SENTTAALI - Tarinaa entisajan ihmisistä ja tapahtumista

Johannes Juhonpoika Strandvik oli ensimmäinen oman synnyinkotini Kokkalan kylän alueelle muuttanut esivanhempani.  En ole varma, mitä nimeä Johannes on eläessään käyttänyt.   Etunimi Johannes esiintyy ruotsinkielisessä Lopen seurakunnan syntyneiden luettelossa.  Muutoin ruotsinkielisissä kirkonkirjoissa on käytetty nimeä Johan, kuten melkein kaikilla entisaikojen ”Jusseilla”.   Viimeisessä Johanneksen kruununverokuitissat Johannes on nimellä Juhana.   Perunkirjoituksessa nimi on muodossa Jussi Jussinpoika.   Erotukseksi lukuisista muista Johaneista olen päätynyt käyttämään syntymäkirjauksen nimeä Johannes, jota on voitu käyttää niin suomen- kuin ruotsinkielisissä yhteyksissä.    Sukunimi Strandvik on myös puhdas valinta, sillä sitä nimeä hänestä on käytetty vasta noin 40-vuotiasta alkaen.  Strandvik tulee sen tilan nimestä, minkä lampuotina hän toimi Kokkalan kylässä ja missä hän myöskin aikanaan kuoli.   Sitä ennen häneen liitetty talonnimi on ollut Omettakorpi.   Muutama vuosi 1850-l

Sanotaan, että ei tarvitse mennä kuin reilu tuhat vuotta taaksepäin, meillä jokaisella on yhteisiä esivanhempia. Väitetään jopa niin, että jos jollakin reilut tuhat vuotta sitten eläneellä on nykypäivänä jälkeläisiä, me kaikki olemme tämän yhden ja saman henkilön jälkeläisiä.  Oma asiantuntemukseni ei kuitenkaan riitä todistamaan tai kumoamaan näitä väitteitä. Voidaan laskea, että kymmenen sukupolven takaa eli noin 250 – 300 vuotta sitten meillä pitäisi olla noin 1 000 esivanhempaa (= 2 potenssiin 10) ja vastaavasti tuosta edelleen kymmenen sukupolvea taaksepäin, esivanhempia olisi jo 1 000 000.   Kun suomalaisia oli tuohon aikaan paljon vähemmän, erillisiä esivanhempia ei yksinkertaisesti voi riittää.   Samat henkilöt tulevat siten esivanhemmiksi useita eri reittejä.   Todellisuudessa kumppania haettiin aina paljon lähempää, joten se joukko ihmisiä, mistä esivanhempiamme voi löytyä, on monilla seuduilla ollut vain joitakin kymmeniä tuhansia. Melkein kaikki suomalaiset, jotka ovat

 Ensi keskiviikkona, 7. huhtikuun 2021, voidaan viettää minun ja satojen muiden tuttujen ja tuntemattomien yhden esiäidin 250-vuotispäivää.  Nimittäin 7. huhtikuuta 1771 syntyi Hauhon Tuittulan Alastalossa Maria Mikontytär, joka on äitini puolelta esiäitini kuuden sukupolven takaa (ks. oheinen kuva).   Hän on yksi 64:sta yhtä kaukaisesta esivanhemmastani, mutta sikäli poikkeuksellinen, että hänen sisarensa Kirsti Mikontytär on myös esiäitini kuuden sukupolven takaa (ks. oheinen kuva).  Kolme vuotta Mariaa nuorempi Kirsti on kuitenkin esiäitejäni isäni puolelta.  Tämä onkin lyhin yhteys yhteisiin esivanhempiini eli pitää mennä aina Marian ja Kirstin vanhempiin, ennen kuin isältäni ja äidiltäni löytyy yhteisiä esivanhempia.  Vanhempani Kalle ja Saara olivat siis viidensiä serkkuja toisilleen ja minä siten itseni kuudes serkku. Maria Mikontytär solmi 20 vuotiaana avioliiton Hauhon Rukkoilan Sipilän torpan pojan Antti Heikinpojan kanssa ja muutti aviomiehensä kotiin Rukkoilaan.  Antti oli