SENTTAALI - Tarinaa entisajan ihmisistä ja tapahtumista

Itsenäistymisen alkuvuodet olivat monille tiukkaa aikaa.  Suomessa oli elintarvikepula ja mm. viljan myynti ja käyttö oli säännösteltyä.  Sotaväen tarpeet täytettiin usein ennen muita.   Oheinen kirje on tullut isoisäni isälle Kalle Kustaa Kokkalalle talvella 1919.   Lähettäjä J.G. Nyman oli Kalle Kustaan serkun Serafian aviomies (s. 1853) tai serkun poika (s. 1875).   Valitettavasti en ole vielä pystynyt varmistamaan, olisiko vanhempi J.G. Nyman sama mies kuin Hämeenlinnassa 1900-luvun alussa vaikuttanut kauppias J.G.Nyman, joka kuolinilmoituksen mukaan oli syntynyt Hauholla vuonna 1853.   Tarkka päivä ja paikkakunta ovat kuitenkin eri kuin varhaisissa Hauhon aikaisissa kirkonkirjoissa. Kirjeestä välittyy joka tapauksessa kauniisti sekä aito hätä että kunnioitus.   Kokkalan peltoja oli tuolloinkin sekä Hauhonselän rannalla Kyttälän naapurissa että Hauhontakana Hämeenlinnaan johtavan tien varressa. Kirjeen lähettäjä on ollut hyvin tietoinen tästä. Olen pyrkinyt ohessa säilyttämää

  Monissa seurakunnissa on vielä tapana järjestää lukusia eli kinkereitä.   Aikanaan jokavuotiset lukuset olivat seurakuntalaisille vakava paikka.   Niihin mentiin kuin opiskelijat tenttiin.   Jos halusi saada myöhemmin hyvän mainetodistuksen papeilta, lukusilla piti osoittaa taitojaan.   Jokaisen seurakuntalaisen osaamista ja perehtyneisyyttä seurattiin tarkoin. Oheisessa kuvassa on vuonna 1836 syntyneen Kaarle Johananpojan lukukirja 1800-luvun puolivälistä.  Kaarle oli Kalailan Pietilän talollisen poika. Elämänsä loppuvaiheessa Kaarle käytti nimeä Kaarle Pietilä.  Huomattavaa on, että Lukukirja on suomenkielinen eli sitä kirjoittaneet papit ovat jo osanneet suomea. Kaarlen ollessa 11-vuotias hänen saamansa palaute oli ”parantaa sisälukutaitoa ja vanhat läksyt”.   Pari vuotta meni sitten moitteetta, mutta vuonna 1850 on todettu ytimekkäästi pojan olevan laiska.   Aika monesta 14-vuotiaasta pojasta on varmaan sanottu samaa. Kyllähän Kaarle sitten pääsi ihan säällisesti 15-vuotiaana

Maria Niska 1849-1940  Äitini isän äiti Maria Kristiina Tuomaantytär Niska syntyi vuonna 1849.  Lapsuutta ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa hyväosaiseksi, mutta siitä huolimatta hän eli 90-vuotiaaksi.  Vaatimattomista oloista lähtenyt, vaatimattomasti elänyt Maria on ollut todellinen suomalaisen sisun ilmentymä aikana, jolloin sisua tarvittiin. Marian isä oli Pälkäneen Epaalan Uotilassa v. 1823 syntynyt Tuomas Juhonpoika, jonka isälinjan suku oli käyttänyt sukunimen kaltaista nimeä Kuhlberg.   Tuomaksen kohdalla tätä ei kuitenkaan enää ole kirjoissa mainittuna. Äiti oli Hauhon Miehoilan Paavolassa v. 1820 syntynyt Fredrika Matintytär.    Rippikoulun jälkeen Fredrika oli pari vuotta piikana Alvettulan Ellilässä, mutta muutti veljensä kanssa parikymppisenä Pälkäneelle. Siellä Tuomas ja Fredrika solmivat avioliiton keväällä 1845. Ensimmäinen lapsikin syntyi jo viisi viikkoa häiden jälkeen. Syksyllä 1845 nuoripari muutti Hauholle ja seuraavana vuonna sieltä eteenpäin Luopioisiin, Rau