SENTTAALI - Tarinaa entisajan ihmisistä ja tapahtumista

   Perjantaina 27.11. on hauholaisen esi-isäni Juho Heikinpojan 250-vuotisjuhla! Juho Heikinpoika syntyi Eteläisten Huikkolassa 27.11.1770.   Oheinen kuva esittää syntymän kirjausta Hauhon seurakunnan kirkonkirjoissa.   Juhon nuoruudesta ei ole löytynyt dokumentteja, mutta 1790-luvulla hän oli lyhyen aikaa renkinä Hakkalassa. Hakkalassa ollessaan hän solmi avioliiton Tuittulan Alastalon tyttären Kirsti (Cristiina, Stina) Mikontyttären kanssa.   Sattumalta Kirstin sisar Maria on myös esivanhempiani, mutta äitini puolelta. Vuonna 1804 nuoripari muutti Lopelle Launoisten Oinaalan lampuotiksi.   Paikka on nykyisen Forssa – Lahti tien varrella H:linna – HKI -moottoritien länsipuolella.    Venäjän vallan alkaessa kotikulmat olivat kuitenkin alkaneet vetää puoleensa.   Vuonna 1811 Juho tuli Hahkialan torppariksi Omettakorven torppaan, missä hän sitten asui kuolemaansa saakka. Juho Heikinpoika kuoli 62-vuotiaana 30.5.1833 kuolinsyynä rötfeber eli mätäkuume.   Omettakorven torpan paikka Porso

     Suomessa kattava sukunimilaki tuli voimaan vasta v. 1920.   Sitä ennen hämäläisen rahvaan keskuudessa käytettiin - jos käytettiin – varsinaisen periytyvän sukunimen sijasta asuinpaikan mukaista lisänimeä.      Tämä lisänimi vaihtui asuinpaikan mukaan.   Kun vielä lisänimen kirjoittajat vaihtuivat ja kukin teki omia tulkintojaan, sukunimen kaltaisia lisänimiä on saattanut olla useitakin.   Seuraavassa käyn läpi isoisäni isän Kalle Kustaa Kustaanpojan elämää ja ”sukunimiä” läpi hänen elämänsä. Kalle Kustaa Kustaanpoika syntyi Hauholla Ilmoilan kylän Honkasaaren Klaasun tilalla 27. tammikuuta 1859.   Pikkupojasta oli tuskin tarvetta käyttää mitään lisänimeä, mutta jos oletetaan, että pojan ”sukunimi” olisi saman kuin isällä Kustaa Kustaanpojalla, Ilmoilan ajoilta löytyisi ainakin kolme kirjoitusasua Klaasu (1), Klasu (2) tai suomalaisittain Laasu (3). Kalle Kustaan perhe muutti vuonna 1867 Okerlan Melkkalaan.   Sittemmin 1900-luvun alussa Hauhontaakse siirretty Melkkala sijaits

   Vanhempieni jäämistössä oli iso pahvilaatikolleni vanhoja asiakirjoja. Olin luvannut jo vanhemmillenikin, että kun aikaa löytyy, voin alkaa käydä niitä läpi.  Ruotsin kieli ja vanhat koukeroiset käsialat pitivät kynnyustä korkeana.    Aikani ihmeteltyäni, ryhdyin käymään aineistoa läpi paperi paperilta. Merkkasin jokaisesta paperista ajankohdan ja sisällön lyhyesti.  Aikajärjestykseen saatetut sekalaiset tapahtumat alkoivat vähitellen kertoa oman sukuni vaiheista 1800-luvulla.   Penkomalla lisäksi internetiin talletettuja kirkonkirjoja, henkikirjoja, sanomalehtiä y.m. huomasin lopulta olevani sukututkimuksen harrastaja.  Kuten vaimoni sanoo, seurustelen kuolleiden sukulaisten kanssa.  Kesällä 2020 sain koottua 90-sivuisen tutkielman Hauhon Kokkaloista.  Tässä blogisarjassa hyödynnän tuota tutkielmaa, mutta pyrin löytämään myös uusia näkökulmia esivanhempieni maailmaan laajemminkin.  Sukututkimus on kuin tosi-TV:n katselemista. Mitä enemmän entisaikojen ihmisten elämää penkoo, sitä e