Hauhontausta takamaista kyläksi

Hauhontaka eli Hauhontausta oli minulle ikään kuin toinen kotikylä. Hauhontaustan rannat näkyivät kotimäeltämme ja merkittävä osa kotitalomme pelloista ja metsistäkin sijaitsi järven toisella puolella Hauhontakana. Myös äitini lapsuudenkoti sijaitsi Hauhontakana. 

Kuva 1. Okerlan maiden uusjaon
loppukuittaus 26.8.1904

Hauhontakana eli Hauhonselän lounais- ja länsipuolella on vielä 1800-luvun lopulla ollut vain vähän asutusta. Niinpä Hauhontaka ei ole myöskään virallisesti oma kylänsä. Alueen maat ovat olleet Hauhonselän toisella puolella olevien Kirkonkylän, Kyttälän, Kokkalan ja Okerlan kylien ja talojen omistuksessa. Osin myös Hahkialan ja Ajorannan kylien omistamia alueita voidaan katsoa kuuluvaksi Hauhontaustaan. Tarkkoja rajoja ei siten Hauhontaustalla ole, mutta yleensä tarkoitetaan alueita, jotka ovat Hauhonselän ja Vuolujoen länsipuolella Hattulan ja entisen Tyrvännön rajaan saakka siten, että pohjoisessa vastassa on Hyömäen kylä ja etelässä Ajorannan ja Porsoon kylät. 

Tähän tarinaan olen koonnut tiedonmurusia alueen kehittymisestä asiallisesti omaksi kyläkseen itsenäisyydenajan alkuvuosiin mennessä. Lähteinä olen käyttänyt Kansalliskirjaston digitoituja sanomalehtiä sekä Kansallisarkiston digitoituja henkikirjoja, seurakuntien asiakirjoja, vanhoja karttoja y.m. Kunnan ja seurakunnan kokousten sekä käräjien pöytäkirjoista löytyisi varmasti lisää tietoja, mutta niiden läpikäyntiä en ole tässä yhteydessä yrittänytkään. 

Varhaisia mainintoja 

Varhaisin vastaani tullut maininta Hauhontaustasta on aivan 1800-luvun alusta. Hauhon seurakunnan vv. 1801-1822 lastenkirjoissa on mainittu Okerlan Pätiälän torppa ”Hauhontaka torp Merran Korva”. Merrankorvan torppa, josta 1800-luvun lopulla alettiin käyttää nimeä Merrankorpi, sijaitsi likimain paikassa, missä nykyään on Pätiälän talon talouskeskus. Torpassa oli asunut vuodesta 1789 alkaen Hahkialan Yrkkölästä muuttanut, Hyvikkälässä v. 1758 syntynyt Aatami Antinpoika perheineen.

Samoihin aikoihin 1700- ja 1800-luvun taitteessa asiakirjoihin ilmestyi myös Kyttälän Korpilaurin torppa, mutta sen yhteydessä ei ole mainintaa sijainnista Hauhontakana. Vuosisadan aikana kirkonkirjoihon tulee vähitellen mainintoja myös muista torpista, jotka ovat sijainneet Hauhontakana: 

    - 1850-luvulla Okerlan Melkkalan Lehdonpään torppa 

    - 1860-luvulla Okerlan Heikkilän Haaviston torppa 

    - 1870-luvulla Okerlan Arkelan Ojalan torppa ja Okerlan Mattilan Kiviojan torppa 

    - 1880-luvulla Kyttälän Mutavalkaman torppa, Okerlan Talolan Männistön torppa ja
                Okerlan Heikkilän Korventaustan torppa 

    - 1890-luvulla Okerlan Mattilan Niemen torppa 

Kuva 2. Okerlan kylän Hauhontakana oleva alue ennen
uusjakoa eli noin vuonna 1900.  Arkelan Ojalan torpan
kohdalla vain merkintä ”töllin paikka” ja viereisen tontin
sanotaan olevan Ojalan uudisrakennuksen tontti.  
Huom. etelä-pohjoissuunnan nuoli alareunassa.
Maanmittaushallituksen uudistusarkisto - H14:3/16-37 Okerla;
N:ot 1-8, kartta ja asiakirjat isojaonjärjestelystä 1903-1904,
 jakso 2; Kansallisarkisto:
https://astia.narc.fi/uusiastia/viewer/?fileId=3851711613&aineistoId=2542899136

Kuvan 2 kartassa näkyy Hauhontaustan Okerlan kylään kuuluvat alueet noin vuonna 1900 eli ennen kuin Okerlan taloja siirtyi Hauhontaustan puolelle. Monet kartassa näkyvistä torpista ja torpan paikoista on löydettävissä yhä edelleen jopa samalla nimellä. 

Vähitellen 1800-luvun puolivälin jälkeen alkoivat sanomalehdet saada sijaa tiedonvälittäjinä, mutta Hauhontaustasta niissä on kovin vähän mainintoja. Vuonna 1861 Hämäläinen -lehdessä on 30. elokuuta pikku-uutinen: ”Mettän elävistä sanotaan tänä suvena Hauholla olleen hyvä rauha, kentiesi senkin vuoksi että Kapakan talon miehet keväillä Hauhontaustan maalla hävittivät suden pesän ja tappoivat viisi penikkaa”. Vuonna 1876 Oskar Hankala Kokkilasta kuuluttaa 7. syyskuuta kadonneesta hevosestaan Hämäläinen lehdessä: ”Yksi mustan pruuni menneen suvinen tamma varsa on tuntemattomalla tavalla poistullut Kyttälän kylän laitumelta, Hauhontakaa; ottassa on pieni vino valkonen pilkku ja kaulassa huono rikkinäinen kello palmikoitussa kantumessa, jossa roikkuu myös puinen merkkipolo poltettu nimi puustavilla K.E. Jos jossakin olis tavattu mainittua varsaa, niin pyydetään ilmoittaan elli tietoa antaan alle kirjoitetullen kunniallista palkintoa vastaan” 

Vuonna 1882 Uusi Suometar -lehdessä on uutinen kesäkuun 25. päivä Vitsiälässä pidetystä kansanjuhlasta: ”Juhla alotettiin innokkaalla ja pontevalla puheella, jonka piti tohtori Genetz isänmaasta ja suomensukuisista kansoista”. Ohjelmassa oli tämän jälkeen lukuisia kilpailuja mm. kaksi ampumakisaa, jotka molemmat voitti rusthollari J.R.Wuolijoki. Vapaalta kädeltä ammuttaessa toisena oli torpparin poika Kustaa Hauhontausta ja tuelta ammuttaessa kakkospalkinnon sai torppari August Hauhontausta. Kyseessä olivat Okerlan Heikkilän muonatorppari August Matinpoika ja hänen poikansa Kustaa. Tarkempaa tietoa siitä, missä Hauhontakana he olisivat asuneet. Hauhontausta ei myöskään jäänyt heille pysyväksi sukunimeksi, sillä myöhemmin Hyömäkeen muutettuaan he ottivat sukunimekseen Vuorinen. 

Vuonna 1886 uutisoidaan Hämäläinen lehdessä, että Keisarillinen Senaatti on antanut luvan perustaa torppa Pappilan Hauhontakana oleville maille. Tietoa ei ole, mikä torppa olisi kyseessä. Pappilan maita on kuitenkin Lammassaarten kohdalla Hyömäen rajalla, missä myöhemmin 1900-luvulla on Lammasojan, Kaivolan ja Huhdan talot. Yksittäisiä Pappilan omistamia tontteja on kuitenkin ollut myös nykyisten Hauhontaustantien ja Ajorannantien sekä Hauhontaustantien ja Korventaustantien risteyksissä. 

Vuosisadan lopulla sanomalehtiin alkaa tulla mainintoja Hauhontaustasta useammin. Alueen muodostumiseen asiallisesti omaksi kyläkseen tulee merkittävä piristysruiske vuosisadan vaihteessa, kun Okerlan kyläkeskus hajautetaan ja Pätiälän, Arkelan, Melkkalan ja Mattilan talojen talouskeskukset siirtyvät Hauhontaustan puolelle vuonna 1904 loppuun saatetussa monivuotisessa prosessissa. Samoihin aikoihin aletaan perustaa myös lohkotiloja. Näiden talojen läheisyydessä asuu luonnollisesti myös yhä enemmän tilatonta väestöä. Useimmat 1900-luvun sanomalehtiuutiset koskevat suunniteltua tietä, perustettavaa koulua ja yhdistysten puitteissa tapahtuvaa seuraelämää. Löytyy myös joitakin ilmoituksia varkauksista sekä eläinten katoamisista ja löytymisistä. 

Tarvitaanko Hauhontakana tietä? 

Hauhon kirkonkylästä vanhat tieyhteydet Hämeenlinnaan ovat olleet toisaalta Alvettulan ja Palssarin kankaan kautta Hattulan kirkonkylän läpi ja toisaalta Eteläisten ja Heinäkankaan kautta Vanajan kylien läpi. Lyhin talvitie on kulkenut Hauhonselän yli Hauhontaustan läpi ns. Linnokankaantietä pitkin. Tämän reitin parantamista ajoivat erityisesti Okerlan kylän talot ja Hahkialan omistaja senaattori Alfred Charpentier. Laajemmin tieoloista ja -hankkeista on kirjoitettu mm. Hauhon historian III-osassa. 

Jo vuonna 1895 oli aloitettu muutamien kylien ja Hahkialan kartanon toimesta tien tekeminen. Hämeen Sanomissa uutisoitiin: ”Tien tekoa on jo jossain määrin pantu alkuun tänä syksynä. Tien suunta tulisi olemaan Okerlan kylästä, niin kutsutun Linnokankaan kautta Metsänkylään ja siitä H:linnaan. Tänä syksynä on aikomus tehdä tietä vaan ensinmainitusta kylästä Kiviojan torppaan Hauhontakana ja siitä eteenpäin onkin jo jonkinlainen tie, jota hätätilassa voi käyttää, H:linnaan. Tekokustannuksiin toivotaan Hauhon kunnalta tulevaisuudessa apua”. Yhteys varmasti paranikin ja ainakin talvella yhteys oli hyvässä kunnossa. Tammikuun lopulla 1898 nimimerkki ”Matkustaja” ylistää Hämeen Sanomissa tien kuntoa aiempaan verrattuna. 

Ajatus paremmasta tiestä ei kuitenkaan unohtunut ja erityisesti Charpentier piti sitä yllä. Hanke liikahti eteenpäin syyskuussa 1914, kun kunnassa käsiteltiin hätäaputöitä suuren työttömyysuhan vuoksi. Kuntakokouksesta raportoitiin näin: ”Kunnallislautakunta ehdotti ryhdyttäväksi tekemään maantietä Hauhon kirkolta n. s. Hauhontaustan kautta Hämeenlinnaan, joka lyhentäisi matkan noin 9 kilometriä ja jota tietä jo yleisesti käytetään talvitienä sekä osaksi kesälläkin. Hahkialan omistaja toht. A. F. Charpentier lupasi kustantaa tälle tielle erään sillan kivestä hätäaputöinä ja antaa rahallista avustusta 1000 mk. Vaikka näin oli saatavissa avustusta tietä varten ja tie kaikin puolin tarpeellinen, niin ne tientekovelvolliset, jotka eivät käytä puheena olevaa tietä, ryhtyivät sen rakentamista kivakasti vastustamaan. Aikansa kinasteltua asiasta, päätti kokous myöntää 3000 mk mainitun tien rakentamista varten sillä ehdolla, että tie tehdään yleiseksi valtamaantieksi”. 

Hanketta vastustettiin kuitenkin edelleen. Esim. huhtikuussa 1915 nimimerkki ”Tien tekijä” esitti Hämeen Sanomissa oman epäilevän mielipiteensä: ”Viime syksynä pidettiin Hauholla kokolailla ääntä hätäaputöiden toimeenpanemisesta. Saatiinkin kunnan päätös, että vaivastalon metsästä hakataan vanhentunutta lehtimetsää ja maksetaan vähää vaille kaksi markkaa sylestä. Tämä oli taloudelliselta kannalta katsoen hyvin tehty, sillä vaivastalon metsä kaipasi kipeästi metsänhoidollisia toimenpiteitä. Mutta hätäaputyöhön ei ilmestynytkään miehiä kuin jokunen metsän vieressä asuva. Tämä todisti, että työttömät, joita kuului kylläkin olleen, eivät olleet työnhaluista. Todellista „hätää" näyttää olleen ainoastaan semmoisilla, jotka tavallisinakin vuosina ovat yhteiskunnan hoivan tarpeessa. Sen sijaan on kyllä mahdollista, että vastaisuudessa tulee leikistä tosi. Sentähden on Hauhon kuntalaisten syytä ajoissa tuumia, mitä on tarpeen tullessa hätäaputöiksi järjestettävä. Siinä tarkotuksessa olikin kuntakokous lähettänyt läänimme kuvernöörille valmistavan anomuksen n.s. Linnokankaan maantien tekemisestä Hauhon kirkolta Hämeenlinnaan. Tästä tulisi työtä kymmenien tuhansien markkojen edestä. Mutta ei se tunnu oikein johdonmukaiselta, että silloin kun on leivästä hätä, tehdään työtä, joka ei anna leipää takaisin. Tästä virheestä on „Pellervokin" maamiehiä harvassa se lehdessään tänä vuonna varottanut. Eiköhän löydy vaivastalon maalla niittyjä ja soita, joilla leivästä taisteltaisiin? Tai eiköhän olisi syytä perustaa turvepehku- tai muita osuuskuntia ja tehdä niiden perustavat työt silloin, kun työväkeä on saatavissa ja kohtuullisilla palkoilla? 

On sanottu, että Hauhontaustan viljelyskelpoiset maat tulisivat pikenmin asutuiksi, jos lähelle saataisiin maantie. Mutta agronoomin tekemät maiden tutkimukset ovat osottaneet, että Hauhonselka on niin korkealla, että suurimmosta osasta viljelyskelpoisia maita siellä tuskin saa pohjavetta pois, joten unelmat Hauhontaustan vastaisista asuttamisista jäänevät ainakin kaukaiseen tulevaisuuteen. On niinkin sanottu, että osa Luopioista ja Sappeen kulma tulisivat käyttämään uutta maantietä. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, sillä Sappeen ja Lehdesmäen 10 km. pituinen tie on Suomen mäkisimpiä ja muuten huonoa, joten siis edelleenkin näistä paikkakunnista kuljettaisiin talvella jäitse ja kesällä Syrjäntaustan kautta. Suurin osa Hauhon pitäjää ei koskaan tulisi Linnokankaan tietä käyttämään. Ainoastaan Okerla, Kyttälä, Hahkiala ja Kirkonkylä tulisivat siitä saamaa usean kilometrin matkan lyhennyksen, ja jotkut muut kylät samoin kilometrin tai parin. Mutta nämäkin kylät ajavat talvisin vieläkin lyhempää tietä jäätä myöten. Ensi kesästä alkaen kun Alvettulan silta korotetaan ja laajennetaan, tulee esteetön tavaraliike kulkemaan Hauhon vesiltä Hämeenlinnaan. Ei siis koko Linnokankaan maantiehen ajatelluilla kymmenillä tuhansilla saada sanottavasti muuta hyötyä, kuin että matkustaja pääsee kesällä jotakuta kymmentä minuuttia pikemmin Hauhon keskikylistä kaupunkiin. Sen sijaan voi kyllä laskea tuhansiin markkoihin nousevan tämän kolmatta kymmentä km. pitkän maantien vuotuiset suvi- ja talvikunnossapitokustannukset. Viime syksyinen valmistava kuntakokouksen päätös lieneekin tullut syystä, että kuulutuksessa ei mainittu tästä maantiehommasta sanaakaan. Hätäaputyöstä vaan kuulutettiin keskusteltavan. Vastustajat eivät tieneet tulla kokoukseen, mutta hommaajat olivat hiljaisuudessa koonneet sinne kannattajia joukon”. 

Tietä suunniteltiin vakavasti ja vaihtoehtoisiakin reittejä arvioitiin. Syyskuussa 1915 asia oli taas esillä kuntakokouksessa, mistä Hämeen Sanomat raportoivat näin: ”Läänin kuvernööri vaati kunnan lausuntoa Hauhontaustan tieasiasta. Tielle oli maamittari Hj. Roering laatinut kustannusarvion ja tulisi se sen mukaan maksamaan Hauhon kirkolta Metsänkylään Skyttälän kautta 19,439 mk 70 p. ja Hahkialan kautta 16,972 mk 10 p. Tätä tietä käyttäen tulisi matka Hämeenlinnaan noin 6—8 km lyhyemmäksi kuin Heinäkankaan kautta. Asiasta kiisteltiin pitkä aika, toiset tahtoivat tien rakentamista, toiset eivät. Äänestettäessä voitti vastustava puolue, joten kuvernöörille tulee kunta antamaan epäävän lausunnon”. 

Näin tieasia haudattiin pidemmäksi aikaa. Asiaa saattoi mutkistaa, että samaan aikaan puuhattiin rautatieyhteyttä Hämeenlinnasta Hauhon kirkonkylä kautta Luopioisiin jne. Aikanaan sitten maantieyhteys Hämeenlinnaan saatiinkin, mutta eri reittiä. Alkumatka Hauholta aina edelläkin mainitulle Kiviojan torpalle saakka toteutui aiemmin suunnitellulla tavalla. Siitä eteenpäin pääreitiksi muodostui kuitenkin yhteys Korpilaurin ja edelleen Valteen kautta. Tuo kustannusarvioissa ollut Kyttälän kautta kulkeva tie olisi lähtenyt Kirkonkylästä suurin piiretin nykyisen Martti Skytten tien reittiä, mikä olisi varmasti muuttanut jatkossa kirkonkylän asemakaavaa monella muullakin tavalla.

Kansakoulu kaikille 

Tieasioiden lisäksi toinen paljon työtä ja keskustelua vaatinut kehitysaskel oli kansakoulun perustaminen. Ensimmäiset koulut Hauholle oli saatu jo 1870-luvulla, mutta väestön lisääntyessä uusia kouluja tarvittiin. Hauhontaustan väestön lisääntyminen toi omat haasteensa, kun myös Hahkialan alustalaisten lapsia Metsäkulman suunnalla tuli lisää. Hauhontaustan koulun perustamisvaiheita edelsikin koulun sijaintipaikkaa koskeva kiistely Hahkialan omistajan senaattori Alfred Charpentieren ja kunnan välillä. Kirkonkylän koulun opettajan Juuso Jokelan v. 1923 Häme-lehdessä julkaiseman Hauhon kansakoululaitoksen 50-vuotishistoriikin mukaan Charpentier oli aloittanut koulun puuhaamisen v. 1908 tavoitteena perustaa koulu Hahkialan kartanon alustalaisille. Hän oli tarjonnut kunnalle koulua varten merkittävää rahoitusta. Kun kunta oli halunnut sijaintipaikaksi sellaisen, että se palvelisi myös Hauhontaustan lapsia, Charpentier rakennutti koulun itse Metsäkulman Rekolan maille. Vuonna 1910 koulu siirtyi kuitenkin kunnalle, mutta vielä 1920-luvullakin kunnanhallinnossa ei oltiin tästä ”ylimääräisestä” koulusta harmissaan. 

Hauhontaustan väestön lisääntyessä, kouluasia ei unohtunut. Hämeen Voima -lehdessä uutisoitiin 10.8.1914 pidetyn kuntakokouksen keskusteluja seuraavasti: ”Hauhon kuntakokous pidettiin t. k. 10 p:nä missä käsiteltiin erästä uuden kansakoulun perustamiskysymystä. Täällä Hauholla on kyllä jo 9 kansakoulua, mutta yhtä vielä kaivataan, koska on ilmestynyt uusi ryhmäkunta niin kutsuttuun Hauhontaka, missä toistakymmentä vuotta takaperin ei ollut kuin 3—4 pientä torppaa, mutta palstakuumeen huumaus teki sinne suuren kylän, ja niin suuren, että vaativat myöskin kansakoulun. Viime helmik. kuntakokouksessa valittiin komitea järjestämään uutta piirijakoa kansakouluille ja on komitea huomannut, että tarvitaan yksi kansakoulupiiri lisää, mutta koska sinne Hauhontaka on muutettu ja ilmestynyt suuria talojakin, niin päätti komitea vuokrata n.k. Melkkalan talosta kouluhuoneuston 10 vuodeksi. Komitea olisi ollut halukas ostamaan koko talon, mutta kun ei kunta ollut siihen komiteaa valtuuttanut niin ostokaupasta ei tullut valmista, mutta kuitenkin tuotiin se esille nyt kuntakokoukselle. Kuntakokous olikin aivan yksimielinen siitä, että talo on ostettava, jos vaan se tavallisella hinnalla saadaan”. 

Kuntakokouksessa 30.9.1914 asia oli uudelleen esillä ja nyt Hämeen Sanomissa uutisoitiin keskustelusta näin: ”Keskusteltiin kansakoulujen piirijaon muuttamisesta, kun n. s. Hauhontaustan kulmalle on määrätty perustettavaksi koulu, ja josta sitä varten valittu komitea oli ottanut selvää ehdotetusta koulupaikasta Melkkalan taloon, joko vuokralle tai ostamalla, jonka pinta-ala on noin 69 hehtaaria ja hinta 25,000 mk. Tätä pidettiin kuitenkin liian kalliina, joten koko asia jäi toistaiseksi.” Lopullinen päätös Hauhontaustan kansakoulun perustamisesta tehtiin 1.3.1915 kuntakokouksessa, kun uusi koulupiirijako hyväksyttiin. Samalla päätettiin, että koulu aloittaa vuokrahuoneistossa. E.m. historiikin mukaan koulu aloitti Pätiälän talon tiloissa eikä pitkään esillä olleissa Melkkalan talon tiloissa. Toukokuussa valittiin koululle johtokunta: tilall. T. Ojala, palst. tilall. E. Suomela, vuokr. E. Aalto, lohkotilall. K. Tuovinen, emäntä Hilma Melkkala ja H. Talola. 

Opettajan haku jäi kesän lopulle ja 27. elokuuta julkaistiin hakuilmoitus: ”Väliaikaisen naisopettajan virka julistetaan hakukelpoisten haettavaksi Hauhon pitäjän Hauhontaustan piirin vasta alkavassa kansakoulussa 14 päivän kuluessa tästä päivästä. Palkka on: kunnalta 300 mk. ja valtiolta haussa oleva palkka, sekä asunto koulun vuokrahuoneustossa lämmön ja öljyvalon kanssa. Virkaan on tultava 15 pnä ensi syyskuuta. Hauholla Elok. 27 pnä 1915. Koulun johtokunta”. Nopeasta aikataulusta huolimatta hakijoita oli 25 ja opettajaksi valittiin Lyydia Kauppila Luopioisista. 

Varsinaisen koulurakennuksen rakentaminen tuli pian ajankohtaiseksi. Marraskuun 9. päivä v. 1920 Hämeen Sanomissa uutisoitiin näin: ”Eilen Hauholla toimitetussa rakennusurakkahuutokaupassa tarjottiin Hauhontaustan kansakoulupiirin koulutalo urakalla tehtäväksi urakoitsijan hankkimista aineista. Tehdyistä tarjouksista hyväksyi kunnanvaltuusto rakennusmestari J. Heinän Hattulasta tekemän tarjouksen 188,000 mk. Koulutalon on oltava valmiina elokuun 1 päivään 1921”. Eipä siinä jäänyt rakentajalle kuin reilut 8 kuukautta saada talo pystyyn. 

Koulu saatiin siis rakennettua. Taannehtivasti rakentamiseen saatiin myös valtion rahoitusta, kun kesäkuussa 1924 Häme-lehdessä kerrotaan, että opetusministeriö on myöntänyt Hauhon kunnan Hauhontaustan kansakoulun rakentamiseen 84,000 mk kuoletuslainan ja 42,000 mk avustuksen. Marraskuussa 1924 Hämeen Sanomissa voitiin jo uutisoida seuraavasti: ”Hauhontaustan piiriin on jo rakennettu koulutalo, jossa on lainmukaiset naisopettajan asunto ja 2 luokkahuonetta ja toimii siinä yläkansakoulu ja 1 opettaja. Alakansakoulu alkaa syyslukukauden alussa v. 1924 yläkansakoulun veistohuoneessa 18-wiikkoisena vuodessa vuorottelemalla Eteläisten piirin kanssa. Alakansakoululle tartvittavat lisärakennukset valmistuvat elokuun 1 päivään 1933. Asetuksenmukainen jatko-opetus alotetaan syyslukukaudella v. 1932 ja oppivelvollisuus piirissä astuu samalla täyteen voimaan”. Hauhontaustan koulu toimi aina 1970-luvun alkupuolelle saakka, jolloin lasten vähenemisen vuoksi koulupiirejä jouduttiin yhdistämään. Koulurakennus on kuitenkin yhä olemassa Korventaustan tien varrella. 

Seuraelämää 

Kun kansan huvitukseksi ei ollut vielä edes radiolähetyksiä, yhteistä ohjelmaa piti järjestää milloin milläkin hyvällä syyllä. Nurkkatanssit eri puolilla olivat suosittuja. Kaikesta ei ilmoiteltu ja ainakin isompien talojen välillä ”kahvikutsuja” toimitettiin paperilappujen ja pahvikorttien välityksellä. Tässä muutamia poimintoja lehti-ilmoituksista:
- ”Iltamat toimii. Hauhon t. y. Hauhontaustan osasto t. k. 17 p:nä (kesäkuussa 1917) Lammasmäen tilalla alkaen kello 7 i.pp. Sisäänpääsy 60 p. lapsilta 35 p. veroineen. Huvitoimikunta”.
- ”Tanssi iltaman toimeenpanee Kyttälän Koreilassa Hauhontaustan t.y. 30 pnä jouluk. (1917) klo 6 ip. Pääsymaksu tavallinen”

- ”Hauska Iltama toimeen pannaan Hauhontaustan postinkannon hyväksi Koreilassa 30 p:nä toukok. (1920) alkaen klo 7 ill. hauskalla ohjelmalla. Huvitoimikunta”.
- ”Kesäjuhlat toimii Hauhontaustan V.P.K. Ensi sunnunt. 5 pnä Elok. (1923) Melkkalassa, urheilukilpailut alkavat klo 3 j.pp. Ampumista, Nuolen heittoa, Naulan lyöntiä, ja muuta. Iltamat alkaa klo 8 j.p. Ohjelma: näytös ja muuta. Lopuksi tanssia. Sisäänpääsy 5 mk. Huvitoimikunta”. 

Tarkempia kuvauksia tapahtumista ei ole tullut vastaani. Tuskinpa tilaisuuksissa kuivin suin oltiin, vaikka kieltolaki olikin voimassa. Myöhemmin Hauhontaustan nurkkatansseissa tapahtui jopa yksi miesmurhakin. 

Työväenaatetta 

Hämäläiset ovat hitaita, mutta lopulta Hauhontakanakin työväenliike sai jalansijaa. Hämeen Voima -lehdessä oli 12.4.1917 ilmoitus: ” Hauhontaustan työväenyhdistyksen perustava kokous on ensi sunnuntaina kello 2 i.p. Hauholla Juho Peltosen luona. Piiritoimikunnalta on tilaisuuteen pyydetty puhujaa, mutta ei sitä tällä kertaa woida lähettää.” 

”Piirtokankaan seppä” Juho Peltonen oli ristiriitainen, kovia kokenut mies eikä työväenyhdistyksenkään alkutaival sujunut ongelmitta. Hämeen Voimassa kerrottiin 25.8.1917 seuraavaa: ”Jäsenyydestään erotti Hauhon t.y. Hauhontaustan osasto t.k. 19 pnä pitämässään kokouksessa johtokunnan jäsenen Juho Peltosen syystä, että hän on yrittänyt estää yhdistystä saamasta huonetta iltaman pitoa varten ja täten toiminut yhdistystä vahingoittavalla tavalla”. 

Alkuinnostuksessa kokouksia pidettiin paljon. Lokakuun 16. ilmoitetaan tulevasta kokouksesta: ”Sosialistinen valistustyö – W. Kivisalo pitää esitelmän Hauhontaustan t.y:n alueella ensi lauantaina t.k. 20 pnä Hauhontaustan määräämässä paikassa”. W. Kivisalo eli Väinö Kivisalo nimitettiin keväällä 1918 sodan alettua vastoin tahtoaan Hämeen lääninkomissaariksi eli maaherraa vastaavaksi hallinnoijaksi. Sodan jälkeen hän selvisi kuritushuonetuomiolla ja toimi sittemmin 1929-1948 SDP:n kansanedustajana. Kuten edellä oli mainittu, myös työväenyhdistys järjesti tansseja, viimeisimmän ennen kapinanaikaa aivan joulukuun lopulla 1917. 

Kevään 1918 tapahtumista ei sanomalehdissä ole varsinaisesti Hauhontaustaa koskevia uutisia löytynyt. Kun talvitie Hauhon kirkonkylästä Hämeenlinnaan kulki Hauhontaustan läpi, sota kosketti varmasti tuonkin seudun asukkaita. Onpa aivan nykyisen Hauhontaustantien varressa yksi punaisten joukkohautakin. 

Jo parin vuoden päästä yritetään Työväenyhdistyksen toimintaa herätellä uudelleen. Otsikolla ”Kuulumisia Hauholta” on Hämeen Kansa -lehdessä 14. syyskuuta 1920 räväkkä mielipidekirjoitus: ”Hahkialan kartano Hauholla ja kartanoon kuuluvat alueet ovat sellaisia, joissa ihmiset kartanon herroista muonamiehiin saakka ovat ehta valkoisia. Täällä ajattelee työväki vain samaa kuin herratkin, nimittäin että kun kartanon herrasväki voi hyvin, viisi he välittäwät itsestään. Työväki on huonosti palkattuna, naiset esim. saa yhden markan tunnilta ja työpäivä on pitkä. Työväki, ehkä pieniä poikkeuksia lukuunottamatta, ei kuulu tietävän, mistä johtuu työpalkkojen pienuus. Olisikin ihme, jos he sen tietäisivät, sillä he miltei kaikki lukevat ainoastaan porvarilehtiä...Tanssiminen on siinä määrin vallalla, ettei sentähden Hauhontaustan työväenyhdistyksen toiminnasta tule yhtään mitään. — Vk. 15 p:nä piti olla mainitun yhdistyksen kokous, johon olisi saatu puhujakin, mutta ei onnistuttu saamaan kokoushuonetta, joten kokous jäi pitämättä. Mutta saman päivän iltana, jolloin tuon kokouksen oli määrä olla, tanssittiin. Ei ole siis ihme, että työväki paikkakunnalla on asemastaan tietämätöntä joukkoa.” 

Suurta innostusta ei tällaisetkaan palopuheet saaneet aikaan. Helmikuun 9. päivä 1922 Hämeen Kansassa nimerkki ”Yksi joukosta” kirjoittaa terveisiä Hauhontakaa: ”Työväenyhdlstys täälläkin on nimellisesti olemassa, vaan mitä sen järjestöelämään tulee voidaan sanoa että se toimii kuin keinotekoisen hengityksen avulla. Vaikka se onkin jo kerran uudestisyntynyt, niin sentään näyttää sen elvyttäminen olevan vaikeata, Pitäisi vähän moittia niitä palkkatyöläisiä, jotka ovat laiminlyöneet koko yhteistoiminnan. Kehoitan niitä lukuisia pienviljelijöitä ajattelemaan, kuka on toiminut sen lain hyväksi, että olette saaneet omistusoikeuden taloihinne. Oletteko itse toimineet vielä mitään sen hyväksi ja vaikka olisittekin, niin velvollisuutemme ei ole vielä täytetty. Paljon on vielä voitettava. Vai luuletteko olevan tulevaisuutenne turvattu. Joukkotoimintahan on se ponnahduslauta, mistä voi ensi askeleen ottaa. Vaikka olettekin saaneet sen ensi askeleen, niin ei pidä heti halveksia sitä toimintaa, joka voisi olla tuloksia tuottavaa, jos sitten vain riittää elinvoimaa. Alkakaapa toverit toimia yhteisvoimin, se on sitä voimaa, jolla voi voittaa tulevaisuuden. Meidän olisi viitoitettava se tie, joka johtaa parempaan tulevaisuuteen”. Eli ensi sunnuntaina t.k. 12 pnä on kokous Mäkisen asunnossa. Muistakaahan saapua sinne joukolla täsmälleen klo 2 ip”. 

Talonomistajat ja asukkaat vaihtuvat 

Torppien ja mäkitupien siirtyminen asukkaiden omistuksiin sai aikaan myös paljon talokauppoja. Muutoinkin koko 1900-luvun alku oli Hauhon seudulla vilkasta omistusten uusjakoa. Esim. seuraavat myynti-ilmoitukset Hauhontaustan taloista ilmestyivät itsenäisyyden alkuvuosina:

 
- Hämetär, 3.8.1918: 3 huoneinen asuinrakennus myytäv.. Hauholla, Hauhontakana Rauhalan talossa. Kalle Sairio.

- Häme, 07.09.1920: Maatilan Huutokauppa joka pidetään Hauhon pitäjän Okerlan kylässä Hauhontaustan Mattilan tilalla 22 pnä tätä syysk. klo 12 päiv. tarjotaan myytäväksi 0,8993 mantt. suuruinen Mattilan talo irtaimistoineen tai ilman, pinta-alaltaan n. 300 t.a., josta ensi luokan viljelysmaata vähän alle 100 t.a., metsä erittäin hyvä, monia tuhansia tukkipuita (ei ole luettu). Talon maat ovat kahdessa eri lohossa. Rutamaa on hyvä, peltojen vieressä. Talon rakennukset eivät ole hyvät paitsi navetta, talli ja keittiö harmaasta kivestä. Matkaa Hämeenlinnasta 17 km. Oma ranta ja kalavesi hyvä. Maksuehdoista y. m. ilmoitetaan lähemmin huutokaupan alussa. Lähempiä tietoja saa talossa paikalla tai omistajalta. Väinö Talola. Os. Hauho, puh. 24.

 - Hämeen Kansa, 23.10.1924: Myytävänä. Rönni-niminen lohkotila Hauholla Hauhontakana myytävänä. Pinta-ala 25 ha, josta peltoa 8 ha, metsä hyvä, rakennuksia riittävästi. Hinta 55,000:-. Perilliset. 

Ainakin kaksi jälkimmäistä taloa ovat olleet tuolloin asukkaiksi tulleiden sukujen omistuksissa nyt jo yli sadan vuoden ajan. 

Kun torpparit ja mäkitupalaiset saivat lunastaa tonttejaan, syntyi paljon uusia tiloja.  Vuoden 1925 henkikirjoista näit´ä lohkotiloja löytyykin jo lukuisia. Samoihin aikoihin 1920-luvun alkuvuosina isosetäni Aleksi Kokkala ja vaimonsa Emmi perustivat kotinsa Hauhontaka Kokkalan Alitaloon. Talvella 1925 muutti sitten äitinikin alle yhden vuoden iässä vanhempiensa Evert ja Alma Niskan ja kolmen vanhemman veljensä kanssa Vihavuodesta kosken rannalta e.m. Rönniin eli virallisemmin Korpilaurin lohkotilalle. Yksi lehmäkin talutettiin koko kymmenien kilometrien matka uuteen kotiinsa.

 

Seuraava suurempi ja nopea lisäys Hauhontaustan asutukseen tuli 1940-luvulla, kun Karjalasta tulleet siirtolaisperheet ja rintamamiehet saivat tontteja ja rakensivat taloja eri puolille Hauhontaustaa. 

Lopuksi 

Tämä tarina ei ole kattava historiatutkimus, vaan enemmänkin vain kokoelma sanomalehdissä julkaistuista aikalaiskirjoituksista. Toivottavasti tämä kuitenkin osaltaan auttaa Hauhon entisajoista kiinnostuneita ymmärtämään, minkälaisia vaiheita paikkakunnan asutushistoriasta löytyy. 

Hauhontaka vai Hauhontausta? Kartoissa alueen nimenä on Hauhontaka, mutta alueesta käytetään myös nimeä Hauhontausta. Paikallisetkin käyttävät näitä muotoja sekaisin eri sijamuodoissa. Jotain tapahtuu Hauhotakana mutta Hauhontaustan asukkaat näitä tapahtumia järjestävät. Ei sen väliä, kunhan asia tulee selväksi. 

Tarkemmat lähteet edellä oleviin lainauksiin saa tarvittaessa kirjoittajalta