SENTTAALI - Tarinaa entisajan ihmisistä ja tapahtumista

Hauhontaka eli Hauhontausta oli minulle ikään kuin toinen kotikylä. Hauhontaustan rannat näkyivät kotimäeltämme ja merkittävä osa kotitalomme pelloista ja metsistäkin sijaitsi järven toisella puolella Hauhontakana. Myös äitini lapsuudenkoti sijaitsi Hauhontakana.  Kuva 1. Okerlan maiden uusjaon loppukuittaus 26.8.1904 Hauhontakana eli Hauhonselän lounais- ja länsipuolella on vielä 1800-luvun lopulla ollut vain vähän asutusta. Niinpä Hauhontaka ei ole myöskään virallisesti oma kylänsä. Alueen maat ovat olleet Hauhonselän toisella puolella olevien Kirkonkylän, Kyttälän, Kokkalan ja Okerlan kylien ja talojen omistuksessa. Osin myös Hahkialan ja Ajorannan kylien omistamia alueita voidaan katsoa kuuluvaksi Hauhontaustaan. Tarkkoja rajoja ei siten Hauhontaustalla ole, mutta yleensä tarkoitetaan alueita, jotka ovat Hauhonselän ja Vuolujoen länsipuolella Hattulan ja entisen Tyrvännön rajaan saakka siten, että pohjoisessa vastassa on Hyömäen kylä ja etelässä Ajorannan ja Porsoon kylät....

Sten Sture nuorempi Ruotsin valtionhoitaja 1512-1520 (Wikipedia) Hauhon Okerlassa asunut Nestori Virtanen kutsuttiin lapsuudessani aina apuun, kun meillä Kokkalassa tehtiin pieniä tai suurempiakin puutöitä.  Tarpeiden muuttuessa ovia siirrettiin, latojen kattoja korjailtiin jne.  Talvisin riitti aina myös metsätöitä, kun moottorisahat olivat vasta tuloillaan. Nestorilla riitti myös aikaa jutella meidän pikkupoikien kanssa. Nestorilla ja Hattulasta kotoisin olleella Elna-vaimollaan oli suurperhe.   Olivatpa Nestori ja Elna perheineen asuneetkin jonkin aikaa Kokkalassa 1940-luvulla.   Minun muistamanani aikana heidän vanhimmat lapsensa olivat jo muuttaneet pois kotoa, mutta nuorimmat olivat saman ikäisiä ja melkeinpä ainoita lähiseudulta löytyneitä leikkikavereita. Nestorista voi sanoa kliseisesti, että hän oli ”tavallinen Virtanen”.   Hänen esivanhemmistaan löytyy kuitenkin myös kaikkea muuta kuin ns. tavallista rahvasta.   Tässä tarinassa en tee selkoa...

Yhdeksän kymmenestä 1800-luvun lopulla syntyneestä pälkäneläisestä on verisukulaisiani!   Kuulostaa uskomattomalta, mutta kyllähän me olemme lopulta kaikki keskenämme ”sukulaisia”.   Sukulaisuuden osoittamiseksi tarvitaan vaan tietoja riittävän kaukaisista esivanhemmistamme. Kun ihmiset pysyivät aikanaan samoilla asuinseuduilla ja heitä oli rajallinen määrä, meille heidän jälkeläisillään alkaa löytyä väistämättä yhteisiä esivanhempia.   Jo nyt digitoitujen asiakirjojen avulla näitä yhteyksiä voi tutkia varsin pitkälle. Omat esivanhempani kaikissa sukuhaaroissa on tiedossa aina 1700-luvun puolelle saakka ja monin osin ajassa paljon kauemmaksikin.   Kaikki sukuhaarat ovat olleet myös varsin paikallisia – yksikään esivanhemmistani ei ole 1700-luvun lopun jälkeen asunut missään vaiheessa linnuntietä yli 50 km päässä Hauhonselän rannalla sijainneesta synnyinkodistani.   Joissakin sukuhaaroissa esivanhempieni tiedetään asuneen samoilla seuduilla jo keskiajan lopulla...