Tekstit

Vasikan myllärin jälkipolvet Hauholla, Tuuloksessa ja vähän muuallakin

Kuva
Hauholla ja lähiympäristössä vesistön korkeuserot ovat vähäisiä, joten myllyjä varten on aikanaan jouduttu ottamaan vähäisempiäkin virtapaikkoja käyttöön.  Eräas tällainen ajat sitten käytöstä pois jäänyt myllynpaikka on Hauholla Vuolujoen varrella Sahan kylän paikkeilla.  Isälinjan esivanhempani Kalle Juhonpoika (s. 1757) ja vaimonsa Katarina Juhontytär (s. 1759) muuttivat vuonna 1790 toisesta myllyn paikasta eli Tuuloksen Pohjoisten Alamyllyltä Vuolujoen varteen.  Kalle ja Katarina ovat isoisäni isoisän isovanhemmat.  Heidän, heidän poikansa ja tämän lasten asuinpaikkana oli noin 70 vuoden ajan Hahkialan Vasikan myllytorppa Hauholla.  Nämä esivanhemmat ovat sikäli kiinnostavia 64 vastaavan esivanhempani joukossa, että jos Suomessa olisi säädetty sellainen sukunimilaki, joka sitten säädettiin 1920-luvulla, omakin sukunimeni olisi todennäköisesti Vasikka eikä Kokkala. Kun maalaisyhteisössä puoliso löytyi yleensä hyvin läheltä eikä koulujakaan käyty, jälkipolvetkin löytyivät yleensä l

Kohtalokkaita onnettomuuksia suvussa

Kuva
  Entisaikojen ihmiset joutuivat ottamaan joko tietäen tai tietämättömyyttään suurempia riskejä.   Omassa lähisuvussani en muista sitten sota-ajan sattuneen ensimmäistäkään kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Varhaisempaa sukua tutkiessani olen törmännyt useisiin ikäviin kohtaloihin.   Kun monia sukututkijoita ja sukututkimusten seuraajia tuntuu kiinnostavan kaikenlaiset tavallisuudesta poikkeavat tapahtumat, olen seuraavaan kerännyt näitä eteeni tulleita muusta kuin sairastumisista johtuneita kuolemantapauksia aikajärjestykseen.   Surullisia tapahtumia, mutta ei niinkään harvinaisia aikoinaan.   Jos sanomalehtiä olisi ollut, pikku-uutiseksi nämä olisivat varmaankin jääneet yhtä murhajuttua lukuun ottamatta. Pahimpia onnettomuuksia ovat luonnollisesti sodat. Kirjoituksen loppuun olen koonnut tietoja viimeisissä sodissa menehtyneistä omien vanhempieni serkuista.   Nykyaikaan verrattuna myös hukkuminen on ollut varsin yleinen kuolinsyy. Onnettomuuksien tai sotien aiheuttamia kuoleman

Talkkunajauhot - perinneruokaa kotikonstein

Kuva
Talkkunajauhot piimään sekoitettuna on ollut perinteinen ateria ikimuistoisista ajoista.  Kuten kaikessa kotitekoisessa, vähän jokaisella talolla ja suvulla on ollut omat tapansa sekä valmistaa että käyttää talkkunajauhoja. Kovin monessa paikassa ei talkkunajauhoja ole tehty enää aikoihin.   Vanhempani jatkoivat perinnettä vielä 2000-luvun puolelle ja itsekin osallistuin siihen erityisesti viimeiset kymmenkunta vuotta.   Kun satuin löytämään vanhat valokuvat talkkunasouvin eri vaiheista, tuli mieleeni, että täytyyhän tämäkin tarina kirjoittaa nyt muistiin. Kauranjyvät Kaikki alkoi siitä, että talkkunajauhot pitää tehdä hyvänlaatuisista kauranjyvistä.   Meillä käytettiin sinänsä samaa kauraa, mitä muutoinkin käytettiin siemenkaurana.   Kasmasiinilla eroteltiin akanat jyvistä tavallistakin huolellisemmin, jotta jyvät olisivat mahdollisimman puhtaita.   Meillä talkkunoiden vuosiannokseen tarvittiin pari säkillistä näitä hyvin puhdistettuja kauroja. Keittäminen Karjakeittiössä ol

Sarjamurhaaja Kerpeikkarin kiinniottaja Heikki Mikonpoika Hagberg

Kuva
 Olen onnistunut jäljittämään jo yli 500 esivanhempaa ja kaikki esivanhempien sukuhaarat vähintään 1700-luvulle.  Tylsän tavallista väkeä tuntuvat olleen eli eivät suuria sankareita eivätkä rikollisia.  Viinanpoltosta sakkoja on monelle tullut kuten kovin yleisesti muillekin.  Täytyykin astua suorasta esivanhempien linjasta sivulle, jotta löytyy jotain mielenkiintoista.   Isoäitini Airin isoisän Kustaa Mikonpoika Eskolan veli Heikki Mikonpoika Hagberg sattui tilanteeseen, missä hänen voidaan sanoa olleen mukana todellisessa sankariteossa.   Ensimmäiset 30 vuotta Heikki Mikonpoika syntyi Luopioisten Kantolan Tuomaalan torpassa lokakuussa 1814.   Pikkuveli (isoäitini isoisä) Kustaa syntyi samassa torpassa kolme vuotta myöhemmin.   Heikin elämä oli mitä ilmeisimmin tavallista torpparinpojan elämää kuitenkin niin, että rengiksi muualle hän ei joutunut lähtemään.   Rippikoulun hän kävi ikätovereidensa kanssa v. 1830.   Vuonna 1839 eli 25-vuotiaana hän solmi avioliiton Kantolan kartanon

Johannes Juhonpoika Strandvik – tavallisen miehen tavallinen tarina

Kuva
Johannes Juhonpoika Strandvik oli ensimmäinen oman synnyinkotini Kokkalan kylän alueelle muuttanut esivanhempani.  En ole varma, mitä nimeä Johannes on eläessään käyttänyt.   Etunimi Johannes esiintyy ruotsinkielisessä Lopen seurakunnan syntyneiden luettelossa.  Muutoin ruotsinkielisissä kirkonkirjoissa on käytetty nimeä Johan, kuten melkein kaikilla entisaikojen ”Jusseilla”.   Viimeisessä Johanneksen kruununverokuitissat Johannes on nimellä Juhana.   Perunkirjoituksessa nimi on muodossa Jussi Jussinpoika.   Erotukseksi lukuisista muista Johaneista olen päätynyt käyttämään syntymäkirjauksen nimeä Johannes, jota on voitu käyttää niin suomen- kuin ruotsinkielisissä yhteyksissä.    Sukunimi Strandvik on myös puhdas valinta, sillä sitä nimeä hänestä on käytetty vasta noin 40-vuotiasta alkaen.  Strandvik tulee sen tilan nimestä, minkä lampuotina hän toimi Kokkalan kylässä ja missä hän myöskin aikanaan kuoli.   Sitä ennen häneen liitetty talonnimi on ollut Omettakorpi.   Muutama vuosi 1850-l

Heikki Fransinpoika Franttila - esi-isäni viittä eri reittiä

Kuva
Sanotaan, että ei tarvitse mennä kuin reilu tuhat vuotta taaksepäin, meillä jokaisella on yhteisiä esivanhempia. Väitetään jopa niin, että jos jollakin reilut tuhat vuotta sitten eläneellä on nykypäivänä jälkeläisiä, me kaikki olemme tämän yhden ja saman henkilön jälkeläisiä.  Oma asiantuntemukseni ei kuitenkaan riitä todistamaan tai kumoamaan näitä väitteitä. Voidaan laskea, että kymmenen sukupolven takaa eli noin 250 – 300 vuotta sitten meillä pitäisi olla noin 1 000 esivanhempaa (= 2 potenssiin 10) ja vastaavasti tuosta edelleen kymmenen sukupolvea taaksepäin, esivanhempia olisi jo 1 000 000.   Kun suomalaisia oli tuohon aikaan paljon vähemmän, erillisiä esivanhempia ei yksinkertaisesti voi riittää.   Samat henkilöt tulevat siten esivanhemmiksi useita eri reittejä.   Todellisuudessa kumppania haettiin aina paljon lähempää, joten se joukko ihmisiä, mistä esivanhempiamme voi löytyä, on monilla seuduilla ollut vain joitakin kymmeniä tuhansia. Melkein kaikki suomalaiset, jotka ovat

Alastalon Maria syntyi Tuittulassa tasan 250-vuotta sitten

Kuva
 Ensi keskiviikkona, 7. huhtikuun 2021, voidaan viettää minun ja satojen muiden tuttujen ja tuntemattomien yhden esiäidin 250-vuotispäivää.  Nimittäin 7. huhtikuuta 1771 syntyi Hauhon Tuittulan Alastalossa Maria Mikontytär, joka on äitini puolelta esiäitini kuuden sukupolven takaa (ks. oheinen kuva).   Hän on yksi 64:sta yhtä kaukaisesta esivanhemmastani, mutta sikäli poikkeuksellinen, että hänen sisarensa Kirsti Mikontytär on myös esiäitini kuuden sukupolven takaa (ks. oheinen kuva).  Kolme vuotta Mariaa nuorempi Kirsti on kuitenkin esiäitejäni isäni puolelta.  Tämä onkin lyhin yhteys yhteisiin esivanhempiini eli pitää mennä aina Marian ja Kirstin vanhempiin, ennen kuin isältäni ja äidiltäni löytyy yhteisiä esivanhempia.  Vanhempani Kalle ja Saara olivat siis viidensiä serkkuja toisilleen ja minä siten itseni kuudes serkku. Maria Mikontytär solmi 20 vuotiaana avioliiton Hauhon Rukkoilan Sipilän torpan pojan Antti Heikinpojan kanssa ja muutti aviomiehensä kotiin Rukkoilaan.  Antti oli