Maria Tuomaantytär Niska – vaikeista oloista vaatimaton mutta pitkä elämä

Maria Niska
1849-1940

 Äitini isän äiti Maria Kristiina Tuomaantytär Niska syntyi vuonna 1849.  Lapsuutta ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa hyväosaiseksi, mutta siitä huolimatta hän eli 90-vuotiaaksi.  Vaatimattomista oloista lähtenyt, vaatimattomasti elänyt Maria on ollut todellinen suomalaisen sisun ilmentymä aikana, jolloin sisua tarvittiin.

Marian isä oli Pälkäneen Epaalan Uotilassa v. 1823 syntynyt Tuomas Juhonpoika, jonka isälinjan suku oli käyttänyt sukunimen kaltaista nimeä Kuhlberg.  Tuomaksen kohdalla tätä ei kuitenkaan enää ole kirjoissa mainittuna. Äiti oli Hauhon Miehoilan Paavolassa v. 1820 syntynyt Fredrika Matintytär.   Rippikoulun jälkeen Fredrika oli pari vuotta piikana Alvettulan Ellilässä, mutta muutti veljensä kanssa parikymppisenä Pälkäneelle. Siellä Tuomas ja Fredrika solmivat avioliiton keväällä 1845. Ensimmäinen lapsikin syntyi jo viisi viikkoa häiden jälkeen.

Syksyllä 1845 nuoripari muutti Hauholle ja seuraavana vuonna sieltä eteenpäin Luopioisiin, Rautajärven Pietilään.  Esikoistyttö kuoli v. 1847. Samoin kävi v. 1847 syntyneelle toiselle tyttärelle. Molemmat olivat kuollessaan noin 1,5 vuoden ikäisiä.  Joulukuussa 1849 syntyi Maria Kristiina (kirkonkirjoissa aluksi Maja Stina) ja vuoden 1851 kesäkuussa pikkuveli Juho Kustaa (Johan Gustaf).  Juho Kustaa oli myöhemmin yhden Marian lapsen kummi ja käytti lopulta sukunimeä Adén.

Syksyllä 1851 perhe muutti Hauholle Miehoilan Ojalaan eli lähelle äiti-Fredrikan lapsuudenkotia Paavolaa.  Vuonna 1853 olikin edessä muutto Paavolaan.  Isä Tuomas on kuitenkin samaan aikaan merkitty Miehoilan Hääsiin.  Äiti-Fredrika hukkui 9. elokuuta 1853. Hautajaispäivää ei ole kirjoihin merkitty, joten olisikohan ruumis jäänyt löytymättä?  Maria menetti siis äitinsä vain 3, 5-vuotiaana.

Vuonna 1854 isä Tuomas ja lapset muuttivat Miehoilan Hiiriniemen torppaan.  Kauan ei Tuomas aikaillut uuden puolison etsimisen kanssa, sillä marraskuussa 1854 hän avioitui 40-vuotiaan Anna Henrikssonin kanssa. Vain 12 päivää häiden jälkeen syntyikin Marialle ja Juholle jo sisarpuoli Ida Kustaava.

Perheessä on saattanut olla enemmänkin ongelmia, sillä rippikirjassa on vuodelle 1857 isän kohdalla epäselvä merkintä jostakin hevosvarkauteen liittyvästä tapahtumasta.   Vuonna 1858 Marian ollessa 8-vuotias Maria ja Juho Kustaa muuttivat Miehoilan Paavolaan. Vuonna 1863 mainitaan rippikirjassa, että lapset ovat nimenomaan isoisä Matin luona. Seuraavana vuonna 14-vuotiaan Marian tittelinä onkin jo piika.

Rippikoulun Maria kävi tavan mukaan 15-vuotiaana.  Vuonna 1866 vain 16-vuotiaana oli edessä lähtö  piiaksi Vihavuoden Berttulaan.  Kuitenkin vielä vuoden 1871 aluksi Maria palasi lähelle kotia, nyt Torvoilan Lepistön piiaksi.   Berttulasta oli kuitenkin löytynyt jo mielitietty, sillä 26.3.1871 eli 21-vuotiaana hänet vihittiin Berttulan rengin Juho Yrjönpojan kanssa.  Juho tunnettiin myöhemmin Niskan Jussina.  Häiden jälkeen pariskunta asettui Berttulaan, missä syntyi kaksi ensimmäistä lasta.  Vuonna 1875 he muuttivat sitten Vihavuoden kosken rannalle, mistä tuli heille pysyvä kotipaikka loppuelämän ajaksi.

Juholle ja Marialle syntyi yhteensä yhdeksän lasta: Maria (s. 1872), Johannes eli Juho (s.1874), Kaarlo Robert (s. 1876), Kustaa Aadolf (s. 1878), Amanda (s. 1881), Evert Hjalmar (s. 1883), Valfrid (s. 1885), Väinö (s. 1890) ja Alma Karoliina (s.1893).  Todella poikkeuksellista oli, että kaikki lapset elivät aikuisikään, suurin osa saavuttaen jopa erittäin korkean iän.  Oma vaarini Evertkin oli kuollessaan 88-vuotias.

Juhon kuoltua v. 1917 Maria jäi asumaan Vihavuoteen.  Vuonna 1920 hän lunasti itselleen Vihavuoden kosken rannalta pienen, vain 0,18 hehtaarin Kotirannaksi nimetyn mäkitupalaisen tonttinsa.  Tontti kuuluu edelleen suvulle.

Nuorimman lapsista eli Alma Karoliinan saattaa moni vanhemman polven hauholainen muista vielä kirkonkylässä asuneena Koskisen Almana.  Alman ja Laurin poika Pekka Koskinen muisteli vuonna 1990 nauhalle lapsuuttaan.  Maria-mummo oli ollut joskus 1930-luvulla kirkonkylässä tyttärensä luona kyläilemässä.  Kun häntä ei aamulla löytynyt, kierrettiin kylällä kyselemässä, josko joku olisi nähnyt mummua.  Sappeen suunnasta tullut maitokuski oli sitten kertonut, että siellä se mummu oli tullut jossain Lehdesmäen paikkeilla vastaan.  Reipas yli 80-vuotias mummu oli kävelemässä kotiinsa Vihavuoteen ja silloin jo lähestynyt puolimatkaa.  Matkaa tuli liki 20 km eikä jalassa ollut mitään Adidaksen lenkkareita!

Marian syntymästä on nyt jo 170 vuotta.  Kuitenkin vielä tänä päivänä hänen 92-vuotias Tuusulassa asuva pojanpoikansa muistaa hyvin mummunsa.  Tuntuu uskomattomalta, miten paljon maailma on voinut muuttua vain kolmen sukupolven elinaikana.

Äidittömänä lapsuutensa elänyt yhdeksän lapsen äiti ei jättänyt lapsilleen aineellista omaisuutta, mutta sitäkin vahvemman henkisen perinnön.  Lapset hajaantuivat asumaan eri puolille Suomea ja elivät elämänsä ns. kunnon ihmisinä.  Evert, Väinö ja Alma pysyivät hauholaisina.

Lähteitä Maria Niskan elämänvaiheiden dokumentteihin löytyy Genistä osoitteesta:  https://www.geni.com/people/Maria-Kristiina-Niska/6000000024036610653

Pekka Koskisen muistelmista kiitos Irmeli Palomäelle.