Tekstit

Helanderit – nahkureita Hauhon vanhalla raittilla

Kuva
Helandereiden asuinalue tämän vuoden tammikuussa Entisajan nahkurit eli karvarit olivat kylissä tärkeitä ja tarpeellisia käsityöläisiä.  Nahka oli arvokas raaka-aine ja käsittely nylkemisen jälkeen edellytti useita työvaiheita ennenkuin siitä tuli käyttökelpoista vaatteisiin tai erityisesti hevosten valjaisiin.  Hauhon Kirkonkylän Hauhonselän puoleinen rinne on ollut kauan käsityöläisten asuinaluetta ja 1900-luvun puolelle saakka siellä toimi myös useita nahkureita. Yksi näistä nahkurisuvuista oli Helanderit, jotka toimivat nahkureina Kirkonkylässä kolmen sukupolven ajan. Nahkureista kiinnostuneiden kannattaa olla yhteydessä Matti Taposeen, joka on kiitettävästi vaalinut Vanhan Raittin perinteitä ja kaiken ohella perustanut pienen nahkurimuseonkin. Nahkuriperinteestä Matin kertomana löytyy hyvä pätkä myös Sofi Oksasen videolla, ks. Wanhan Hauhon charmi | Please scroll down for English. Olen yhä äimänä Hauhon charmista, kirjailijasta tuli Hauho-fani kertaheitolla! Keskiaikaisen kirkon

Kun suku sammuu – Hauhon Toppolan viisi viimeistä sukupolvea

Kuva
Hauhotalo eli entinen Toppola Hauhon kirkonkylässä  Hauhotalo on Hauhon Kirkonkylässä keskeisellä paikalla lähellä kirkkoa.  Olen lapsuudesta saakka ollut tietoinen, että nykyinen Hauhotalo eli entinen Seuratalo tai Sisula on aikanaan ollut Toppolan maatilan rakennuksia, sillä Toppolaksi isäni kutsui koko ikänsä. Oma kiinnostukseni Toppolaa kohtaan heräsi, kun opin tietämään, että omia esivanhempianikin on aikanaan isännöinyt Toppolaa. Lyhyen aikaa 1600-luvun lopulla Toppolaa isännöinyt Hauhon Porsoosta kotoisin ollut Lauri Yrjönpoika (Lars Jöransson) ja vaimonsa Kerttu (Gertrud) ovat nimittäin esivanhempiani kymmenennessä polvessa.   Näin kaukaisia esivanhempia jokaisella on noin tuhat ja vastaavasti heillä joskus jopa kymmeniä tuhansia jälkeläisiä, joten millään yksinoikeudella en heitä esivanhemmikseni voi omia. Vielä vv, 1684 – 1711 Toppolan rusthollarina ollut Matti Laurinpoika (Matts Larsson) ja hänen ensimmäinen vaimonsa Sofia Martintytär (Sophia Mårtensdotter) ovat esivanhe

Syylin sepät Hauhon kirkonkylässä

Kuva
Syylin talon nimikyltti. Vasemmalla teräksinen jäljitelmä Karl Sylin käyttämästä puumerkistä. Hauhon kirkonkylässä on varsin hyvin säilynyt kokonainen vanha 1800-luvun asuinalue. Rakennukset sinänsä ovat jo nähtävyys, mutta kun rakennuksiin saa liitettyä siellä asuneiden ihmisten tarinoita, tuntuu kuin ne heräisivät eloon. Itselleni alue on ollut aina pinnallisesti tuttu, sillä koulutieni vei suoraan alueen läpi ja edelleen kesämökillenikin ajetaan alueen läpi, mutta talojen historiasta en ole tiennyt juuri mitään. Yksi taloista tunnetaan Syylin talona. Tiedetään, että ainakin seppä Karl Danielinpoika Syl ja hänen Maija-tyttärensä ovat asuneet siinä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Syylin seppiä on kuitenkin Hauhon kirkonkylässä asunut kolmen sukupolven ajan. Daniel Juhonpoika Syl (5.5.1778 – 8.10.1850)   Ensimmäinen ”Syylin seppä” Daniel Juhonpoika Syl (Daniel Johansson Syl) oli syntynyt Hauhon kirkonkylän Mikon talossa 5.5.1778. Monilapsisen perheen kaikkien sisarusten tul

Wiktor Engmanin hauta Hauhon hautausmaalla

Kuva
Wiktor Engmanin hauta Hauhon hautausmaalla (alue A, rivi 7) on ympäröiviin hautakiviin verrattuna pienehkö mutta selkeä hautakivi, jossa on teksti ”Tässä lepää Wiktor Engman Ilmoilankylästä” sekä syntymäaika 5.3.1830 ja kuolinaika 11.1.1895. Muita nimiä ei kivessä ole. Hautakivi on sinänsä yksi monien joukossa, mutta pysynyt paikallaan, vaikka kyseinen  Wiktor on kuollut jo 127 vuotta sitten.  Pari vuotta sitten netin hautakivien kuvakokoelmia selaillessani kiinnitin yht’äkkiä huomioni tuohon hautakiveen. Olin juuri sukujuuria tutkiessani käsitellyt vuonna 1823 syntyneen isälinjaisen isoisäni isoisän Kustaa Kustaanpojan sisaruksia. Yksi heistä oli Serafia Kustaantytär, joka oli solminut avioliiton Engmanin kanssa ja kyseessä sattuikin olemaan juuri tämän haudan Wiktor Engman. Vaimon nimeä ei kuitenkaan tässä hautakivessä ollut.  Kyseiset sisarukset olivat Vasikan myllärin jälkeläisiä, joista kirjoitin taannoin oman tarinansa. ”Esitätini” Serafia Kustaantytär oli syntynyt Vuolujoen

Järvien pinnankorkeuksista kannettiin huolta jo 200 vuotta sitten

Kuva
Yritin etsiskellä Kansallisarkiston kokoelmista, mitä synnyinpitäjästäni Hauhosta olisi sanomalehdissä kirjoitettu 1800-luvun alkupuolella.  Hakukoneen tulkinnan mukaan varhaisin kirjoitus oli vuodelta 1824 Turun Wiikko­Sanomissa.  Wikipedian mukaan tämä suomenkielinen lehti oli perustettu muutama vuosi aiemmin kielenkäytön edistämiseksi. Lehti oli siirtynyt vuoden 1824 alussa kirjapainonomistaja Christian Ludvig Hjeltille ja sen toimittajana oli tuolloin Karl Erik Hällfors. Kesäkuussa 1824 muutaman peräkkäisen numeron pääsisältönä oli ”kertomus koskein perkamisesta edesmenneinä vuosina” .   Numerossa 26 käsiteltiin tilannetta Hämeen läänissä.   Olen kopioinut tekstin oheen helpommin luettavassa muodossa pyrkien kuitenkin säilyttämään jokaisen sanan ja virkkeen siinä muodossa kuin ne k.o. lehdessä ovat.   Alkuperäistekstistä kiinnostuneet löytävät sen alla olevasta Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistosta. Muutama termi kirjoituksessa kiinnittää huomiota.   Kun puhutaan järvistä, k

Tarina lapsuudestani ja nuoren miehen hukkuminen Hauhonselkään v. 1886

Kuva
Synnyinkotini lähellä Hauhonselän kaakkoisosassa on Ratassaari -niminen saari.  Se on sopivasti lähellä rantaa ja kuitenkin niin suuri, että siellä on kesäisin voitu laiduntaa kotieläimiä. Vielä 1960-luvulla veimme sinne soutuveneellä keväisin muutaman lampaan, jotka sitten syyskuulla haettiin pois. Lampaat olivat kesän aikana päässeet villiintymään, joten kiinnisaaminen ja venekuljetus eivät olleet niitä helpoimpia töitä varsinkaan kouluikäisille pojan klopeille. Ratassaaren ja Kokkalan niemen välissä on vajaan parin sadan metrin levyinen salmi.  Suuri osa rannoista on kuitenkin niin kivikkoisia, että varsinkaan syksyllä ei joka paikasta ole mahdollista saada venettä rantaan.  Lyhin kuljetusreitti salmen yli on käytännössä ollut se, mihin sitten tuulet pääsevät puhaltamaan vapaasti useiden kilometrien matkalta aina Hyömäestä saakka.  Oheisessa kuvassa on näkymä tuon salmen läpi kohti Hyömäkeä. Ratassaaren salmi, näkymä kohti Lammassaaria ja Hyömäkeä  (kuva Paavo Kokkala) Jossain mui

Nuorukaiselle kuolla kuuluu - Minkä ikäisiä olivatkaan sotiemme uhrit?

Kuva
Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston Nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät. Nuorukaiselle kuolla kuuluu, kun hällä vielä kutrissa tuoksuavat nuorteat kukkaset on. Katsellessani taas taannoin Tuntematon sotilas -elokuvaa rupesin ihmettelemään, kuinka näyttelijät näyttivät vanhoilta.  Sotilaathan ovat mielikuvissa nuoria salskeita miehiä - varusmiesikäisiä.  Olemmehan me kaikki kansakouluajan kasvatit opetelleet myös yllä olevat Ateenalaisten laulun sanat. Varmaan joku muukin on jo näitä uhrien ikäjakaumia tutkinut, mutta kun olen koko ikäni pyöritellyt numeroita, täytyihän minun lähteä selvittämään totuutta itsekin.   Helpottaakseni työtäni rajasin tarkastelun koskemaan synnyinpitäjääni Hauhoa.    Sotasurmat 1914 – 1922 -tutkimuksen mukaan tuolloin menehtyi Hauhon asuinkunnakseen tunnistettuja uhreja 175 ja Sotasampo -tietokannan mukaan vuosien 1935 – 1945 sodissa sattumalta täsmälleen yhtä monta eli myös 175 Hauholla syntynyttä menehtynyttä.   Jokseenkin ka