Entisajan ihmisistä ja tapahtumista

  Valfrid Eskolan esivanhempia Hauholaisia sukuverkostoja tutkiessani tuli vastaan mielenkiintoinen nousu sosiaalisessa hierarkiassa. Isäni isän ja äitini äidin rippikoulakaverina vv. 1904-1905 oli poika Miehoilasta, joka tunnettiin siinä vaiheessa nimellä Valfrid Mantanpoika. Sukuyhteyttä häneen en onnistunut löytämään osittain ehkä siksi, että niin Valfrid itse kuin hänen äitinsä ja äitinsä äiti olivat syntyneet aviottomina lapsina.  Pitkäaikainen kansanedustaja ja kunnalisneuvos tästä Valfridista kuitenkin tuli. Tässä kirjoituksessa keskityn Valfrid Eskolan hauholaiseen sukutaustaan. Mitään suoria yhteyksiä minulla ei ole häneen mitään yhteyksiä ole. Tämä kirjoitus onkin pelkkää ”kirjaviisautta” eli perustuu Hauhon seurakunnan digitoituihin kirjoihin ja eduskunnan vanhoista kansanedustajista julkaisemiin tietoihin. Juho Matinpoika Höberg ja Maria Juhontytär Keskikesällä 11.7.1801 syntyi Hauholla Hyömäen kartanon Höbergin torpassa poika, jonka nimeksi kirkonkirjoihin merkittiin Joh

Noin 80% vuosien 1904-1905 rippikoululuokan hauholaisista nuorista voidaan osoittaa verisukulaisikseni.   Joskus on sanottu, että suku päättyy kolmansiin serkkuihin ja suunnilleen näin se varmaan ihmisten mielissäkin on. Laajemmin sukulaisiksi tai verisukulaisiksi voidaan kuitenkin lukea myös kaikki ne, joiden kanssa meillä on yhteisiä esivanhempia.   Tällöin tietenkin kaikki olemme sukulaisia, sillä riittävän monta sukupolvea taaksepäin mentäessä meillä on väistämättä yhteisiä esivanhempia.   Karkeasti ottaen kymmenen sukupolven takana esivanhempia on jokaisella noin tuhat ja kaksikymmentä sukupolvea sitten noin miljoona.   Kun alue, millä aiempien vuosisatojen ihmiset liikkuivat, on yleensä hyvin rajallinen, väestörajat tulevat vastaan varsin nopeasti yhteisiä esivanhempia löytyy väistämättä.    Kun puoliso on löytynyt samalta seudulta, aviopuolisoidenkin välillä löytyy usein verisukulaisuus.   Yhteiskunnassa on kuitenkin pidetty varsin hyvin huolta, että läheistä sukua olevia ei

Kustaan Kustaanpojan  puumerkki vuodelta 1884  Ihmisillä on tapana muistaa suurmiehiä, kun heidän syntymästään on kulunut pyöreitä vuosia.  Isälinjan isoisäni isoisä Kustaa Kustaanpoika ei ollut sellainen suurmies, että häntä muut muistelisivat.  Mutta minulle ja muille hänen jälkeläisilleen hän oli suurmies, sillä hänen tekemisensä ovat vaikuttaneet konkreettisesti meidänkin elämäämme.  Loikka myllärin pojasta talon isännäksi 1800-luvulla on vaatinut riskinottoa ja kovaa työtä, joten juhlimisen aihetta kyllä riittää hänenkin kohdallaan. Olen Kustaasta kirjoittanut muissa tarinoissa jo aiemminkin, mutta näin merkittävän muistopäivän lähestyessä kokosin hänen elämänkertansa yhtenäiseksi tarinaksi. Kustaa Kustaanpoika syntyi 26. toukokuuta 1823 Hauholla Vuolujoen varrella sijainneessa Hahkialan omistuksiin kuuluneessa Vasikan myllytorpassa. Kustaan esi-isät useassa sukupolvessa olivat olleet mylläreitä Tuuloksen Pohjoisten myllyillä (eli lähellä nykyistä Tuulosen ostokeskusta). Kustaan i

Sukujen nimeäminen on aina vähän mielivaltaista, sillä lopulta kaikki me olemme sukua keskenämme. Biologisesti samanarvoisia esivanhempia meillä on jo kymmenen sukupolven takana ollut noin tuhat.  Me kuulumme kaikkien näiden esivanhempien sukuun, vaikka takavuosina on usein puhuttu suvuista vain isälinjojen mukaan.  Sukunimetkään eivät takaa samaan sukuun kuulumista eikä Länsi-Suomessa sukunimiä suurin osa käyttänytkään ennen 1800-luvun loppua. Sukunimiä otettiin tai annettiin varsin vapaasti, mutta nimen ottaminen vakiintuneen asuinpaikan talon nimestä oli hyvin yleistä.. Olga ja August Nukari Facebookin Hauho ennen vanhaan -ryhmässä on muutaman kerran ollut mainintoja Hauhon Nukarin suvusta. Kun oma isotätini Olga Nukari o.s. Kokkala oli 1920-luvulta alkaen Tuittulan Nukarin emäntä ja kun siellä tuli usein lapsuudessa vierailtuakin, ajattelin itsekin penkoa vähän, mikä tämä Hauhon Nukarin suku mahtaakaan olla. Suomessa on useita Nukari-nimisiä taloja.   Kaikkiaan Suomessa on täll