Adolf Heikkilä – ”Hauhon prokuraattori”

Adolf Heikkilä
(Matti Taposen arkisto)

Kalailan Heikkilän isäntä Adolf Heikkilä oli 1800- ja 1900-lukujen taitteessa yksi paikalliseen elämään eniten vaikuttaneista hauholaisista.  Kymmenkunta vuotta hänen kuolemansa jälkeen kirjoitetussa Hauhon meijeritoimintaa koskevassa lehtijutussa kerrottiin, että paikkakuntalaiset kutsuivat häntä lempinimellä ”Hauhon prokuraattori”, koska hän oli niin monessa mukana.   Venäjän vallan aikaan prokuraattori oli ikään kuin myöhempi oikeuskansleri eli henkilö, joka valvoi mm. lakien noudattamista ja oli virkahierarkiassa kenraalikuvernööristä seuraava.  Adolf Heikkilän saavutuksista on kirjoitettu niin Hauhon historian III-osassa kuin Kirkonkylän kyläkirjassa ”Entistä aikaa etsimässä”.  Pyrin tässä tarinassa täydentämään myös tietoja hänen yksityiselämänsä puolesta.

Adolfin Heikkilän perhetausta

Adolf syntyi 22.12.1853 Hauholla Kokkilan kylässä Iso-Köykän talossa, jonne hänen isoisänsä isä oli tullut isännäksi jo 1770-luvulla.  Vuonna 1823 syntynyt Wilhelm-isä oli suuren sisarussarjansa nuorin, mutta oli siitä huolimatta jäänyt kotitalonsa viljelijäksi.  Isän sisarukset olivat levittäytyneet lähipitäjien taloihin mm. Hämeenlinnan Vuorentaustan Ässälään ja Rääpiälään, Kangasalan Heponiemen Rekolaan, Lammin Hakkalaan ja Lampeltoon ja Pälkäneen Painon kylän Jussilaan. Isän puolen yli 20 serkkua asuivatkin sitten jo todella laajalla alueella mutta edelleen enimmäkseen Hämeessä.  Hauholle serkuista oli päätynyt Vuorentaustan Ässälässä syntynyt Eeva Kaisa Kallentytär, josta oli tullut Tuittulan Mässin emäntä jo Adolfin syntymävuonna 1853.

Justiina-äiti oli syntyjään Lammin Palosen Pamppalasta. Hänellä oli vain yksi aikuisikään elänyt veli Aatami, joka jäi Lammille ja eli Adolfin elinaikana Lammin Karhulassa.  Aatamin kaksi tytärtä eli Adolf Heikkilän serkkua päätyivät molemmat emänniksi Hauholle Sappeeseen. Vanhemmasta Kustaava Vilhelmiinasta tuli Kirmulan emäntä ja nuoremmasta Karoliinasta Alastalon emäntä.

Adolf Heikkilän vanhempi veli Johan eli Juho (s. 1849) muutti jo vuonna 1879 Hämeenlinnan maalaiskunnan Vuorentaustan Rääpiälään eli taloon, missä isän vanhin veli, tuolloin 75-vuotias Kalle Juho oli ollut isäntänä.  Juho otti jo 1880-luvulla sukunimekseen Kokkonen.  Vuonna 1883 Juho sai kasvatikseen 13-vuotiaan serkkunsa tyttären Helena Kustaava Erikintyttären.  Kun Helena Kustaava oli täyttänyt 15 vuotta, Juho otti hänet vaimokseen.  Juho ja Helena saivat kaksi lasta v. 1889 tyttären ja 1893 pojan.  Molemmat lapset kuolivat kuitenkin jo pienenä- Vuonna 1894 menehtyi sitten Helenakin vain 22-vuotiaana. Juho Kokkonen ei solminut toista avioliittoa ja kuoli v. 1918.

Adolf Heikkilän sisar Hilda Justina (s. 1850) solmi v.1871 avioliiton yhdeksän vuotta vanhemman Tyrvännön Retulan Laurilan rusthollarin pojan Edvard Kaarlenpoika Laurilan kanssa.  Edvard oli aiemmassa blogissani mainitun Adam Heiskalan pojanpoika.   Edvard ja Hilda saivat kaikkiaan yhdeksän lasta, jotka kaikki elivät aikuisikään saakka. Yhteen heistä eli Viljo-poikaan palataan tuonnempana.

Tässä tarinassa mainittuja Adolf Heikkilän sukulaisia on koottu vielä oheiseen kaavioon.

Puolisot

Vuonna 1878 Adolf Heikkilä solmi avioliiton 19-vuotiaan Miehoilan Rantalan kasvattityttären Aleksandra Heikintyttären kanssa.  Aleksandra oli syntynyt Heinäkankaan Heikkilässä.  Hän oli menettänyt vanhempansa jo pienenä, mutta asunut sen jälkeen Heinäkankaalla enonsa perheen luona. Taloudessa eli tällöin vielä myös Aleksandran äidin isä, kuuluisa karhunkaataja Eero Heinäkangas.  Lapsia eivät Adolf ja Aleksandra saaneet. Aleksandra kuoli vajaan kahden avioliittovuoden jälkeen vain 20-vuotiaana kesällä 1880. Kuolinsyyksi on kirjattu ”lungsot” eli todennäköisesti tuberkuloosi.

Kiirettä lapseton Adolf ei uuden avioliiton kanssa pitänyt. Vasta yhdeksän vuoden jälkeen löytyi puolisoksi Luopioisten Tervaniemessä v. 1869 syntynyt Ida Kustaava Kustaantytär. Myös hänen äitinsä isä tunnettiin sankariteostaan. Äidin isä Heikki Mikonpoika Hagberg (tai Palsa) oli nimittäin johtanut v. 1849 myllytuvassaan Suomen kaikkien aikojen pahimman sarjamurhaajan ”Kerpeikkarin” kiinniottoa.  Mainittakoon myös, että Idan äidin äiti Kustaava Storm oli Sappeen Alastalon rusthollarin, kapteeni Georg Vilhelm Schildtin avioton tytär.   Myös tämä avioliitto jäi lapsettomaksi.  Vuonna 1900 kunnan holhouslautakunta määräsi Ida Kustaantyttären holhoukseen holhoojina Adolf Heikkilä ja Nestor Leppänen.  Lopulta vuonna 1912 Porvoon tuomiokapituli myönsi Adolfille ja Idalle avioeron, minkä jälkeen Ida nimellä Ida Tervaniemi muutti virallisestikin takaisin Luopioisiin, missä hän oli rippikirjan mukaan oleskellut jo pidempään.

Kalailan Heikkilän isäntänä

Adolf oppi isänsä mukana talonpitoa, sillä ensimmäiset 24 elinvuottaan hän asui ja teki töitä kotonaan Kokkilan Iso-Köykällä.  Vuonna 1877 hän muutti Kalailan Heikkilään ja jo seuraavana vuonna häntä kutsutaan talolliseksi.   Heikkilän isäntänä hän ehti toimia noin 30 vuotta, kunnes siirsi isännyyden eteenpäin.  Talonpidon lisäksi hän ehti harjoittaa monenlaista liiketoimintaa ja osallistua Hauholla monen moisten yhteisten asioiden hoitamiseen niin kunnan kuin seurakunnankin elimissä.  Ehtipä hän myös tarjota majoitusta koululaisille ja toimia kauppias E. Lehdon konkurssipesän hoitajana ja osallistua myös Hauhon läpi kaavaillun Kanta-Hämeen rautatien suunnitteluhankkeeseen.  Hän tarjoutui myös hoitamaan maksua vastaan kunnan vaivaisia, mutta tätä tarjousta kunta ei hyväksynyt.

Adolf Heikkilä oli myös innokas ottamaan uutta tekniikkaa hyötykäyttöön. Vuoden 1897 tietojen mukaan hänellä oli Hauhon kuudes telefooni ja siten puhelinnumero 6.  Tervan ja tärpätin tuotannosta ja meijereistä kerrotaan tuonnempana erikseen.

Oman Kalailan Heikkilän tilansa lisäksi Adolf Heikkilä vuokrasi sanomalehti-ilmoitusten perusteella ajoittain ainakin Kirkonkylässä molempien pappiloiden maita sekä Lehdesmäen rusthollin maita.  Lehdesmäen rusthollin asioita hän hoiti myöhemmin myös kuolinpesän hoitajana.  Kun luopumisen aika tuli eikä omia jälkeläisiä ollut, Adolf myi Kalailan Heikkilän Hilda-sisaren Tyrvännön Retulassa syntyneelle pojalle Viljo Laurilalle.  Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Viljon vaimo Linda o.s. Rantala oli tämän kirjoittajan Airi-mummun serkku ja mummun kanssa tulikin lapsuudessa käytyä muutama kerta Kalailan Heikkilässä.

Kalailan Heikkilän omistusoikeus siirtyi Viljo Laurilalle 1.11.1909 ja kauppahintana oli 90 000 mk eli nykyrahassa noin 450 00 euroa.  Tarkkaa tietoa tilan koosta k.o. ajankohtana ei ole, mutta parikymmentä vuotta myöhemmin peltoa sanotaan olleen noin 50 ha ja metsää 135 ha.   Irtaimisto ei kuulunut samaan kauppaan ja niinpä marraskuussa 1909 kotieläimet myytiin huutokaupalla. Tällöin myytävänä oli mm. 30 lehmää, 7 hevosta ja 50 kanaa.

Tervan ja tärpätin tuotantoa

Keväällä 1894 Adolf Heikkilä anoi 3000 mk valtionlainaa hankkiakseen Kalailan Heikkilään terva- ja tärpättiuunin. Ilmeisesti laina myönnettiin, sillä seuraavan vuoden syyskuussa Heikkilä pani lehtiin työpaikkailmoituksen, jossa haki tervanpolttajaa ”joka on tottunut käyttämään uudenaikaista terva ja tärpättiuunia”.  Toiminta käynnistyi, sillä jo vuoden 1896 keväällä Heikkilä ilmoittaa lehdessä myyvänsä tervauunin sysiä ja tärpättiä. Sysistä on ilmoitus vielä vuonna 1898, mutta tietoa siitä ei ole, kuinka pitkään tuotanto jatkui.  Valitettavasti rippikirjojen ja henkikirjojen tiedoista ei selviä, kuka rengeistä oli haettu terva- ja tärpättiuunin käyttäjä.

Meijerit Kirkonkylässä

Kun suomalaiselle voille tuli kysyntää ulkomaita myöten, syntyi eri puolilla Suomea valtava määrä pieniä meijereitä.  Hauhollakin 1880-luvulta alkaen monet suuret tilat rakensivat tilameijereitä, joihin naapuritkin toivat maitoaan.  Uuden vuosisadan alussa, kun osuustoiminta alkoi yleistyä, myös Hauholla tartuttiin mahdollisuuteen.

Rekolan meijeri

Adolf Heikkilä perusti Kirkonkylään Oskari Toppolan omistamaan Rekolaan meijerin yhdessä vaimonsa serkun miehen Kalle Alastalon kanssa. Meijerirakennus on edelleenkin näkyvä osa Wanhan Raittin maisemaa (Vanharaitti 17). Helmi-maaliskuun vaihteessa 1895 Heikkilä ja Alastalo hakivat lehti-ilmoituksilla meijerskaa perustettavaan Rekolan meijeriin siten, että palkkaus alkaisi jo 15. maaliskuuta alkaen. 

Ensimmäiseksi meijerskaksi löytyi Rantasalmella v. 1867 syntynyt Iida Holopainen, joka oli aiemmin toiminut meijerskana Maaningassa.  Ida oli ottanut Maaningassa muuttokirjan 11.3.1896 ja kuinka ollakaan kolmea päivää vaille 9 kk kuluttua Hauholla syntyi poika Markus.  Pojan syntymän jälkeen Ida muutti meijerskaksi Miehoilan Juntulaan.   Seuraavaksi meijerskaksi tuli Hausjärveltä Janakkalan Hakoisten kartanolla meijerikoulun käynyt v. 1853 syntynyt kokenut meijerska Kustaava Mattilainen.  Hänkin viipyi Rekolan meijerillä vain kaksi vuotta ja muutti takaisin Hausjärvelle marraskuussa 1899. Seuraava meijerillä asuva meijerska palkattiin vasta vuonna 1902.  Tällöin helmi-maaliskuun vaihteessa palvelukseen tuli Kylmäkosken Kuusjoelta v. 1873 syntynyt Anna Maria Mäenpää.  Hän jatkoikin palveluksessa neljä vuotta, minkä jälkeen hän muutti takaisin syntymäkotiinsa Kylmäkoskelle.  Viimeisenä meijerskana Rekolan meijerin palveluksessa oli Urjalassa v. 1875 syntynyt mutta Tampereella meijerioppinsa saanut Ida Maria Laine. Hän tuli palvelukseen elo-syyskuun vaihteessa 1906 ja viipyi paikalla reilun vuoden loka-marraskuun vaihteeseen 1907.

Pelkästään meijerskan varassa ei meijerin pyörittäminen ollut.  Meijerin palveluksessa oli myös piikoja, joita myös meijeripalvelijoiksi kutsuttiin.  Nämä olivat tyypillisesti paikallisten perheiden tyttäriä ja jo aiemmin useissa taloissa piikana olleita naimattomia.

Ensimmäisenä meijeripalvelijana vv. 1896-1898 toimi suutarin tytär ja myöhemmin Rukkoilan Hannulan isäntänä tunnetun Kalle Ilorannan serkku Tilda Bäckström.  Myöhemmin palveluksessa olivat eri pituisia jaksoja Portaassa syntynyt Amanda Karoliina Kustaantytär, Tuittulassa syntynyt Ida Maria Kallentytär Salmi, Alvettulassa syntynyt Ida Maria Juhontytär Strömberg (myöhemmin nahkuri Robert Rinteen puoliso), Tuuloksen Juttilassa syntynyt Hilda Alina Juhontytär (myöhemmin poliisi Oskari Roosin puoliso) sekä Tuittulassa syntynyt Hilma Amanda Kallentytär Toivonen (myöhemmin itsellinen Eetu Nummen puoliso).

Meijeritoiminta ei aina ollut kovin kukoistavaa.  Kalle Alastalo jäi pian pois meijerin omistajuudesta.  Vuoden 1898 marraskuussa Adolf Heikkilä yrittää myydä tai tarjota vuokralle koko meijeriä.  Meijeri toimi aluksi käsi- ja hevoskäyttöisenä, mutta vuodesta 1904 höyrykoneen avulla.  Kun Heikkilä hakee viimeisen kerran Rekolan meijeriin meijerskaa v. 1905, meijeristä todetaan, että se ei ole ”pienen pieni eikä suuren suuri”.  Voita tuotettiin noin 13 000 kg vuodessa.

Hauhon Osuusmeijeri

Tilameijerit jäivät auttamatta liian pieniksi, kun tavoitteena oli voin vienti ulkomaille.  Vuonna 1907 Hauhon Osuusmeijeri perustettiin suorastaan uskomattoman nopeasti.  Perustamiskokous pidettiin 26. maaliskuuta 1907 ja maitoa otettiin vastaan 1. marraskuuta samana vuonna.  Tällä välillä rakennettiin meijerirakennukset sekä tilattiin ja asennettiin tarvittavat koneet.  Adolf Heikkilä johto toimintaa osuuskunnan ensimmäisen hallituksen puheenjohtajana.  Adolf Heikkilä vastasi myös henkilökunnan palkkaamisesta.  Heinä-elokuun vaihteessa haettiin ylimeijerskaa ja alimeijerskaa sekä koneenkäyttäjää.  Ylimeijerskan oli pystyttävä täydelliseen meijeri-kirjanpitoon sekä hoitamaan uudemman-aikaista separaattoria ja meijerin kalustoja sekä ohjaamaan hienomman uloswientiwoin walmistusta.  Koneenkäyttäjän tuli hoitaa meijerin koneistoa ja myllyn jauhatusta.

Meijerskaksi eli meijerin hoitajaksi eli meijeriköksi valittiin 1873 Rengossa syntynyt, Hattulan Sattulan Naskilan tilan tytär Matilda Augusta eli Tilda Naskila ja koneenkäyttäjäksi Kalle Lindroos Hyömäen Toralasta. Tilda Naskila oli tehtävässään yli 20 vuotta ja hänet palkittiin tuotteiden laadusta useita kertoja.  Todella onnistunut rekrytointi Heikkilältä.

Viimeiset elinvuodet

Kun Adolf Heikkilä oli luovuttanut Kalailan Heikkilän sisarensa pojalle, aikaa jäi muihinkin harrastuksiin entistä enemmän. Aikaansaapaa, monessa mukana ollutta miestä pyydettiin yhteen ja toiseen tehtävään.  Kunnallishallinnossa tehdyistä päätöksistä hän jaksoi valittaa.  Erityisesti Kirkonkylän talousasioista näytti tulleen pitkään jatkunut kiista.   Kotona Kalailassa huolta piti taloudenhoitaja, v. 1862 Saarijärvellä syntynyt ja jo joulukuussa 1898 Kalailan Heikkilään tullut taloudenhoitaja Ida Maria Kustaantytär Ahonen.

Huhtikuussa 1919 Adolf Heikkilä oli jo muuttanut Hämeenlinnan maaseurakuntaan, missä hän oli saanut Vuorentaustan Rääpiälän perinnöksi Juho-veljen kuoltua. Hän järjesti Kalailan Heikkilässä huutokaupan, jolla myi sekalaista irtaimistoa.  Hän pysyi kuitenkin Hauhon seurakunnan jäsenenä, mutta kuolleiden luettelossa hänen on kerrottu kuolleen 66-vuotiaana Hämeenlinnan maaseurakunnassa jouluaattona 24.12.1919. Kuolinsyyksi on merkitty sydäntauti.

Lähteitä:

Ilkka Teerijoki, Hauhon historia III, Hauho-Seura, 2018.

Jyrki Kirjokallio (toim.), Eilistä tavoittamassa – Kyläkirja Hauhon Kirkonkylän raitin varsilta. Hauhon Wanha Raitti ry, 2000.

Hauhon y.m. seurakuntien digitoidut asiakirja Kansallisarkiston ja Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen sivuilla.

Adolf Heikkilän profiili Geni.com -alustalla: https://www.geni.com/people/Adolf-Heikkil%C3%A4/6000000077836419563 (tästä linkit edelleen muihin sukulaisiin)

Kalailan Heikkilään liittyvää:

Lampaiden myynti: Hämeen Sanomat, 21.09.1895, nro 107, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/602020?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Vaimo holhoukseen: Hämeen Sanomat, 06.08.1900, nro 89, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/602152?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kalailan Heikkilään myynti: Hämeen Sanomat, 10.08.1909, nro 87, s. 2, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/633630?page=2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Eläinhuutokauppa Kalailan Heikkilässä: Hämetär, 19.10.1909, nro 117, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/634615?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Pappiloiden ja Lehdesmäen vuokraajana:

Huoneita vuokrattavana Pappilassa: Hämäläinen, 21.05.1887, nro 40, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/388637?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Eläinhuutokauppa Lehdesmäessä: Hämeen Sanomat, 31.10.1904, nro 124, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/630798?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Tervan ja tärpätintekijänä:

Laina-anomus terva-tärpättiuunin laittamista varten: Hämäläinen, 07.03.1894, nro 19, s. 1, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/521606?page=1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Tervanpolttajaa haetaan: Hämeen Sanomat, 21.09.1895, nro 107, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/602020?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Tärpättiä myytävänä: Hämeen Sanomat, 02.05.1896, nro 49, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/610616?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Tervauunin sysiä myytävänä: Hämeen Sanomat, 02.04.1898, nro 37, s. 3, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/610901?page=3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Meijeritoimintaa

Haetaan meijerskaa perustettavaan Rekolan meijeriin: Hämäläinen, 02.03.1895, nro 18, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/521289?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Huutokauppa rekolan meijerin myymiseksi: Hämeen Sanomat, 10.11.1898, nro 128, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/610992?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Haetaan Meijerskaa Rekolan meijeriin: Hämeen Sanomat, 22.11.1905, nro 131, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/630953?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Haetaan meijerskoja ja koneenkäyttäjää perustettavaan Osuusmeijeriin: Hämetär, 27.07.1907, nro 82, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/634284?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

20-vuotishistoriikki meijeristä:
Häme, 01.11.1927, nro 123, s. 2, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1527394?page=2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Sekalaista:

Kappalaisen virkatalon maalaus: Hämeen Sanomat, 08.07.1899, nro 75, s. 3, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/611088?page=3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Telefoonit Hauholla: Hämeen Sanomat, 28.08.1897, nro 96, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/610812?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Säästöpankin isännäksi: Hämeen Sanomat, 24.03.1898, nro 34, s. 3, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/610898?page=3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kauppias E- lehdon konkurssipesä: Hämeen Sanomat, 03.06.1907, nro 61, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/633305?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Tuomarina maanviljelysnäyttelyssä: Hämetär, 22.06.1911, nro 67, s. 3, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1169763?page=3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Hauhon edustajana (Heikki Talolan ja August Kartanon kanssa) kokoiuksessa, jossa päätettiin puoltaa Keski-Hämeen rautatien suunnittelun jatkamista: Hämetär, 21.01.1911, nro 8, s. 2, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1169704?page=2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Kuvernööri hylkäsi valituksen: Hämeen Sanomat, 27.02.1915, nro 23, s. 2, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/770231?page=2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot