Heikki Fransinpoika Franttila - esi-isäni viittä eri reittiä

Sanotaan, että ei tarvitse mennä kuin reilu tuhat vuotta taaksepäin, meillä jokaisella on yhteisiä esivanhempia. Väitetään jopa niin, että jos jollakin reilut tuhat vuotta sitten eläneellä on nykypäivänä jälkeläisiä, me kaikki olemme tämän yhden ja saman henkilön jälkeläisiä.  Oma asiantuntemukseni ei kuitenkaan riitä todistamaan tai kumoamaan näitä väitteitä.

Voidaan laskea, että kymmenen sukupolven takaa eli noin 250 – 300 vuotta sitten meillä pitäisi olla noin 1 000 esivanhempaa (= 2 potenssiin 10) ja vastaavasti tuosta edelleen kymmenen sukupolvea taaksepäin, esivanhempia olisi jo 1 000 000.  Kun suomalaisia oli tuohon aikaan paljon vähemmän, erillisiä esivanhempia ei yksinkertaisesti voi riittää.  Samat henkilöt tulevat siten esivanhemmiksi useita eri reittejä.  Todellisuudessa kumppania haettiin aina paljon lähempää, joten se joukko ihmisiä, mistä esivanhempiamme voi löytyä, on monilla seuduilla ollut vain joitakin kymmeniä tuhansia.

Melkein kaikki suomalaiset, jotka ovat teettäneet DNA-testejä amerikkalaisissa yrityksissä, ovat huomanneet, että näiden yritysten laskelmat arvioivat samankaltaista perimää omaavat henkilöt läheisemmiksi sukulaisiksi, kuin mitä nämä oikeasti ovat.  Siksi meille tulee esim. MyHeritagen tai FamilyTreeDNA:n testeissä jopa kymmeniä tuhansia vähintään viidensiksi serkuiksi väitettyjä osumia.  Meillä kaikilla suomalaisilla on samasta pienestä väkijoukosta kulkeutunutta perimää enemmän kuin suuressa maailmassa, missä puolisoita on jo ajat sitten voitu löytää hyvinkin kaukaa.

Sanotaan, että erityisesti savolaisilla saman esivanhemman perimää tulisi useita eri reittejä.  Oma täysin hämäläinen kokemukseni on kuitenkin hyvin samanlainen.   Kaikki noin 550 tunnettua omaa esivanhempaani ovat asuneet pienellä alueella Hauhon ja Luopioisten ympäristössä lukuun ottamatta yhtä Hauholle 1700-luvulla jäänyttä ruotsalaissotilasta.   Lähin suora sekä isäni että äitini kautta tuleva ”kaksinkertainen” esivanhempani on syntynyt 1700-luvulla, joten sisäsiittoisuudesta ei esivanhempiani voi syyttää.   Sitä varhaisemmalta ajalta löytyy kuitenkin joitakin moninkertaisia esivanhempiani.  Valitettavasti monen sukuhaaran tiedot katkeavat jo 1700-luvun puolella ja erityisesti esiäitien kautta esivanhempien etsiminen vaikeutuu mitä kauemmaksi historiaan mennään.  Muutoinkin on ymmärrettävä, että mitä kauemmaksi ajassa mennään, sitä suurempi epävarmuus henkilöiden kirjattuihin perhesuhteisiin liittyy.

Eräs silmiini pistänyt esivanhempieni joukko on lähtöisin Luopioisten Karvialan Abramin tilalta ja vaikuttanut sittemmin mm. Karvialan Franttilan ja Kaupin taloissa.  .   Abramin tila on sikälikin erityisasemassa itselleni, että äitini synnyinmökki Hauhon Vihavuoden kosken rannalla on aikanaan erotettu Abramin tilasta.  Sukulinjaa on selvitelty keskiajalle saakka. mutta niinkin myöhään kuin 1600-luvun alussa elänyt Heikki Fransinpoika Franttila on esi-isäni ainakin viittä eri reittiä pitkin kuten oheisessa kuvassa on hahmoteltu.  Heikki Fransinpoika Franttilalle on Geni-alustalle kirjattu yli 4000 jälkeläistä, joten varsin moni löytää hänet esi-isäkseen.   Kuvan varhaisemmat sukupolvet ovat kaikki pysyneet Luopioisissa, mutta 1800-luvun puolivälin paikkeilla Juho Kustaa Heikinpoika Valkamo (s. 1836) ja Juho Yrjönpoika Niska (s. 1841) muuttivat Hauholle ja Anna Maria Heikintytär Eskola (s. 1835) Kuhmalahdelle

Oheinen kaavio on varsin miesvaltainen, joten olen taipuvainen uskomaan, että yhteyksiä voisi olla enemmänkin, jos myös naisten vaiheet olisi aikanaan dokumentoitu.  Onhan esim. monissa 1600-luvun loppupuolen kirkonkirjoissa jätetty lapsen syntyessä kirjattu vain isän nimi eikä äitiä mainita missään. 

Kaavion tekemisessä olen hyödyntänyt Geni-alusta esipolviraportteja. Tässä vielä linkit muutamiin kuvassa oleviin varhaisimpien esi-isien Geni-profiileihin:

Heikki Fransinpoika Franttila s. noin 1605

Heikki Yrjönpoika Kauppi s. noin 1650

Erkki Juhonpoika Franttila s. 1694