Vanhat pälkäneläiset olivat sukulaisiani

Yhdeksän kymmenestä 1800-luvun lopulla syntyneestä pälkäneläisestä on verisukulaisiani!  Kuulostaa uskomattomalta, mutta kyllähän me olemme lopulta kaikki keskenämme ”sukulaisia”.  Sukulaisuuden osoittamiseksi tarvitaan vaan tietoja riittävän kaukaisista esivanhemmistamme. Kun ihmiset pysyivät aikanaan samoilla asuinseuduilla ja heitä oli rajallinen määrä, meille heidän jälkeläisillään alkaa löytyä väistämättä yhteisiä esivanhempia.  Jo nyt digitoitujen asiakirjojen avulla näitä yhteyksiä voi tutkia varsin pitkälle.

Omat esivanhempani kaikissa sukuhaaroissa on tiedossa aina 1700-luvun puolelle saakka ja monin osin ajassa paljon kauemmaksikin.  Kaikki sukuhaarat ovat olleet myös varsin paikallisia – yksikään esivanhemmistani ei ole 1700-luvun lopun jälkeen asunut missään vaiheessa linnuntietä yli 50 km päässä Hauhonselän rannalla sijainneesta synnyinkodistani.  Joissakin sukuhaaroissa esivanhempieni tiedetään asuneen samoilla seuduilla jo keskiajan lopulla.  Ei siten ole ihme, että näiden kaukaisten esivanhempieni jälkeläisiä löytyy alueelta runsaasti.

Aiemmat tutkimukseni

Olen aiemmin tässä blogisarjassa selostanut, miten suuri osa 1800-luvun lopulla Hauholla, Luopioisissa ja Tuuloksessa syntyneistä on verisukulaisiani. Tarkemmin ottaen olen tarkastellut kahden isovanhempani kanssa samana vuonna eli v. 1889 syntyneitä lapsia ja heidän esivanhempiaan löytääkseni.  Apuvälineenä olen käyttänyt Geni.com -alustaa, mihin sukututkimuksen harrastajat rakentavat yhteistä ”maailman sukupuuta” eli ”isoa puuta”.  Päivitetty yhteenveto näistä tutkimuksistani julkaistiin tämän vuoden kesäkuussa ilmestyneessä SUKU-lehdessä.

Suoraan Pälkäneelle yhteyteni ovat varsin kaukaisia.  Lähimpänä on v. 1823 Pälkäneellä syntynyt äitini isän äidin isä.  Kymmenen polven sisällä löytyykin sitten useita kymmeniä eri puolilla Pälkänettä syntyneitä ja/tai kuolleita esivanhempiani. Heidän kotikyliään ovat olleet mm. Kuisema, Laitikkala, Ruokola, Kollola, Äimälä, Kankahainen, Onkkaala, Mälkilä, Epaala, Kirpu, Huntila, Luikala, Salmentaka, Tauriala ja Sappee.

Vuonna 1889 Pälkäneellä syntyneet

Taulukko 1. Tietoja Pälkäneen, Luopioisten ja Hauhon seurakunnissa
v. 1889 syntyneistä lapsista ja heidän vanhemmistaan

Taulukossa 1 on koottuna tietoja vuonna 1889 Pälkäneellä, Luopioisissa ja Hauholla syntyneistä lapsista
ja heidän vanhemmistaan.  Vuoden aikana Pälkäneen seurakunnassa on kirjattu syntyneeksi kaikkiaan 116 lasta, tasan puoliksi poikia ja tyttöjä.  Lasten lukumäärä on siten hyvin lähellä Hauholla ja Luopioisissa syntyneiden lukumäärää.  Vajaat 10% lapsista oli syntynyt aviottomina, t.s. heidän isästään ei ole seurakunnan syntyneiden luetteloon kirjattu tietoja.  

Lapsikuolleisuus oli vielä 1800-luvun lopulla yleistä. Alle kaksivuotiaana lapsista kuoli noin joka kuudes ja alle 25-vuotiaana yhteensä noin joka neljäs. Vuoden 1918 tapahtumissa koki tästä ikäluokasta kohtalonsa vain kaksi Pälkäneellä syntynyttä.  Kun suunnilleen joka neljäs muutti pois synnyinpaikkakunnaltaan ennen aikuisikää, voidaan todeta, että noin puolet ikäluokasta jäi rakentamaan Pälkänettä itsenäistyvän ja itsenäistyneen Suomen alkutaipaleella.

Noin kolmanneksella lapsista molemmat vanhemmat olivat syntyneet Pälkäneellä ja noin 80%:lla vähintään toinen vanhemmista.

Seurakuntien välillä ei tiedoissa ole kovin merkittäviä eroja. Lapsikuolleisuus näyttäisi olleen Luopioisissa pienempi kuin kahdessa muussa seurakunnassa, mutta yhdellä ikäluokalla lukumäärät ovat niin pieniä, että erojen ei voi väittää olevan tilastollisesti merkitseviä.

Vanhempien osalta on viitteitä, että Pälkäneellä olisi suhteellisesti enemmän muualta muuttaneita.  Kuitenkin vanhempien keskinäinen verisukulaisuus on pystytty löytämään useammilta kuin Luopioisissa ja Hauholla.  Ero voi olla todellista ja voi merkitä sitäkin, että jo aiempienkin sukupolvien aikana on ollut muuttoliikettä Pälkäneen seurakunnan rajojen yli enemmän kuin Luopioisissa ja Hauholla.  Toisaalta suurempi keskinäisten sukulaisten osuus voi johtua vain siitä, että Pälkäneen seurakunnassa asuneiden esivanhemmista löytyy enemmän tietoa.  Mistään kovin läheisistä sukulaisavioliitoista ei ole kyse, sillä tyypillisesti vanhemmat olivat keskenään 4.-6. serkkuja. Heidän yhteiset esivanhempansa olivat eläneet 6 – 8 sukupolvea aiemmin eli tyypillisesti 1600-luvun puolella.

Mielenkiintoinen ja merkittävä ero on, että syntyneiden luettelossa pälkäneläisille isille on merkitty sukunimi tai sen kaltainen huomattavasti useammin kuin Luopioisissa ja Hauholla.  Kyse voi olla vain k.o. seurakunnan tavasta kirjata useammin asuinpaikan nimi ikään kuin sukunimenä. Tässä yhteydessä ei ole selvitetty, kuinka suuri osa näistä nimistä on jäänyt k.o. suvun käyttöön, kun varsinaisia sukunimiä alettiin käyttää 1900-luvun puolella. Ensimmäinen sukunimiä koskeva lakihan säädettiin vasta v. 1920.

Sukulaisuus minun kanssani

Taulukko 2.  Vuonna syntyniestä eri isovanhempieni ja
heistä vähintään yhden kanssa löydettyjen
verisukulaisuuksien osuus

Koska kaikkien isovanhempieni juuret ovat vahvasti nykyisten Kanta-Hämeen ja Pirkanmaan
maakuntien alueella, on odotettavissa, että sukulaisuuteni näihin v. 1889 Pälkäneellä syntyneisiin voi löytyä heistä kenen tahansa tai vaikka kaikkien kautta.  Taulukossa 2 on esitetty niiden lapsien osuudet, joille on löytynyt sukulaisuus kuhunkin isovanhempaan Pälkäneellä, Luopioisissa ja Hauholla.   Pälkäneläisistä lapsista yhteensä 90% on osoitettavissa verisukulaisikseni.  Eniten yhteyksiä on löytynyt Kuhmalahden Haapasaaressa syntyneeseen isäni äitiin ja Hauhon Vihavuodessa syntyneeseen äitini isään.   Vähiten yhteyksiä on löytynyt Hauhon Okerlassa syntyneeseen isäni isään.

Taulukko 3. Miten monen isovanhempani kautta
sukulaisuus löydetty, osuus osoitetuista verisukulaisuuksista

Kaikkien isovanhempieni hämäläisjuurista todistaa myös se, että jos verisukulaisuus on löytynyt
johonkin lapsista, se on yleisimmin löytynyt sitten myös kaikkiin neljään isovanhempaani.  Verisukulaisikseni osoitetuista pälkäneläislapsista 39% on osoitettavissa kaikkien isovanhempieni verisukulaisiksi (ks. Taulukko 3).

Taulukko 4. Miten monen sukupolven takaa löytyi
yhteinen esivanhempi? 

Kun tarkastellaan sitä, kuinka läheisiä sukulaisiani v. 1889 syntyneet lapset olivat, seurakuntien välillä näkyy jo merkittäviä eroja (ks.
Taulukko 4).  Hauhon ja Luopioisten lapset ovat keskimäärin yli sukupolven lähempiä sukulaisiani kuin Pälkäneen lapset.  Yhteiset esivanhemmat löytyvät tyypillisesti vasta 7 – 8 sukupolven takaa eli yli 200 vuotta ennen minua syntyneistä.

Lopuksi

Verisukulaisten osuudet vaikuttavat yht'äkkiä katsottuna hyvin suurilta.  Läheisten sukulaisten avioliitot ovat 1700- ja 1800-luvulla olleet kaiken kaikkiaan harvinaisia, vaikka yleinen käsitys saattaakin olla muuta.  Näiden seurakuntien alueella tarkasteltujen yli 300 lapsen vanhemmista vain yksi pariskunta oli keskenään serkuksia ja kaksi pariskuntaa pikkuserkkuja, kolmansia serkuksiakin vain vähän.  Neljänsiä serkuksia ei sitten perinteisesti enää ole pidettykään sukulaisina.  

Kun vähälukuisen väestön liikkuvuuskin on ollut vähäistä, yhteisiä esivanhempia löytyy väistämättä ja siten myös yhteistä geeniperimää.  Ei siis ihme, että My Heritagen serkkutestissä minullekin löytyy jo yli 70 000 etäserkkua, vaikka vain murto-osa suomalaisista on teettänyt k.o. geenitestin.

Geni.com -alustalle kertyy jatkuvasti lisää tietoa edesmenneistä sukupolvista.  Tunnettujen henkilöiden esivanhempia on tyypillisesti selvitetty enemmän kuin muita.  Jos jonkun omia esivanhempia löytyy kymmenkunta sukupolvea taaksepäin, löytyy lähes varmasti ”sukulaisuuksia” myös tunnettuihin henkilöihin.  Eräässä tapauksessa hauholaiselle henkilölle löytyi sukulaisuus yhteentoista presidenttiimme.  Löytyypä monille myös kuninkaallisia sukulaisia. 

Tässä tarkastellun vuoden 1889 ikäluokan jälkeen on syntynyt jo useita uusia sukupolvia.  Nykynuorille esivanhempia löytyykin yleensä jo paljon laajemmalta alueelta.  Jos kahden ihmisen sukujuuret johtavat useamman sukupolven ajaksi laajemmin samoille seuduille, on erittäin todennäköistä, että heiltä löytyy myös yhteisiä esivanhempia.  Enää ei riitä, että voidaan sanoa hämäläisten, savolaisten, pohjalaisten jne sanoa olevan keskenään sukulaisia, vaan me kaikki suomlaiset olemme keskenämme sukulaisia.  Vähitellen nämä tunnistettavat sukulaisuudet laajenevat myös maan rajojen ulkopuolelle.

Lähteet

Matti Kokkala, Kun melkein kaikki osoittautuvat sukulaisikseni, SUKU – lehti sukututkijoille, 3/2025, ss. 16-21. https://holvi.com/shop/JUHANSUKU/product/fecde88c5542163af9b48adcff486881/

Geni.com -alusta: https://www.geni.com/corp/   - osa tiedoista julkisia, täydentäminen ja laajempien tietojen näkeminen edellyttää rekisteröitymistä, mutta on ilmaista.  Maksullisella versiolla käyttö osin helpompaa.

Pälkäneen ja ympäristöseurakuntien kirkonkirjat Kansallisarkiston ja Suomen Sukuhistoriallisen Yhdistyksen kotisivuilla.

Aiempia blogikirjoituksia:

https://senttaali.blogspot.com/2023/10/melkein-kaikki-vanhat-hauholaiset.html

https://senttaali.blogspot.com/2024/09/sukujuureni-luopioisissa-melkein-kaikki.html

https://senttaali.blogspot.com/2025/02/sukulaiseni-tuuloksessa-1800-luvun.html