Hahkialan neidit Kokkalassa

Kun muutama vuosi sitten kävin läpi Kokkalan suvun vanhoja papereita, vastaan tuli yksi kuitti, minkä mukaan Kalle Kokkala (isoisäni isä) ja räätäli Kustaa Blom Okerlasta olivat v. 1910 ostaneet ”Hahkialan neitien talon”.  Talon ostamisesta niin kuin se nyt ymmärrettäisiin ei kuitenkaan ollut kyse.  Ostettiin vain hirret y.m. rakennusosat, jotka sitten päätyivät uusiokäyttöön. Asiakirjatietoa tai edes perimätietoa tämän talon mahdollisesta paikasta ei ole kuitenkaan säilynyt.  Hauhon seurakunnan rippikirjoista kuitenkin näkyy, että 1800-luvun alkupuoliskolla Kokkalassa on asunut useita naimattomia Hahkialan neitejä.

Charpentierien tie Kokkalaan

Kokkalan talot Ylitalo (Löfholm) ja Alital (Strandvik)
noin 2,5 km Hahkialasta länteen v. 1920 kartassa
(https://vanhatkartat.fi/#12.33/61.15817/24.56702)

Hauhonselän itärannalla sijaitsevan Kokkalan säterin omistajat olivat vuosisatojen aikana vaihtuneet moneen kertaan.  Useinkaan omistajat eivät ole asuneet tilalla, vaan tilaa ovat asuttaneet lampuodit  vuokraviljelijöinä piikoineen ja renkeineen.  Lähinaapureita ovat olleet Kyttälä kirkonkylän suunnalla, Okerlan talot itäpuolella. Hahkialaan ja Kirkonkyläänkin on matkaa linnuntietä vain pari kilometriä.

Vähitellen 1700-luvun lopulla Hahkialasta alkoi muodostua pitäjän mahtikartano.  Kokkalan mainitaan kuuluneen jo Hahkialaa omistaneen aatelisen Claes Robert Charpentierin omistuksiin.  Kun tämä jäi lapsettomaksi, Hahkiala periytyi sisarenpojalle Robert Gustaf L’Eclairelle.  Uusi omistaja perheineen muutti Hahkialaan 1770-luvun alussa. Vuonna 1773 hänet aateloitiin Charpentierin sukunimellä ja aatelisnumerolla.

Robert Gustaf Charpentier ja puolisonsa Margaretha Blomcreutz kasvattivat Hahkialassa varsinaisen suurperheen. Lapsia syntyi kaikkiaan 19 ja aikakaudelle poikkeuksellisesti vain kolme näistä kuoli pikkulapsena.   Pojat lähetettiin jo varhain sotilasuralle ja monet tyttäret pääsivät ns. hyviin naimisiin mutta eivät suinkaan kaikki.

Kokkalan talojen pitkäaikaisen omistajan
luutnantti Charpentierin hautakivi
Hauhon hautausmaalla

Robert Gustaf Charpentierin kuoltua vuonna 1802 meni muutama vuosi ennen kuin Hahkialaan saatiin
uusi isäntä.  Vanhin poika Robert Carl Charpentier erosi armeijan palveluksesta v. 1811 ja tuli isännöimään Hahkialaa. Kokkala jäi perillisten haltuun. Leskiäiti Margareta ja neljä naimatonta tytärtä muuttivat uuden isäntäperheen tieltä asumaan Kokkalaan mahdollisesti vuonna 1810.  Mielenkiintoinen aikalaistodistus Margaretan ja tyttärien asumisesta Kokkalassa on kirjattu pappilassa kesävieraana olleen Erik Gustaf Ehrströmin matkapäiväkirjaan ”Hämeen sydänmailla” eli alkuperäiskielellä ”Minnen af en Resa från Åbo till Tavastland Junii och Julii Månader 1811”.  Suomennoksesta lainattuna ”Iltapäivällä me, koko pappilan väki, vierailimme rään Majurinrouva Charpetierin (lausutaan Sharpantje) luonaa. Tämä asuu muutaman tyttärensä kanssa Kokkola-nimisellä tilalla, itse tila ja pikkuinen pelto sijaitsevat pienellä saarella lähes neljännespeninkulman päässä kirkonkylästä … Matka samoin kuin talon sijainti olivat varsin kauniit , ja minulla oli varsin miellyttävä iltapäivä”.

Henkikirjoissa tai rippikirjoissa ei Kokkalan kahden maatilan omistajia ole yleensä merkitty selkeästi.  Pitkään otsikkona on kuitenkin ”majuri Charpentierin perilliset”. Vuonna 1848 luutnatti Carl Emil Charpentier on kuitenkin saanut Strandvikin perintötilakseen ja Löfholmissa viimeiseksi asuneen Augustan kuoltua, myös Löfholmin omistus siirtyi luutnantti Charpentierille.

Äiti ja tyttäret Kokkalassa

Margareta Blomcreutz (1846-1822)

https://www.geni.com/people/Margareta-Blomcreutz/6000000012566709328

Nousiaisissa syntynyt, melkein 40 vuotta Hahkialaa emännöinyt Margareta Blomcreutz oli 65-vuotias muuttaessaan Kokkalaan. Vaikka aatelisrouvalla oli kartanossa apuvoimia, 19 lapsen synnyttäminen ja hoitaminen oli varmasti ollut myös raskas taakka, joten – olipa todellinen syy mikä tahansa – siirtyminen pois kartanon hulinasta oli varmasti myös helpotus.

Henkikirjat tai kirkonkirjat eivät ”majurskasta” paljasta kuin perustietoja.  Kokkalassa Löfholmin tilalla pitkäaikaisen lampuotina toimineen Krister Kristerinpojan kahden lapsen (Maria Greta s. 1815 ja Joachim s. 1818) hän kuitenkin on suostunut.

Margareta Charpentier (mitä sukunimeä hänestä on käytetty vasta leskenä) kuoli 23.2.1822. Kuolinsyyksi on kirjattu lungböld, mikä tarkoittanee jonkinlaista paisetta.  Jonkin aikaa ennen kuolemaansa hän oli loukannut jalkansa, minkä vuoksi hän ei enää ollut asunut kotonaan Kokkalassa.

Niin paljon majurskalla oli omaisuutta, että kutsu kesäkuussa järjestettävään perunkirjoitukseen julkaistiin kahteen kertaan Finlands Allmänna Tidning -lehdessä.  Kutsujana oli vanhin tytär Lisette Charpentier.

Finlands Allmänna Tidning, 23.05.1822, nro 60, s. 8, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/399585?page=8, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot / Viitattu:30.09.2024

Margareta Elisabeth eli Lisette Charpentier (1764-1850)

https://www.geni.com/people/Margaretha-Elisabeth-Charpentier/6000000192997201862

Suurperheen esikoinen Margaretha Elisabeth, josta näytettiin käytetyn nimeä Lisette, syntyi v. 1764, jolloin isän sukunimenä oli vielä L’Eclair.  Rippikirjojen mukaan hän asui Hahkialassa lukuunottamatta parin vuoden jaksoa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa, jolloin hän oli nuoremman sisarensa luona Porvoossa. Ottiliana -sisar oli solminut v. 1797 avioliiton Porvoossa toimessa olleen hovisaarnaaja Carl Henrik Enckellin kanssa.  Perheelle apu oli varmasti tarpeen, sillä ensimmäinen lapsi Carl Henrik (moninkertaisen ulkoministerin Carl Enckellin isoisä) oli syntynyt elokuussa 1798.

Margaretakin sai toimia Löfholmin lampuodin Krister Kristerinpojan v. 1811 syntyneen Adam-pojan kummina.

Margaretha Elisabeth kuoli 86-vuotiaana 11. joulukuuta 1850.  Hauhon seurakunnan kuolleiden luetteloa ei ole tuolta vuodelta saatavissa, joten kuolinsyytä ei tiedetä.  Ilmeisesti hautajaisetkin ovat olleet suhteellisen vaatimattomat, kun vasta hautajaisten jälkeen Finlands Allmänna Tidning -lehdessä kerrotaan vainajan tahdosta kuolemasta ilmoitetun kaukaisille sukulaisille vain tällä pikku-uutisella.

Finlands Allmänna Tidning, 16.01.1851, nro 12, s. 3, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/403737?page=3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot / Viitattu:30.09.2024

Sophia Dorothea eli Sofie Charpentier (1767-1852)

https://www.geni.com/people/Sophia-Dorothea-Charpentier/6000000092921365852

Perheen toiseksi vanhin tytär Sophia Dorothea, josta on käytetty myös nimeä Sofie, syntyi v. 1767 eli isosiskonsa tavoin ennen kuin perhe muutti Hauholle ja otti sukunimen Charpentier.

Myös Sophie vietti pari vuotta Porvoossa vuosina 1809 ja 1810.  Hän oli puolestaan Porvooseen muuttaneen Porvoon lukion lehtorin ja Lapinjärven kirkkoherran Johan Borgströmin kanssa avioituneen nuoren v. 1885 syntyneen sisarensa Maria Charlotan luona.  Maria Charlotan elämä jäi kuitenkin lyhyeksi, sillä hän kuoli vain 25-vuotiaana joulukuussa 1810.  Tämän jälkeen Sofie palasi Hauholle ja mitä ilmeisimmin lähes suoraan Kokkalaan.

Myös Sophie toimi Kokkalan Löfholmin tilan lampuodin Krister Kristerinpojan Adam-pojan kummina, mutta myös äitinsä kanssa lampuotiperheeseen v. 1815 syntyneen Maria Greta -tyttären kummina.  Sophielle lankesi kumminrooli vielä seuraavankin lampuodin eli Jooseppi Kristerinpojan v. 1827 syntyneen tyttären Eva Stinan kummina.

Sophia Dorothea kuoli Kokkalassa 85-vuotiaana kesäkuussa 1852 ja kuolinsyyksi oli merkitty vesipöhö (wattensot).

Carolina Gustava Charpentier (1770-1853)

https://www.geni.com/people/Carolina-Gustava-Charpentier/6000000192997184892

Carolina oli perheen viimeinen ennen Hauholle muuttoa syntynyt lapsi. Myös hänellä oli kokemusta Porvoossa asumisesta, sillä hän vietti siellä jonkin aikaa Ottiliana -sisaren luona vuonna 1797 eli heti tämän solmittua avioliiton.

Rippikirjoissa Carolinan nimen edessä on vuoden 1820 rippikirjasta alkaen merkintä ”stiftsfröken”, mikä sanakirjan mukaan tarkoittaa, että hän olisi kuulunut aatelisneitona luostarikuntaan, vaikka ei olisi asunutkaan nunnaluostarissa.  Kokkalassa asuvaksi seurakunnan jäseneksi hänet on kuitenkin merkitty aina kuolemaansa saakka.

Carolina Gustava kuoli keväällä 1853 sanomalehtitietojen mukaan Hyvikkälän kartanossa, missä  tuolloin asui mm. hänen veljensä leskeksi jäänyt vaimo.

Helsingfors Tidningar, 20.04.1853, nro 30, s. 4, https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/513447?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, Viitattu:30.09.2024

Förvaltningshistorisk ordbok, ks. stiftsfröken - Förvaltningshistorisk ordbok - SLS

Augustina eli Augusta Charpentier (1784-1865)

https://www.geni.com/people/Augusta-Charpentier/6000000024133137528

Augusta Charpentier oli melkein 20 vuotta isosisko Lisetteä nuorempi. Niinpä hän oli sitten myös pisimpään Kokkalassa asunut Charpentier. Kastemerkinnässä ja vielä ensimmäisessä lastenkirjassa nimi on kirjoitettu muotoon Augustina, mutta sen jälkeen aina lyhyesti Augusta.

Myös Augusta tuli Löfholmin lampuotiperheen kummiksi. Lampuotin poika (ja myöhempi lampuoti) Jooseppi Joosepinpoika antoi v. 1841 syntyneelle tyttärelleen nimeksi Augusta ja sai myös Augusta Charpentieren yhdeksi kummeista.

Kun Augusta oli jäänyt ainoaksi Charpentieriksi Kokkalassa, rippikirjaan on tehty merkintä, että Löfholm ”tillhör fröken Augusta Charpentier”. Strandvikista oli jo v. 1848 tullut veljenpojan Hahkiala ”pahan luutnantin” Carl Emil Charpentieren perintötila.  Voi hyvin olettaa, että luutnantti Charpentier oli myös Löfholmissa todellinen vallankäyttäjä.

Näyttää siltä, että Augustan omistuksen aika oli Kokkalan tilojen lampuodeille tuulista aikaa.  Muiden sisarusten kuoleman jälkeen Löfholmissa ehti olla viisi eri lampuotia.  Vuonna 1846 Strandvikin lampuodiksi tullut isoisäni äidin isä Juhana Juhananpoika joutui v. 1855 lähtemään välillä muualle.  Hän kuitenkin palasi parin vuoden kuluttua ensin Löfholmin lampuodiksi ja sitten vuodesta 1860 jälleen Strandvikin lampuodiksi, kun Löfholmista vastuuta otti vävy Kalle Martinpoika.

Johanna Christina eli Jeanette Charpentier (1790-1811)

https://www.geni.com/people/Johanna-Kristina-Charpentier/6000000024133723001

Perheen kuopus Johanna Christina eli Jeanette Charpentier ehti asua Kokkalassa niin lyhyen aikaa, että häntä ei ole edes kirkonkirjoissa ehditty merkitä Kokkalan asukkaaksi.  Kuolleiden luettelossa hänen mainitaan kuitenkin kuolleen 5. tammikuuta 1811 naimattomana neitona Kokkalan kartanossa. Kuolinsyynä oli lungsot eli mahdollisesti tuberkuloosi.

En muista kuulleeni tästä lapsena

Voisi hyvin olettaa, että tällaisesta kotitalon yhteydestä Hahkialaan ja Charpentiereihin olisi saanut kuulla jo lapsuudessa.  Muistikuvani on kuitenkin, että vasta, kun 1970-luvulla me ensimmäinen kouluja käynyt sukupolvi selailimme vanhoja talossa säilyneitä ruotsinkielisiä papereita, tuli ilmeiseksi, että yhteys täytyi olla.  Perimätietoa ei ollut kulkeutunut meille saakka.  Ehkäpä syynä oli, että niin isäni isä kuin hänen isänsä olivat kuolleet jo 1930-luvulla isäni ollessa noin 10-vuotias, joten isäni tai hänen sisaruksensakaan eivät olleet saaneet kuulla näistä luonnollisella tavalla. Sen sijaan kuulimme paljonkin tarinoita Sahalahden Haapasaarelta, missä 1970-luvulle samassa rakennuksessa elänyt isäni äiti oli syntynyt.  Tämä olkoon taas yksi esimerkki siitä, miten tärkeätä on, että lapset saisivat kuulla isovanhemmiltaan omista juuristaan.