Virtasen Nestori Okerlasta - Ruotsin valtionhoitajan jälkeläinen

Sten Sture nuorempi
Ruotsin valtionhoitaja
1512-1520
(Wikipedia)

Hauhon Okerlassa asunut Nestori Virtanen kutsuttiin lapsuudessani aina apuun, kun meillä Kokkalassa tehtiin pieniä tai suurempiakin puutöitä.  Tarpeiden muuttuessa ovia siirrettiin, latojen kattoja korjailtiin jne.  Talvisin riitti aina myös metsätöitä, kun moottorisahat olivat vasta tuloillaan. Nestorilla riitti myös aikaa jutella meidän pikkupoikien kanssa.

Nestorilla ja Hattulasta kotoisin olleella Elna-vaimollaan oli suurperhe.  Olivatpa Nestori ja Elna perheineen asuneetkin jonkin aikaa Kokkalassa 1940-luvulla.  Minun muistamanani aikana heidän vanhimmat lapsensa olivat jo muuttaneet pois kotoa, mutta nuorimmat olivat saman ikäisiä ja melkeinpä ainoita lähiseudulta löytyneitä leikkikavereita.

Nestorista voi sanoa kliseisesti, että hän oli ”tavallinen Virtanen”.  Hänen esivanhemmistaan löytyy kuitenkin myös kaikkea muuta kuin ns. tavallista rahvasta.  Tässä tarinassa en tee selkoa Nestorin kaikista esivanhemmista.  Onhan minulla ja Nestorilla yhteisiäkin esivanhempia, lähimpänä Hauhon Sotjalassa 1700-luvulla elänyt Juho Puuska (1718-1774). Tässä tarinassa käyn läpi yhtä Nestorin esivanhempien ketjua, joka johtaa vähitellen mielenkiintoisiin 1500-luvun ruotsalaisiin vallankäyttäjiin aina 1500-luvun alun hallitsijaan Sten Sture nuorempaan.  

Kustaa Vaasan ajan esivanhemmista alkaen tarina on lyhyesti sellainen, että kuninkaan lähipiirin pariskunnan Svante Sturen ja Märta Lejonhufvudin yksi tyttärentytär naitettiin varsinaissuomalaiseen Horn-sukuun.  Suku vaikutti usean sukupolven ajan Halikon ja Sauvon seuduilla.  Kun suku sai läänityksiä Padasjoelta, yksi sukuhaara siirtyi Hämeeseen.  Monilapsisissa perheissä kaikille lapsille ei löytynyt samansäätyisiä puolisoita.  Niinpä vähitellen aatelissuvusta siirryttiin lyhyen talonpoikais­vaiheen kautta lopulta itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi.  Aiempien sukupolvien opettamana Nestoristakin tuli suomalaista yhteiskuntaa konkreettisesti rakentanut kunnioitettu ja pidetty jäsen.  Hänen kädenjälkensä näkyy yhä monissa Okerlan ja lähiseudun rakennuksissa. 

1.     Juho Nestor Nestorinpoika Virtanen (1909–1969)

Geni - Juho Nestori Virtanen

Nestori Virtanen 
noin v. 1930
(Arvo Westin kotialbumi)

Juho Nestor, jota isänsä tapaan Nestoriksi kutsuttiin, syntyi perheen esikoisena 6.11.1909 Hauholla Sotjalan Tarrilla. Jo vuonna 1912 perhe muutti Kyttälään, mutta taas v. 1915 takaisin Sotjalaan, nyt Hovinkartanoon.  Vuonna 1920 perhe palasi takaisin Kyttälään. mutta Okerlasta löytyi aikanaan pysyvämpi kotipaikka.

Nestori Virtanen
1950-luvun alussa
(Arvo Westin kotialbumi)

Hattulasta löytyi mielitietty ja vuoden 1938 helmikuussa vietettiin Hauhon Okerlassa asuneen 28-vuotiaaan työmiehen Juho Nestori Virtasen ja Hattulan Rahkoilasta kotoisin olleen 21-vuotiaan lohkotilallisen tyttären Elna Elviira Mäkelän häitä.  Nestori osallistui myös taisteluihin isänmaan puolesta kuten hänen kolme muuta veljeään. Seuraavien kahden vuosikymmenen aikana Nestorille ja Elnalle siunaantui nykymittapuun mukaan todellinen suurperhe.
Kirvesmiehenä ja metsätyömiehenä Nestori oli luotettava ja taitava sekä ihmisenä hyvin pidetty.  Tulosta tuli ja Työmies-tupakkaa kului.  Vapaa-aikanaan Nestori näkyi usein pilkillä tai ongella – harrastus joka on periytynyt myös jälkikasvulle.  Nestorin elämä päättyi 27.3.1969 muutamaa kuukautta ennen kuin hän olisi täyttänyt 60 vuotta.

Nestorin vanhemmat olivat Nestor Heikinpoika Virtanen ja Hilma Eleonoora Lager.  Tässä tarkasteltava sukuhaara jatkuu isä-Nestorin kautta.  Jatkossa mainittavat Nestorin esivanhemmat ovat luonnollisesti myös Nestorin veljien ja sisarten esivanhempia

2.     Nestor Heikinpoika Virtanen (1883-1948)

Geni - Nestor Virtanen

Nestor syntyi 26.2.1883 perheen kuopuksena esivanhempiensa asuinsijoilla Padasjoella Kasiniemen Ansion Kolulan torpassa.  Nestor asui Kasiniemessä aina rippikouluun saakka, minkä jälkeen vuoden 1899 lopulla hän lähti rengiksi Luopioisiin Kantolan kartanon Joensuun torppaan.  Kahden vuoden jälkeen vuoden 1901 marraskuussa Nestori muutti Hauholle rengiksi Hovinkartanoon. Täällä hän otti käyttöön sukunimen Virtanen tai Wirtanen kuten se aluksi usein kirjoitettiin. 

Vuonna 1909 Nestor solmi avioliiton Hovinkartanon palvelijattaren, Hämeenlinnassa syntyneen Hilma Eleonora Lagerin kanssa. Esikoinen Juho Nestori syntyi vain viikko häiden jälkeen. Samoihin aikoihin nuoripari muutti Sotjalan Tarrille.  Tarrilla syntyi myös toinen poika Sulo Viljami, mutta tämä kuoli jo alle vuoden iässä.  Perheen muutettua v. 1912 Kyttälään siellä syntyi elokuussa 1913 poika Väinö Ilmari.  Vuonna 1915 perhe muutti Sotjalan Hovinkartanoon ja pian muuton jälkeen marraskuussa syntyi tytär Vieno Maria. Hovinkartanossa syntyi vielä toinenkin tytär Hilja Vilhelmiina (myöh. West).  Vuonna 1920 perhe muutti uudelleen Kyttälään ja täällä syntyivät vielä pojat Kalle, Eino ja Toivo.

Julkisten asiakirjojen puuttuessa tarkka Okerlaan muuton aika ei tätä kirjoitusta varten ole tiedossa. Okerlassa kuitenkin Nestor ja Hilma Eleonora elivät loppupuolen elämästään. Hilma kuoli 57-vuotiaana sota-aikana toukokuussa 1944 ja Nestor 65-vuotiaana 18.3.1948.

Nestor Virtasen vanhemmat olivat torppari Heikki Simonpoika ja tämän vaimo Johanna Wilhelmiina Kustaantytär.  Tämä tarina jatkuu Johanna Wilhelmiinan sukuhaaran suuntaan. 

3.     Johanna Wilhelmiina Kustaantytär Wirtanen (1843-1929)

Geni - Johanna Wilhelmiina Kustaantytär Wirtanen (Eerola)

Johanna Wilhelmiina Kustaantytär syntyi 12.7.1843 talollisen tyttäreksi Luopioisissa Karvialan Eerolan talossa.  Johannan ollessa 14-vuotias perhe joutui luopumaan Eerolasta ja he muuttivat Hauholle Miehoilan Paavolan Rajalan torppaan.  Aika Hauholla jäi kuitenkin vain vuoden mittaiseksi, sillä vuoden 1858 elokuussa perhe muutti Pälkäneelle Onkkaalan Skyttälään, mutta matka jatkui jo kolmen kuukauden kuluttua Luopioisiin Johannan äidin synnyinseudulle Ämmätsän Niemelään.  Täällä asuttaessa v. 1859 Johanna kävi rippikoulun.

Rippikoulun jälkeen Johannalla alkoi ajalle tyypillisesti kiertely piikana eri palveluspaikoissa. Vuoden 1960 toukokuussa hän siirtyi Pälkäneelle Harhalan Yliselle mutta jo saman vuoden lokakuussa takaisin Luopioisiin, nyt Kyynärön Härkälään.  Sieltä hän muutti Ämmätsän Niemelään eli Mäkelään v. 1862 ja edelleen syksyllä 1863 Padasjoelle Kasiniemen Kainiemeen, mistä vuoden 1865 lokakuussa takaisin Luopioisiin, nyt Kantolan kartanoon.  Kantolasta löytyi puolisoksi Luopioisissa syntynyt Kantolan Myllylän torpparin poika Heikki Simonpoika.  Heikki ja Johanna vihittiin marraskuussa 1866.

Nuorenparin ensimmäinen koti löytyi Luopioisten Kyynäröstä, mutta jo vuoden päästä marraskuussa 1867 he muuttivat Johannan esivanhempien mailla Padasjoen Kasiniemeen. Ensimmäiset vuodet Heikki oli Kasiniemen räslssitilan muonamiehenä, mutta vuonna 1874 Heikistä tuli Kasiniemessä Ansion tilan torppari Kolulan torppaan.  Kolulan torpasssa perhe asui aina vuoteen 1897, jolloin Heikki luopui torpparin roolista.  He jäivät kuitenkin Kasiniemeen, kunnes kunnon heikettyä v. 1915 muuttivat hoitolaisiksi Nyystölän Kalkkalaan.  Heikki kuoli jo seuraavana vuonna 74-vuotiaana.  Johanna eli 86-vuotiaaksi ja kuoli syyskuussa 1929.  Sukunimilain lain myötä Johannastakin tuli 1920-luvun alussa Wirtanen.

Heikki ja Johanna saivat ensimmäisen poikansa Juho Heikin jouluaattona 1868.  Seuraavaa saatiinkin odottaa pidempään, sillä tytär Amanda syntyi helmikuussa 1881, mutta hän kuoli jo 10 kuukauden iässä.  Toinen poika Nestor syntyy sitten v. 1883.

Johanna Wilhelminan vanhemmat olivat Luopioisten Karvialassa syntynyt Kustaa Erikinpoika Eerola ja Luopioisten Ämmätsässä syntynyt Beata Erika Erikinpoika Wilen.  Tässä tarkasteltava sukuhaara jatkuu äiti-Erikan kautta.

4.     Beata Erika Erikintytär Wilen (1817-1868)

Geni - Beata Erika Erikintytär Wilén (Mäkelä)

Beata Erika Erikintytär syntyy 6.11.1817 Luopioisissa Ämmätsän Mäkelän rälssitilalla äitinsä toisen avioliiton esikoisena. Hänellä oli yksi nuorempi veli sekä kuusi sisarpuolta äidin ensimmäisestä avioliitosta ja yksi velipuoli, joka oli syntynyt ennen äidin ensimmäistä avioliittoa. Beata Erika, jota aikuisiällä kutsuttiin Erikaksi, syntyi vain kolme kuukautta vanhempien vihkipäivän jälkeen. 

Lapsuutensa Erika vietti Ämmätsän Mäkelässä, mistä käytettiin myös nimeä Niemelä.  Hän pääsi ripille v. 1834. Rippikoulun jälkeenkin hän jäi lähes kymmeneksi vuodeksi asumaan vanhempiensa luo.

Vuoden 1843 maaliskuussa Erika solmi avioliiton Luopioisten Karvialan Eerolan talollisen pojan Kaarle Kustaa Erikinpojan kanssa ja muutti Karvialaan.  Muutaman vuoden kuluttua Kustaasta tuli Eerolan isäntä ja Erikasta emäntä.  Jostain syystä he joutuivat kuitenkin luopumaan Eerolasta ja muuttivat elokuussa 1857 torppareiksi Hauholle Miehoilan Paavolan Rajalan torppaan.  Jo vuoden kuluttua matka jatkui Pälkäneelle Onkkaalan Skyttälään, missä Kustaa oli muonamiehenä. Vuoden 1860 tammikuussa Kustaa sai töitä Messukylän tiilitehtaalta. Täällä perhe otti käyttöön sukunimen Wilén.  Tiilitehtaankin aika jää lyhyeksi ja vuoden 1862 alussa perhe muutti Takahuhdin Irjalaan. Kustaa toimii jälleen muonarenkiä.

Vuonna 1868 Kustaa ja Erika joutuivat monien muiden tapaan nälkävuosien tautien uhreiksi. Kustaa kuoli maaliskuussa ja Erika lokakuussa.  Kustaa oli kuollessaan 48-vuotias ja Erika 50-vuotias.  Kustaa ja Erika saivat yhteensä kymmenen lasta vuosien 1843 ja 1860 välillä.  Seitsemän heistä eli aikuisikään saakka.

Erikan vanhemmat olivat Eräjärvellä Järvenpään Tuomaalassa syntynyt talollisen poika Erik Erikinpoika ja Padasjoella Kasiniemen Ansiossa syntynyt Sofia Elisabet Brummer.  Tämä sukutarina jatkuu kohti Sofia Elisabetia ja hänen vanhempiaan. 

5.     Sofia Elisabet Brummer (1778-1858)

Geni - Sofia Elisabet Brummer

Sofia Elisabet syntyi 14.2.1778 Padasjoella Kasiniemen kartanossa, mikä on tunnettu myöhemmin myös Ansion kartanona.  Kartanon tytär syntyi 14-lapsisen perheen keskivaiheilla, s.e. kuusi sisarusta oli vanhempia ja seitsemän nuorempia. Vanhemmista lapsista tosin kolme oli kuollut jo ennen Sofia Elisabetin syntymää ja nuoremmistakin neljä kuoli aivan pienenä. Aikuisikään sisaruksista selviytyi siis vain puolet.

Sofia Elisabet asui Kasiniemessä koko lapsuutensa ja alun aikuisuuttaankin. Lähimpinä leikkitovereina lienee olleet vuoden ja 2 kk vanhempi sisar Eva Helena ja kolme vuotta nuorempi veli Kasper Reinhold. Kun kartano jaettiin isän kuoleman jälkeen neljälle elossa olevalle pojalle, oli ilmeistä, että tyttäret saivat etsiä paikkansa muualta.  Tilanteeseen vaikutti varmaan myös se, että Sofia Elisabeth oli saanut v. 1800 aviottoman lapsen. Sofia Elisabet muuttikin syyskuussa 1805 Luopioisten Ämmätsän rälssitilalle. Sieltä löytyi sitten tuleva puoliso Adlercreutzin rykmentin korpraali Alexander Antinpoika Sax. Korpraali Sax ja kersantti Brummerin tytär Elisabeth Brummer vihittiin 28.12.1807.  Ensimmäinen yhteiseksi tunnustettu lapsikin oli syntynyt jo elokuussa 1806.  Alexander ja Sofia Elisabet saivat yhdessä kuusi tytärtä.  Alexander kuoli vain 35-vuotiaana toukokuussa 1816.  Kuudesta yhteisestä tyttärestä kaksi kuoli pienenä, mutta neljä muuta elivät aikuisikään.

Pienet isättömäksi jääneet lapset tarvitsivat huoltajaa.  Pelastajaksi löytyi talollisen poika Erik Erikinpoika Eräjärveltä Järvenpään kylän Tuomaalasta.  Avioliitto solmittiin 14 kuukautta Alexander Saxin kuolean jälkeen.  Avioliiton jälkeen Sofia Elisabet ja lapset muuttivat Ämmätsän Mäkelän eli Niemelän rälssitilalle. Erikistä käytettiinkin henkikirjoissa nimeä Erik Niemelä.  Erikin ja Sofia Elisabetin ensimmäinen yhteinen lapsi Beata Erika syntyi vain kolme kuukautta vihkimisen jälkeen. Neljä vuotta myöhemmin syntyi pikkuveli Kaarle Kustaa äiti-Sofian ollessa jo 43-vuotias.

Erik ja Sofia Elisabet asuivat Ämmätsässä lopun elämäänsä. Sofia Elisabet tai Lisa Sofia tai Lisette, kuten hän nimensä joskus kirjoitettiin, kuoli tammikuussa 1858.  Aviomies eli yhdeksän vuotta pidempään.

Sofia Elisabetin vanhemmat olivat Padasjoen Nyystölässä syntynyt kersantti Hans Henric Georgsson Brummer ja Tuuloksen Juttilan Kommilassa syntynyt Eva Sofia Sass.  Sekä Brummerit että Sassit olivat aatelissukuja, joiden juuret johtivat Baltiaan ja Ruotsiin.  Vaikka ei ole suoraa todistetta, että Hans Henric olisi itse ollutaatelinen, esipolvien avioliitot osoittavat, että hänkin oli säätyläisiä.  Hans Henrikin isän isä oli aikanaan muuttanut Virosta Viipuriin ja äidin juuret johtivat Turun seudun Horneihin, joten kotikieli lienee ollut ruotsi. 

6.     Hans Henrik Georgsson Brummer (1723-1802)

Geni - Hans Henric Georgsson Brummer

Hans Henrik syntyi 28.6.1723 Padasjoella.  Padasjoen seurakunnassa syntyneiden luettelot tuolta ajalta ovat tuhoutuneet tulipalossa, mutta todennäköinen synnyinkoti on ollut Vesijaon kartano, mihin Hansin vanhemmat on merkitty 1720-luvun rippikirjoissa.  Rippikirjoissa Hans Henrikin kotipaikoiksi on merkitty Padasjoella Vesijaon ja Nyystölän kartanot ja lopulta sotilasuran päätyttyä Kasiniemen kartano, jonka Hans Henrik Brummer oli perinyt maat aiemmin omistaneilta Horneilta v. 1753[1]. Sotilasuran aikana asemapaikoiksi on merkitty mm. Kuhmoinen ja Jämsä.

Poikamiehenä Hans Henrikin on merkitty saaneen kolme aviotonta lasta kolmen eri naisen kanssa.  Avioliitoista ei ole merkintää.   Sotilasuran päättyessä vuoden 1766 lopussa Hans Henrik – nyt kersantiksi ylenneenä – solmi avioliiton Tuuloksen Juttilan Kommilan aatelisneidon, 19-vuotiaan Eva Sofia Sassin kanssa.  Kuten aatelissuvuilla yleensä Eva Sofiankin sukujuuret johtavat useisiin tunnettuihin Suomen ja muun Euroopan aatelissukuihin. Mainittakoon, että Hauhon Hahkialan kartanon perustaja, 1600-luvulla Ranskasta Hahkialaan muuttanut Toussaint Charpentier oli Eva Sofian isoäidin isoisä.  Kun Nestori Virtasen kotipaikka Okerlassa on vain parin kilometrin päässä Hahkialan kartanokeskuksesta, voidaan vain todeta, että vaikka suvussa on sattunut ja tapahtunut yhtä ja toista, kauas ei tämä osa jälkipolvista ole päässyt.

Hans Henrik Brummer ja Eva Sofia Sass saivat vuosien 1767 ja 1790 välillä yhteensä 14 lasta.  Hans Henrikin kuoltua v. 1802 Kasiniemen kartano jaettiin neljälle pojalle.   Tämän sukutarinan jatkaja Elisabet Sophia oli tuolloin muuttanut Luopioisten Ämmätsään ensin sotilaan vaimoksi mutta myöhemmin Ämmätsän Mäkelän eli Niemelän emännäksi.

Hans Henrik Brummerin isä oli Georg Jean Henriksson Brummer ja äiti Ebba Katarina Horn.  Tämä sukutarina jatkuu äidin Ebba Katarina Hornin kautta. 

7.     Ebba Catharina Horn (1695-1731)

Geni - Ebba Katarina Horn af Åminne

Ebba Catharinan elämästä on varsin vähän tietoja. Rippikirjamerkintä löytyy vain Padasjoen Vesijaon kartanossa vv. 1723-1730, mutta seuraavassa vuodesta 1731 alkavassa rippikirjassa häntä ei enää ole. Hänen onkin tulkittu kuolleen vuodenvaihteessa 1730-1731.  Hänen tiedetään syntyneen 1600-luvun lopulla Padasjoella Nyystölän kartanossa. 

Ebba Catharinan aviomies oli Padasjoen Nyystölässä syntynyt Georg Jean Brummer, jonka isä oli päätynyt Virosta Viipurinkautta Padasjoelle. Georg Jean eli Jöran Johan Brummer solmi vielä vanhoilla päivillään v. 1751 Padasjoella toisen, lapsettomaksi jääneen avioliiton. Hän kuoli Akaassa v. 1754.

Georg Jean ja Ebba Catharina saivat neljä poikaa, joista Hans Henrik oli nuorin. Hänen jälkeensä syntyi vielä kaksi tyttöä.

Ebba Catharina Hornin isä oli Padasjoella syntynyt vapaaherra Gustaf Arvidsson Horn ja äiti Paraisilla syntynyt Ebba Torstensdotter Myhr.  Tämä sukutarina jatkuu Gustaf Hornin kautta. 

8.     Gustaf Arvidsson Horn (1670-1747)

Geni - Gustaf Arvidsson Horn (Horn af Åminne)

Gustaf Horn syntyi Padasjoella noin v. 1670.   Vuonna 1692 hän solmi avioliiton Paraisilla syntyneen Ebba Torstensdotter Myhrin kanssa.  Vuonna 1707 hänen tiedetään olleen Uudenmaan ratsuväkirykmentissä ratsumestarina. Vaimo Ebba kuoli Nyystölässä v. 1742 ja Gustaf Horn itse v. 1747.  Heidän 1600-luvun lopulla syntyneistä lapsistaan tiedetään Anna Maria, Ebba Catharina, Ingeborg ja Johan August.  Kuopus ja ainoa poika kuoli kuitenkin jo kahden vuoden isässä.

Gustaf Hornin vanhemmat olivat Karunassa syntynyt Arvid Horn ja Espoon Leppävaarassa syntynyt Ingeborg Gyldenär. Tämä sukutarina jatkuu isälinjassa Arvid Hornin kautta. 

9.     Arvid Mauritzson Horn (1631-1692)

Geni - Arvid Horn af Åminne

Arvid Mauritzson syntyi 10.11.1631 Sauvon Karunassa Kärkkisen kartanossa.   Jo viisivuotiaana hän oli opiskelemassa Uppsalassa.  Vuonna 1646 vain 15-vuotiaana hän oli kuningatar Kristiinan hovipoikana. Vänrikki ja luutnantti hänestä tuli vuonna 1655 ja ratsumestari jo seuraavana vuonna.  Majuriksi Turun ja Porin läänin ratsuväkirykmenttiin hänet nimitettiin v.1657 ja kymmenen vuoden kuluttua tuli ylennys everstiluutnantiksi. Seuraavaksi oli vuorossa siirto Uudenmaan ja Hämeen ratsuväkirykmenttiin v. 1669. Lopulta vuonna 1678 hänet ylennettiin everstiksi.

Sotilasuran jälkeen seurasi siviiliura mutta edelleen valtion palveluksessa.  Häänet nimitettiin Hattulan kihlakunnan ja Raaseporin läänin tuomiokunnan tuomariksi, Uudenmaan ja Hämeen läänin varamaaherraksi ja lopulta Västerbottenin maaherraksi vuonna 1692 juuri ennen kuolemaansa. Arvid Horn on haudattu Turun tuomiokirkkoon.

Arvidin ensimmäinen vaimo oli Espoon Leppävaaran (Albergan) kartanossa v. 1639 syntynyt Ingeborg Gyldenär.  Arvidin ja Ingeborgin lapsista tunnetaan kuusi, joista yksi Padasjoella syntynyt ja vaikuttanut Gustaf.  Ingeborgin kuoltua Arvid solmi avioliiton Ruotsin Södermanlandissa noin v. 1648 syntyneen Maria Elisabet Krusen kanssa.  Heille syntyi vielä yksi poika v. 1681.

Arvid Hornin vanhemmat olivat Mauritz Christrsson Horn ja Mauritzin isän pikkuserkku Ingeborg Arvidsdotter Horn.  Tämä sukutarina jatkuu Mauritz-isän kautta. 

10.     Mauritz Christersson Horn af Åminne (1587-1671)

Geni - Mauritz Christersson Horn af Åminne

Mauritz Christersson Horn syntyi Södermanlandissa Tukholman länsipuolelle vuonna 1587.  Ajan aatelisten miesten tapaan myös Mauritz osallistui sotapalvelukseen.  Hänen tiedetään osallistuneen mm. v. 1616 sotaan Venäjää vastaan.  Hän oli mukana myös 30-vuotisesa sodassa Saksanmaalla suomalaisten hakkapeliittojen ratsumestarina.  Erottuaan sotapalveluksesta v. 1636 Mauritz Horn toimi mm. Turun hovioikeuden asessorina. Hän kuoli syksyllä 1671 ja haudattiin Turun tuomiokirkkoon.

Mauritz peri isältään Åminnen eli Joensuun kartanon Halikosta, minkä vuoksi hänen tässä mainittujen myöhempien Horn-sukuisten nimien jatkeena käytetään usein lisäyksiä till Åminne tai af Åminne.  Mainittakoon että tämä Joensuun kartano on nykyään tunnetun talousvaikuttajan Björn Wahlroosin pojan omistuksessa.  Mauritz sai omistukseensa myös Kärkkisen kartanon Sauvossa ja Juvan kartanon Halikossa.

Mauritz Horn avioitui isänsä pikkuserkun mutta itseään melkein 20 vuotta nuoremman Ingeborg Arvidsdotter Hornin kanssa.  Heidän lapsistaan tiedetään kolme poikaa ja yksi tytär.

Mauritz Hornin vanhemmat olivat Halikossa syntynyt Christer Claesson Horn till Åminne ja Uppsalassa syntynyt Catharina Bielke. Isän puolen suku Horneja on vaikuttanut monin tavoin ja monen sukupolven ajan  Ruotsin ja Suomen historiaan keskiajan lopulta alkaen. Tämä sukutarina kohti Ruotsin 1500-luvun kuningashuonetta jatkuu kuitenkin Catharina-äidin kautta. 

11.    Catharina Turesdotter Bielke (1563-1646)

Geni - Catharina Turesdotter Bielke

Catharina Turesdotter Bielke syntyi 6.2.1563 Uppsalan pohjoispuolella Salstan linnassa. Hänet vihittiin 24-vuotiaana Salstan linnassa avioliittoon Halikon Åminnen kartanonherran laamanni, vapaaherra Christer Hornin kanssa.  Vaikka aviomies oli virkatehtäviensä vuoksi paljon matkoilla, perhe asettui Åminnen kartanoon.  Siellä heille tiedetään syntyneen ainakin neljä poikaa.

Catharinan vanhemmat olivat Ruotsin Kalmarissa syntynyt Ture Pedersson Bielke ja Södermanlandissa syntynyt Ture Bielken toinen vaimo Sigrid Svantesdotter Sture. Tämä tarina jatkuu  Catharinan äidin Sigrid Svantesdotter Sturen kautta. 

12.     Sigrid Svantesdotter Sture (1538-1613)

Geni - Sigrid Svantesdotter Sture (Natt och Dag)

Sigrid syntyi joulukuussa 1538 Hörningsholmenin linnassa Mörkön pitäjässä Söderteljen eteläpuolella. 

Vuonna 1562 Sigrid vihittiin Hörningsholmenin linnassa valtioneuvos, ritari Ture Pedersson Bielken kanssa. Aviomiehen kuoleman jälkeen Sigrid toimi Strandan kihlakunnantuomarina, vaikka naisena joutuikin toimimaan miespuoloisten sijaisten kautta.   Sigrid kuoli maaliskuussa 1613, mutta tarkkaa paikkaa ei ole asiakirjoissa mainittu.

Aviomies Ture Pedersson Bielke oli syntynyt noin v. 1507 Kalmarin läänin Mönsteråsin pitäjässä. Nuorena hän hankki kokemusta sekä sakalaisesta että ruotsalaisesta hovielämästä mm. linnanvoutina Tukholmassa 1540-luvulla.  Hänet palkittiin laajoilla läänityksillään.  Hän ehti olla läheinen luotettu niin Kustaa Vaasalle kuin tämän pojalle Erik XIV:lle.  Hänet lähetettiin valvomaan kuninkaan etuja mm. Olavinlinnaan, Tanskaan ja Viroon.  Hän kuitenkin kuoli kotimaassa Södermanlandin Gäddeholmenissa v. 1577.

Sigridin vanhemmat Svante Stensson Sture ja Märta Eriksdotter Lejonhufvud olivat molemmat kuningas Kustaa Vaasan läheisiä sukulaisia ja vaikuttivat monella tavalla aivan Ruotsin hovin sisäpiirissä. 

13.    Svante Stensson Sture (1517-1567) ja Märta ”Kung Märta” Eriksdotter Lejonhufvud (1520-1584)

Geni - Svante Stensson Sture (Natt och Dag), till Stegeholm

Jälkipolvien ketju Kung Märtasta Nestori Virtaseen

Svante Steninpoika Sture – Wikipedia

Geni - Märta Eriksdotter Leijonhufvud

Svante Stensson Sture ja kuningas Kustaa Vaasa olivat serkukset äitiensä kautta.  Keskenään he olivat kaukaista sukua ja yhteiset esivanhemmat löytyvät viisi sukupolvea aiempaa Natt och Dag -aatelissuvusta.  Myös 1200-luvun merkkihenkilö ja ”Hämeenlinnan perustaja” Birger Jaarli on molempien suora esivanhempi.

Ruotsin valtakunnan ylimmässä hallinnossa käytiin 1400-luvun lopulta alkaen väkivaltaisia valtataisteluita. Svanten ja Märtan esivanhemmat olivat olleet näissä taisteluissa mukana eivätkä Svante ja Märtakaan voineet pysyä erossa näistä usein läheistenkin sukulaisten välisistä riidoista.

Svante Stensson Sture syntyi Tukholmassa 1.5.1517 isänsä Sten Sture nuoremman ollessa valtionhoitajana.  Isä kuoli v. 1520 sodassa Tanskan kuningasta vastaan, minkä jälkeen Svantesta huolehti itse Kustaa Vaasa.   Svante kuului Kustaa Vaasan hallitessa valtaneuvostoon.  Hän toimi mm. Itämaassa (eli Suomessa) toimivien joukkojen päällikkönä 1550-luvulla.  Kustaan pojan Erik XIV:n tutua kuninkaaksi v. 1560 Svante säilyi aluksi suosiossa.  Hänet nimitettiin valtakunnanmarskiksi v. 1560 ja kreiviksi v. 1561.  Mahtavimmillaan hänen hallussaan oli useita satoja maatiloja eri puolilla Ruotsia.  Erik XIV epäili kuitenkin Svanten, tämän kahden pojan ja muutaman muun aatelisin suunnittelevan kapinaa ja toukokuussa hän murhautti heidät (ns. Sture-murhat).  Tämä merkitsi sitten myös Erikin valtakauden loppua, sillä hän osoittautui mielenvikaiseksi.

Vuonna 1538 Svante solmi avioliiton 24.12.1520 Örebron pitäjässä syntyneen Märta Eriksdotter Lejonhufvudin kanssa.  Märta oli kuningas Kustaa Vaasan puolison Margaretan sisar.  Hänen isänsä oli kuninkaan pikkuserkku.  Margaretan kuoltua Kustaa nai Margaretan ja Märtan sisaren Britan tyttären Kristinan.  Hänellä oli siis varsin suorat yhteydet kuninkaaseen niin Kustaa Vaasan kuin Juhana III:nkin aikana.  Aviomiehen viipyessä usein kaukana Tukholmasta vahvatahtoinen Märta piti huolen perheen asioista.  Niinpä hän saikin lempinimen ”Kung Märta”.

Sture-murhien jälkeen Märta otti pääosan vaatien uhrien julistamista syyttömiksi ja vaatien merkittäviä korvauksia.  Seuraavana vuonna hän myös oli suurrahoittaja, kun ylimystö syöksi Erik XIV:n vallasta.  Poikkeuksellisesti hän sai pitää suuren osan edesmenneen aviomiehensä läänitykset eli yli 500 tilaa.

Kaiken muun ohella Märta ja Svante saivat 15 lasta vuosien 1538 ja 1559 välillä.  Esikoinen Sigrid jatkoi sukua niin, että se johti lopulta tämän tarinan avainhenkilöön Virtasen Nestoriin.

Märtan ja Svante esivanhemmissaa on monia hallitisjoita ja muita merkkihenkilöitä.  Svanten isä Sten Sture nuorempi saa kunnian toimia tämän sukutarinan viimeisenä eli ajallisesti varhaisimpana henkilönä.

14.    Sten Sture nuorempi (1493-1520)

Geni - Sten Sture (Natt och Dag), nuorempi

Sten Sture nuorempi – Wikipedia

Sten Sture nuorempi oli Ruotsin valtionhoitaja eli ylin hallitsija vv. 1512-1520.  Hänen aikanaan käytiin jatkuvaa taistelua siitä, kuka ottaa vallan Ruotsissa.  Sten Sture kohtaloksi kävi sota Tanskaa vastaan.  Sten Sture nuorempi haavoittui tammikuun lopulla taistelussa ja häntä lähdettiin kuljettamaan kohti Tukholmaa. Kuolema koitti kuitenkin jo Mälaren-järven jäällä helmikuun alussa 1520.

Sten Sture nuoremman jälkeen Tanskan Kristian II otti myös Ruotsin valtansa alle.  Valtakautta kesti kuitenkin vain kolme vuotta, minkä jälkeen seurasi Kustaa Vaasan ja hänen jälkeläistensä valtakausi. Läheiset suhteet hallitsijoihin olivat kuitenkin tärkeitä vielä  monille Sten Sturen jälkeläisillekin. 

Lopuksi

Tässä käsitellyt Nestorin esivanhemmat ovat vain pieni otos kaikista esivanhemmista.  Tukholmassa 1500-luvulla vaikuttaneiden Svante Sturen ja Märta Lejonhufvudin kanssa yhtä kaukaisia esivanhempia on tuhansia.  Teoriassa heitä voisi olla noin 4000, mutta matkalla on henkilöitä, jotka ovat esivanhempia useampaa eri reittiä.  Yksittäisistä näin kaukaisista esivanhemmista ei ole välttämättä lainkaan geeniperimää jäljellä.  Kuitenkin, jos kuka tahansa näistä esivanhemmista olisi kuollut ennen kuin oli jatkanut sukua, Nestoria eikä hänen myöhempiä jälkeläisiäänkään olisi koskaan syntynyt.

Koska jo Nestorin isoäidin isoäidistä taaksepäin kaikkien esivanhempien ketjut johtavat Suomen, Ruotsin ja muunkin Euroopan aatelisiin ja muihinkin merkkihenkilöihin, joukosta löytyy monia muitakin kiinnostavia henkilöitä, mm. Kokkalaa 1500-luvulla omistaneet Tawastit.  Tämä tarkoittaa, että jokseenkin kaikki Euroopan kuninkaalliset ovat Nestorin ja hänen jälkeläistensä etäserkkuja, t.s. heille löytyy yhteisiä esivanhempia.   Kuninkaallisten etäserkkuja löytyy paljon Suomesta ja Hauholtakin, mutta harvan hauholaisen esi-isä on kuitenkaan ollut Ruotsin ylimpänä hallitsijana niinkin myöhään kuin 1500-luvulta.

Tämä tarina on vain suppea yhteenveto yhdestä sukuhaarasta.  Jokaisella heistä on ollut omanlaisensa elämä.  Tutkittava ei suinkaan lopu tähän, vaan asiasta innostuneet voivat jatkaa tutkimusta moneen eri suuntaan – ”lihaa luiden ympärille” kuten usein sanotaan.

Lähteet:

Lisälähteitä löytyy henkilöiden nimiotsikoiden alle linkitetyistä Geni-profiileista.

Kasiniemen kyläkirja, Kasiniemen kyläyhdistys, 2017, http://kasiniemenkylayhdistys.wm.fi/wp-content/uploads/2017/12/Kasiniemi_Kylakirja_nettiin_1.pdf

 

 

 

---