtumista

Syylin talon nimikyltti. Vasemmalla teräksinen jäljitelmä Karl Sylin käyttämästä puumerkistä. Hauhon kirkonkylässä on varsin hyvin säilynyt kokonainen vanha 1800-luvun asuinalue. Rakennukset sinänsä ovat jo nähtävyys, mutta kun rakennuksiin saa liitettyä siellä asuneiden ihmisten tarinoita, tuntuu kuin ne heräisivät eloon. Itselleni alue on ollut aina pinnallisesti tuttu, sillä koulutieni vei suoraan alueen läpi ja edelleen kesämökillenikin ajetaan alueen läpi, mutta talojen historiasta en ole tiennyt juuri mitään. Yksi taloista tunnetaan Syylin talona. Tiedetään, että ainakin seppä Karl Danielinpoika Syl ja hänen Maija-tyttärensä ovat asuneet siinä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Syylin seppiä on kuitenkin Hauhon kirkonkylässä asunut kolmen sukupolven ajan. Daniel Juhonpoika Syl (5.5.1778 – 8.10.1850)   Ensimmäinen ”Syylin seppä” Daniel Juhonpoika Syl (Daniel Johansson Syl) oli syntynyt Hauhon kirkonkylän Mikon talossa 5.5.1778. Monilapsisen perheen kaikkien sisarusten tul

Wiktor Engmanin hauta Hauhon hautausmaalla (alue A, rivi 7) on ympäröiviin hautakiviin verrattuna pienehkö mutta selkeä hautakivi, jossa on teksti ”Tässä lepää Wiktor Engman Ilmoilankylästä” sekä syntymäaika 5.3.1830 ja kuolinaika 11.1.1895. Muita nimiä ei kivessä ole. Hautakivi on sinänsä yksi monien joukossa, mutta pysynyt paikallaan, vaikka kyseinen  Wiktor on kuollut jo 127 vuotta sitten.  Pari vuotta sitten netin hautakivien kuvakokoelmia selaillessani kiinnitin yht’äkkiä huomioni tuohon hautakiveen. Olin juuri sukujuuria tutkiessani käsitellyt vuonna 1823 syntyneen isälinjaisen isoisäni isoisän Kustaa Kustaanpojan sisaruksia. Yksi heistä oli Serafia Kustaantytär, joka oli solminut avioliiton Engmanin kanssa ja kyseessä sattuikin olemaan juuri tämän haudan Wiktor Engman. Vaimon nimeä ei kuitenkaan tässä hautakivessä ollut.  Kyseiset sisarukset olivat Vasikan myllärin jälkeläisiä, joista kirjoitin taannoin oman tarinansa. ”Esitätini” Serafia Kustaantytär oli syntynyt Vuolujoen

Yritin etsiskellä Kansallisarkiston kokoelmista, mitä synnyinpitäjästäni Hauhosta olisi sanomalehdissä kirjoitettu 1800-luvun alkupuolella.  Hakukoneen tulkinnan mukaan varhaisin kirjoitus oli vuodelta 1824 Turun Wiikko­Sanomissa.  Wikipedian mukaan tämä suomenkielinen lehti oli perustettu muutama vuosi aiemmin kielenkäytön edistämiseksi. Lehti oli siirtynyt vuoden 1824 alussa kirjapainonomistaja Christian Ludvig Hjeltille ja sen toimittajana oli tuolloin Karl Erik Hällfors. Kesäkuussa 1824 muutaman peräkkäisen numeron pääsisältönä oli ”kertomus koskein perkamisesta edesmenneinä vuosina” .   Numerossa 26 käsiteltiin tilannetta Hämeen läänissä.   Olen kopioinut tekstin oheen helpommin luettavassa muodossa pyrkien kuitenkin säilyttämään jokaisen sanan ja virkkeen siinä muodossa kuin ne k.o. lehdessä ovat.   Alkuperäistekstistä kiinnostuneet löytävät sen alla olevasta Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistosta. Muutama termi kirjoituksessa kiinnittää huomiota.   Kun puhutaan järvistä, k

Synnyinkotini lähellä Hauhonselän kaakkoisosassa on Ratassaari -niminen saari.  Se on sopivasti lähellä rantaa ja kuitenkin niin suuri, että siellä on kesäisin voitu laiduntaa kotieläimiä. Vielä 1960-luvulla veimme sinne soutuveneellä keväisin muutaman lampaan, jotka sitten syyskuulla haettiin pois. Lampaat olivat kesän aikana päässeet villiintymään, joten kiinnisaaminen ja venekuljetus eivät olleet niitä helpoimpia töitä varsinkaan kouluikäisille pojan klopeille. Ratassaaren ja Kokkalan niemen välissä on vajaan parin sadan metrin levyinen salmi.  Suuri osa rannoista on kuitenkin niin kivikkoisia, että varsinkaan syksyllä ei joka paikasta ole mahdollista saada venettä rantaan.  Lyhin kuljetusreitti salmen yli on käytännössä ollut se, mihin sitten tuulet pääsevät puhaltamaan vapaasti useiden kilometrien matkalta aina Hyömäestä saakka.  Oheisessa kuvassa on näkymä tuon salmen läpi kohti Hyömäkeä. Ratassaaren salmi, näkymä kohti Lammassaaria ja Hyömäkeä  (kuva Paavo Kokkala) Jossain mui

Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät. Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on. Katsellessani taas taannoin Tuntematon sotilas -elokuvaa rupesin ihmettelemään, kuinka näyttelijät näyttivät vanhoilta.  Sotilaathan ovat mielikuvissa nuoria salskeita miehiä - varusmiesikäisiä.  Olemmehan me kaikki kansakouluajan kasvatit opetelleet myös yllä olevat Ateenalaisten laulun sanat. Varmaan joku muukin on jo näitä uhrien ikäjakaumia tutkinut, mutta kun olen koko ikäni pyöritellyt numeroita, täytyihän minun lähteä selvittämään totuutta itsekin.   Helpottaakseni työtäni rajasin tarkastelun koskemaan synnyinpitäjääni Hauhoa.    Sotasurmat 1914 – 1922 -tutkimuksen mukaan tuolloin menehtyi Hauhon asuinkunnakseen tunnistettuja uhreja 175 ja Sotasampo -tietokannan mukaan vuosien 1935 – 1945 sodissa sattumalta täsmälleen yhtä monta eli myös 175 Hauholla syntynyttä menehtynyttä.   Jokseenkin ka

Geni.com alustalle talletettujen tietojen avulla on kätevä tarkastella, miten eri ihmiset ovat sukua toisilleen.  Aiemmin kirjoittelin blogissani, miten minäkin olen sukua kolmelle tasavaltamme kahdestatoista presidentistä.  Pohjalaisia sukuja tutkiessani – itse olen puhtaasti hämäläinen – näytti siltä, että kaikki olivat sukua myös puukkojunkkareille ja tunnetuille nykypoliitikoille.  Innostuin sitten tarkastelemaan myös, miten nämä poliitikot ovat sukua keskenään ja olisivatko he sukua myös muille tunnetuille poliitikoille.  Muutamaa kiinnostavaa poliitikkoa en onnistunut Genistä löytämään, mutta mielenkiintoisen otoksen kuitenkin.  Tulokset on esitetty oheisessa taulukossa.  Poliitikkojen väliset sukulaisuudet. Esim. Soinin ja Lipposen välillä 8C2R (Eighth cousin twice removed) tarkoittaa kahdeksatta serkkua kahden sukupolvenerolla, eli toinen on toisen isovanhemman kahdeksas serkku.  Tulokset Geni.com -järjestelmästä 23.2.2022. Kyllähän näistä ihan kivoja lööppejä saisi, kun huomaa

Hauhon kirkonkirjoissa ei juuri huomaa, että vv. 1808 – 1809 valtakunta olisi ollut sodassa ja että Suomen isännäksi vaihtui Venäjän keisari.   Rippikirjoja selaillessani tuli kuitenkin vastaan pikku-uutinen, mikä kertoo muutaman päivän tarkkuudella, milloin sota kosketti Hauhoakin. Hauhon seurakunnan kuolleiden luettelossa on merkitty tuntematon vainaja, joka on kuollut 8.3.1808 ja haudattu 12.3.1808.   Yleensä kuolemantapauksia ei juuri selitellä, mutta tässä tapauksessa on ruotsinkielinen teksti: ”En trosskusk vid Borgå Dragoner hvars namn ej är kunnigd siuk omkommen til Witsielä med den åt österbotten retirerande armeen och döds därstädes.” eli ”Porvoon rakuunoiden kuormarenki, jonka nimeä ei tiedetä ja joka tuli Pohjanmaalle vetäytyvän armeijan mukana sairaana Vitsiälään ja kuoli siellä.” Rauha hänen muistolleen. Joku perhe jossakin jäi varmaan tässäkin tapauksessa kaipaamaan omaistaan.   Maaliskuun alkupäivien tapahtumista sodassa Eino Jutikkalan päätoimittaman Häme

Sukulaisuuteni K.J. Ståhlbergin kanssa Olen onnistunut löytämään kirkonkirjoista kaikkien sukuhaarojen esivanhempani vähintäänkin 1700-luvun puolelle.  Eipä ole kirkonkirjojen ajalta eli viimeiseltä liki 300 vuodelta esivanhemmistani löytynyt kuuluisuuksia, aatelisia eikä edes pappeja tai virkamiehiä. Pelkkää rehellistä rahvasta eli talollisia, vuokraviljelijöitä, renkejä ja piikoja, jokunen sotilas vaan ei upseereita heissäkään.  Hyvä näin! Jokainen sukupolvi on joutunut tekemään kovaa työtä leipänsä eteen vaatimattomasti asuen, mutta aina selviytyen.  Selviytyjien sukua siis. Usein sukuja tutkittaessa kiinnitetään kuitenkin huomiota ns. parempaan väkeen. Kuten viime aikojen TV-ohjelmissakin, tuntuu mukamas jotenkin hienolta, jos esivanhemmista löytyy muinaisia kuninkaita tai muita suuruuksia.   Vaimonikin näyttää olevan sukua kaikille Euroopan kuninkallisille.   Minulle ei näitä ole tullut vastaan – vielä.    Sanon ’vielä’ siksi, että mitä enemmän tietoja löytyy 15 – 20 sukupolven

Aino Maria Klemolan ja Hilma Engmanin murhat Vitsiälässä tammikuussa 1906  Kaaviokuva murhapaikasta (Hämetär 16.1.1906) Kirjoittellessani pari vuotta sitten sukukirjaa isäni isovanhempien Kalle Kustaa ja Amanda Kokkalan elämästä ja esipolvista vastaani tuli murheellinen tapaus, missä Kalle Kustaan serkku Aino Maria Klemola oli tullut murhatuksi. Tapaus oli sinänsä tuossa sukutarinassa vain sivujuonne, mutta tuntuu herättävän kiinnostusta yhä uudelleen ja uudelleen. Aikanaan tapahtumat herättivät todella laajasti huomiota, sillä olihan lopulta kyse kahdesta murhasta, missä uhreiksi joutuivat samassa pikkukylässä asuneet naiset. Rikoksissa tuntuu itsessään olevan aina jotain kiinnostusta herättävää ja jos tapauksella on vielä jokin yhtymäkohta omaan elämään, kiinnostus luonnollisesti kasvaa. Kerrataanpa siis tapahtuman kulkua vähän laajemmin tälläkin foorumilla.  Taustaa Klemolat olivat muuttaneet Vitsiälään vuonna 1887. Kalle Kustaa Topiaanpoika Klemola oli syntynyt Tuittulan Karkk

  Okerlan kyläkeskuksessa sijainneesta Melkkalasta ei ole jäljellä enää muuta kuin 1800-luvulla portinpieliin istutetut lehtikuuset   Omien esivanhempieni elämässä yksi merkittävä hetki oli, kun isoisäni vanhemmat Kalle Kustaa ja Amanda muuttivat Kokkalan kylään.  Saatuaan kylän kaksi taloa haltuunsa, he ottivat Kokkala -sukunimen käyttöön. Kun sukunimet v. 1920 alussa tulivat lakisääteisiksi, nimi jäi sitten myös meille jälkipolville. Talonkauppoja tehtiin Hauholla 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa hyvin aktiivisesti.   Tuohon Kalle Kustaan ja Amanda Kokkalaan muuttoon liittyy poikkeuksellisesti selkeä vaihtokauppa, missä Kalle Kustaa ja Amanda Melkkala muuttivat perheineen Okerlan Melkkalasta Kokkalaan ja Kaarle Juho ja Matilda Soini Kokkalasta Melkkalaan.   Miten tuollaiseen vaihtokauppaan on oikein päädytty?   Äskettäin sukujuuriani tutkiessani tuli vastaan mahdollisuus, että sukuyhteys vaihtokaupan osapuolten välillä olisi saattanut hyvinkin vaikuttaa asiaan.   Keskeisen