Entisajan ihmisistä ja tapahtumista

Kustaan Kustaanpojan  puumerkki vuodelta 1884  Ihmisillä on tapana muistaa suurmiehiä, kun heidän syntymästään on kulunut pyöreitä vuosia.  Isälinjan isoisäni isoisä Kustaa Kustaanpoika ei ollut sellainen suurmies, että häntä muut muistelisivat.  Mutta minulle ja muille hänen jälkeläisilleen hän oli suurmies, sillä hänen tekemisensä ovat vaikuttaneet konkreettisesti meidänkin elämäämme.  Loikka myllärin pojasta talon isännäksi 1800-luvulla on vaatinut riskinottoa ja kovaa työtä, joten juhlimisen aihetta kyllä riittää hänenkin kohdallaan. Olen Kustaasta kirjoittanut muissa tarinoissa jo aiemminkin, mutta näin merkittävän muistopäivän lähestyessä kokosin hänen elämänkertansa yhtenäiseksi tarinaksi. Kustaa Kustaanpoika syntyi 26. toukokuuta 1823 Hauholla Vuolujoen varrella sijainneessa Hahkialan omistuksiin kuuluneessa Vasikan myllytorpassa. Kustaan esi-isät useassa sukupolvessa olivat olleet mylläreitä Tuuloksen Pohjoisten myllyillä (eli lähellä nykyistä Tuulosen ostokeskusta). Kustaan i

Sukujen nimeäminen on aina vähän mielivaltaista, sillä lopulta kaikki me olemme sukua keskenämme. Biologisesti samanarvoisia esivanhempia meillä on jo kymmenen sukupolven takana ollut noin tuhat.  Me kuulumme kaikkien näiden esivanhempien sukuun, vaikka takavuosina on usein puhuttu suvuista vain isälinjojen mukaan.  Sukunimetkään eivät takaa samaan sukuun kuulumista eikä Länsi-Suomessa sukunimiä suurin osa käyttänytkään ennen 1800-luvun loppua. Sukunimiä otettiin tai annettiin varsin vapaasti, mutta nimen ottaminen vakiintuneen asuinpaikan talon nimestä oli hyvin yleistä.. Olga ja August Nukari Facebookin Hauho ennen vanhaan -ryhmässä on muutaman kerran ollut mainintoja Hauhon Nukarin suvusta. Kun oma isotätini Olga Nukari o.s. Kokkala oli 1920-luvulta alkaen Tuittulan Nukarin emäntä ja kun siellä tuli usein lapsuudessa vierailtuakin, ajattelin itsekin penkoa vähän, mikä tämä Hauhon Nukarin suku mahtaakaan olla. Suomessa on useita Nukari-nimisiä taloja.   Kaikkiaan Suomessa on täll

Hämeen Sanomat 18.1.1901   Isä Gustaf Adolf ja poika Gustaf Josef Silvander toimivat Hauholla kauppiaina yli 50 vuoden ajan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa.  Niin isä kuin poikakin käyttivät yleensä vain etunimien ensimmäisiä kirjaimia eli isä G.A. Silvander ja poika G.J.Silvander.   Silvanderin talo on yhä paikallaan Vanharaittin varrella muistuttamassa näistä entisaikojen kauppiaista.  Mutta mikä saikaan nuoren turkulaismiehen lähtemään kauppiaaksi Hauholle?  Varsinaista vastausta en ole löytänyt, mutta ainakin hän löysi Hauholta vaimon hyvin pian muuttonsa jälkeen.  Hauhon historian osassa III on kerrottu yksityiskohtaisesti hauholaisista kaupoista ja kauppiaista. Yritänkin tässä lähinnä täydentää kuvaa aikakautensa Hauhon pitkäaikaisimman kauppiaan ja hänen poikansa elämästä. Gustaf Adolf Silvander (1845 – 1912) Gustaf Adolf syntyi Turussa 28.10.1845 Wilhelm Sylvanderin ja Johanna Maria Rönnmarkin perheeseen. Lapsuudesta ja nuoruudesta en ole löytänyt, mutta Sylvandereita ja S

Helandereiden asuinalue tämän vuoden tammikuussa Entisajan nahkurit eli karvarit olivat kylissä tärkeitä ja tarpeellisia käsityöläisiä.  Nahka oli arvokas raaka-aine ja käsittely nylkemisen jälkeen edellytti useita työvaiheita ennenkuin siitä tuli käyttökelpoista vaatteisiin tai erityisesti hevosten valjaisiin.  Hauhon Kirkonkylän Hauhonselän puoleinen rinne on ollut kauan käsityöläisten asuinaluetta ja 1900-luvun puolelle saakka siellä toimi myös useita nahkureita. Yksi näistä nahkurisuvuista oli Helanderit, jotka toimivat nahkureina Kirkonkylässä kolmen sukupolven ajan. Nahkureista kiinnostuneiden kannattaa olla yhteydessä Matti Taposeen, joka on kiitettävästi vaalinut Vanhan Raittin perinteitä ja kaiken ohella perustanut pienen nahkurimuseonkin. Nahkuriperinteestä Matin kertomana löytyy hyvä pätkä myös Sofi Oksasen videolla, ks. Wanhan Hauhon charmi | Please scroll down for English. Olen yhä äimänä Hauhon charmista, kirjailijasta tuli Hauho-fani kertaheitolla! Keskiaikaisen kirkon