SENTTAALI - Tarinaa entisajan ihmisistä ja tapahtumista

Olen syksyn aikana selvitellyt harrastuksenani useampien sukulaisten ja ystävien esivanhempia.  Samalla on tullut tutustuttua yhdestä näkökulmasta Suomen eri alueisiin ja niiden perhesuhteisiin erityisesti 1800-luvulla. Viimeksi kaivellessani Etelä-Pohjanmaan seurakuntia, kiinnitin huomiota runsaslukuisesti esiintyviin etunimiin, joihin en ollut muualla juurikaan törmännyt.   Tutkimassani suvussa löytyi useita Sannoja, Susannoja ja Jaakkoja, joita oli muualla tullut vastaan vain harvoin.   Uteliaisuus heräsi. Oliko kyse vain tutkimistani suvuista vai oliko alueilla omat muotinimensä? Mistään kaiken kattavasta tutkimusta en edes haaveillut, mutta ajattelin saavuttavani edes jonkinlaista vertailtavuutta valitsemalla kultakin alueelta yhden seurakunnan ja yhden vuoden.   Seurakuntien tuli olla riittävän mutta ei liian suuria. Lisäksi kyseiseltä vuodelta tuli löytyä täydellisiltä vaikuttavat syntyneiden kirjat. Seurakunniksi valitsin sellaisia, joiden kirkonkirjoja olin jo penkonut v

Kun käy läpi kaukaisista esivanhemmista alkaen heidän jälkipolviaan, joutuu usein pettymään, kun laajakin  sukuhaara yllättäen sammuukin muutaman sukupolven jälkeen.   Onneksi löytyy sellaisiakin esivanhempia, joiden jälkeläisten määrä tuntuu vain kasvavan kasvamistaan sukupolvesta toiseen. Omissa esivanhemmissani eräs silmiin pistävä henkilö on ollut Sappeen Kirmulassa reilut 200 vuotta sitten elänyt kirkonkirjoihin Christer Grelsson -nimellä merkattu isäntä.   Varsinaisia virallisia sukunimiähän ei Hauholla tuohon aikaan käytetty, vaan varsinkin talollisilla kotitalon nimeä käytettiin ikään kuin sukunimenä. Papit kirjasivat kuulemansa nimet ruotsiksi käännettyinä, vaikka perhe ja ympäröivä yhteisö todennäköisesti käytti suomalaisia nimiä.   Hyvällä syyllä voin siten käyttää Christer Grelssonista eli Kirmulan Ristosta ns. normalisoitua suomalaista nimeä Risto Ristonpoika Kirmula.   Sukututkimusharrastajien yhteisesti kokoamassa Geni-sukupuussa löytyy Risto Rekonpoika Kirmulalle ki

  Erik Erolin Hyömäestä kuoli naimattomana ja lapsettomana 9. toukokuuta 1908 veljenpoikansa kotona Hauhon Vitsiälässä parin viikon sairastelun jälkeen. Erik oli tehnyt suullisen testamentin, minkä pätevyyden vainajan velipuoli asetti kyseenalaiseksi.   Riidassa ei liene ollut mitään poikkeuksellista, mutta tapaus ja sen todistajanlausunnot on kirjattu kihlakunnan oikeuden pöytäkirjaan niin tarkasti, että niistä saa mainion kuvan ajan tavoista kuin myös Erik Erolinista.   Kuka oli Erik Johan Erolin Erik Johan Erolin oli 88-vuotiaana kuollessaan Hauhon vanhimpia asukkaita. Hän oli syntynyt Rukkoilan Sipilässä 22. syyskuuta 1819 Eerik Antinpojan ja Liisa Aatamintyttären perheeseen.   Parikymmpisenä Erik oli lähtenyt rengiksi ensin Rukkoilan Ylhäisiin, sitten kirkonkylän Vanhalaan ja vielä Okerlan Iso-Mattilaan. Hänen isänsä oli toisen vaimonsa kanssa ehtinyt tällä välin asettua Hahkialan Sillanpään torppaan.   Isän kuoleman aikoihin v. 1845 Eerik muutti sisarpuoltensa avuksi Sillanp

  Sukututkimusharrastukseni alkoi vakavammin vasta neljä vuotta sitten jäätyäni eläkkeelle.   Ensimmäinen pontimeni oli jo muutaman vuoden kaapissani lojunut laatikollinen suvun vanhoja papereita.    Vauhtia harrastus sai, kun innostuimme vaimoni kanssa tilaamaan MyHeritagen DNA-testit ihan vaan uteliaisuudesta ja ymmärtääksemme, mistä näissä testeissä oikeastaan onkaan kysymys. Sen enempää vaihtoehtoja selvittelemättä aloin kirjoitella MyHeritagen helppokäyttöiseen sukupuuohjelmaan sukuani.   Pääsin todella nopeasti alkuun, kun ”kotiarkistosta” eli tuosta pahvilaatikosta löytyi vanhoja perunkirjoituksia virkatodistuksineen.   Isän puolen sukukokousta varten oli myös tehty sukututkimus 1990-luvulla ja sieltä löytyi nimiä ja syntymävuosia 1700-luvun puolelle.   Alussa en lähteistä paljon välittänyt ja kirjasin tietoja MyHeritageen pikavauhtia. Maksuttoman 250 henkilön sukupuu tuli täyteen nopeasti ja niinpä sitten otin maksullisenkin version, joka siirsi rajaa 2500 henkilöön.    J

  Vuoden 1830 elokuussa syntyi Hauholla Sotjalan Rättärin Rajalan torpassa tyttö, joka sai kasteessa kirkonkirjoihin nimekseen Eva Stina.   Eva Stina ei ole suoraan omia esivanhempiani, mutta kaukaista sukua kuitenkin.    Eva Stinan äiti oli Maria Sakarintytär ja isä Puutikkalasta kotoisin ollut Erik Jaakonpoika. Äidin isä oli Sotjalan Puuskassa syntynyt ja sittemmin Sakerissa asunut Sakari Juhonpoika.   Sakarin isä, vuonna 1718 syntynyt Juho Juhonpoika on puolestaan minulle kuudennen polven esivanhempi.   Meitä tämän ”Puuskan Jussin” jälkeläisiä on sittemmin asunut jopa satoja eri puolilla Hauhoa ja lähipitäjiä.     Kirkonkirjoissa nimet kirjoitettiin tuohon aikaan ruotsiksi ja kirjoitusasu vaihteli asiakirjasta toiseen, joten täysin varma ei voi olla, millä nimellä aikalaiset kutakin kutsuivat.   Käytän tässä ns. normalisoituja muotoja ja siten kutsun päähenkilöä Eeva Erkintyttäreksi, missä muodossa hänen nimensä esiintyy viimeisissä jo suomeksi kirjoitetuissa henkikirjoissa. Eev

Hauholla ja lähiympäristössä vesistön korkeuserot ovat vähäisiä, joten myllyjä varten on aikanaan jouduttu ottamaan vähäisempiäkin virtapaikkoja käyttöön.  Eräas tällainen ajat sitten käytöstä pois jäänyt myllynpaikka on Hauholla Vuolujoen varrella Sahan kylän paikkeilla.  Isälinjan esivanhempani Kalle Juhonpoika (s. 1757) ja vaimonsa Katarina Juhontytär (s. 1759) muuttivat vuonna 1790 toisesta myllyn paikasta eli Tuuloksen Pohjoisten Alamyllyltä Vuolujoen varteen.  Kalle ja Katarina ovat isoisäni isoisän isovanhemmat.  Heidän, heidän poikansa ja tämän lasten asuinpaikkana oli noin 70 vuoden ajan Hahkialan Vasikan myllytorppa Hauholla.  Nämä esivanhemmat ovat sikäli kiinnostavia 64 vastaavan esivanhempani joukossa, että jos Suomessa olisi säädetty sellainen sukunimilaki, joka sitten säädettiin 1920-luvulla, omakin sukunimeni olisi todennäköisesti Vasikka eikä Kokkala. Kun maalaisyhteisössä puoliso löytyi yleensä hyvin läheltä eikä koulujakaan käyty, jälkipolvetkin löytyivät yleensä l

  Entisaikojen ihmiset joutuivat ottamaan joko tietäen tai tietämättömyyttään suurempia riskejä.   Omassa lähisuvussani en muista sitten sota-ajan sattuneen ensimmäistäkään kuolemaan johtanutta onnettomuutta. Varhaisempaa sukua tutkiessani olen törmännyt useisiin ikäviin kohtaloihin.   Kun monia sukututkijoita ja sukututkimusten seuraajia tuntuu kiinnostavan kaikenlaiset tavallisuudesta poikkeavat tapahtumat, olen seuraavaan kerännyt näitä eteeni tulleita muusta kuin sairastumisista johtuneita kuolemantapauksia aikajärjestykseen.   Surullisia tapahtumia, mutta ei niinkään harvinaisia aikoinaan.   Jos sanomalehtiä olisi ollut, pikku-uutiseksi nämä olisivat varmaankin jääneet yhtä murhajuttua lukuun ottamatta. Pahimpia onnettomuuksia ovat luonnollisesti sodat. Kirjoituksen loppuun olen koonnut tietoja viimeisissä sodissa menehtyneistä omien vanhempieni serkuista.   Nykyaikaan verrattuna myös hukkuminen on ollut varsin yleinen kuolinsyy. Onnettomuuksien tai sotien aiheuttamia kuoleman