Tarina lapsuudestani ja nuoren miehen hukkuminen Hauhonselkään v. 1886

Synnyinkotini lähellä Hauhonselän kaakkoisosassa on Ratassaari -niminen saari.  Se on sopivasti lähellä rantaa ja kuitenkin niin suuri, että siellä on kesäisin voitu laiduntaa kotieläimiä. Vielä 1960-luvulla veimme sinne soutuveneellä keväisin muutaman lampaan, jotka sitten syyskuulla haettiin pois. Lampaat olivat kesän aikana päässeet villiintymään, joten kiinnisaaminen ja venekuljetus eivät olleet niitä helpoimpia töitä varsinkaan kouluikäisille pojan klopeille.

Ratassaaren ja Kokkalan niemen välissä on vajaan parin sadan metrin levyinen salmi.  Suuri osa rannoista on kuitenkin niin kivikkoisia, että varsinkaan syksyllä ei joka paikasta ole mahdollista saada venettä rantaan.  Lyhin kuljetusreitti salmen yli on käytännössä ollut se, mihin sitten tuulet pääsevät puhaltamaan vapaasti useiden kilometrien matkalta aina Hyömäestä saakka.  Oheisessa kuvassa on näkymä tuon salmen läpi kohti Hyömäkeä.

Ratassaaren salmi, näkymä kohti Lammassaaria ja Hyömäkeä 
(kuva Paavo Kokkala)

Jossain muistini sopukoissa on ollut lapsuudessa kuultu varoittelu tämän salmenosan vaarallisuudesta ja että sinne olisi joku joskus kauan sitten hukkunutkin.  Tämä tarina tuli heti mieleeni, kun vanhoja kirkonkirjoja tutkiessani tuli sattumalta vastaan merkintä, minkä mukaan Kokkalan Löfholmin tilalla asunut nuori mies Karl Severin Jeremiasson oli kuollut 16. syyskuuta 1886 ja kuolinsyynä oli drunknad i sjön eli hukkunut järveen.  Hautaus tapahtui 3. lokakuuta, kun yleensä tuohon aikaan pyrittiin hautaamaan kuolleet nopeammin.  Lienee tuohonkin aikaan poliisikin tehnyt omia tutkimuksiaan.   Kyselin tästä muistamastani tarinasta myös liki 90-vuotiaalle tädillenikin, joka sitten keskustelun aikana totesi, että kyllä se hänen äiteensä taisi jostain semmoisesta puhua.  Kun tässä suusta suuhun kulkeneessa tarinassa ei tarkemmin kerrottu hukkuneen nimeä, kyse täytyi olla kauan sitten tapahtuneesta onnettomuudesta ja että kyse ei voinut olla lähisukulaisestamme.

Kansallisarkiston sanomalehtiarkistosta löytyi kuin löytyikin yksityiskohtainen kertomus tuosta vuoden 1886 ”surkeasta tapaturmasta” kuten Hämäläinen -lehden uutisen alussa todettiin.  Toistan tähän lehden tekstin sellaisenaan:

”Surkea tapaturma. Hauholta kirjoitetaan meille, että Lampuoti Kaarle Jeremianpoika Löfholmalta on t. k. 16 päiwänä joutunut wellamon uhriksi. Hän oli weljensä ja erään piian kanssa aamulla k:lo 9 lähtenyt noutamaan wasikoita eräältä noin 100 sylen päässä olewalta saarelta. Mutta ankarassa tuulessa oli weneeseen tullut wettä, josta wasikat oliwat säikähtyneet ja ruwenneet potkimaan, niin että wene kaatui.  Piika pääsi kiipeämään weneen päälle, jota wasikat ollen kiinni köytetyt weneeseen, hinasivat takasin saarelle. Kaarle Jeremianpoika oli waikka taitamaton uimiseen, lähtenyt uimaan saaarta kohden, johon weljensä oli jäänyt odottamaan heidän takaisintuloaan, mutta uupui tielle, josta wasta illalla turhaan harailtua ja sukellettua, löydettiin saaren rannalta, mihin tuuli oli hänet ajanut. Tämä näin loppunsa saanut oli wiiden kolmatta wuoden iässä ja jätti jälkeensä awioliittoon hänen kanssaan kuulutetun morsiamen.”

Kaikki tämä sopii täsmälleen siihen, mitä tuossa muistilokeroissa olleessa vanhassa tarinassakin oli kerrottu. Muita näin lähellä rantaa (100 syltä on vajaa 200 m) sijaitsevia karjan laiduntamiseen sopivia saaria ei ole ja Löfholm on puolestaan osa nykyistä Ylitalon tilaa Kokkalan kylässä.  Veneen kaatumista mekin aikanaan pelkäsimme, vaikka osasimme uida ja lampaat olivat helpompia kuljetettavia kuin vasikat. 

Kaarle Jeremianpoika

Kaarle Jeremianpoika – varsinaista sukunimeä hänellä ei missä vaiheessa ollut – oli syntynyt 16.4.1862 Hauholla Kyttälän Vähä-Mattilassa 18.4.1862, missä hänen Tuuloksessa syntynyt isänsä oli lampuotina.  Äiti oli Vitsiälän Puuposta lähtöisin ollut Leena Stina Juhontytär.  Vuonna 1865 perhe muutti Tuulokseen, missä isästä tuli Sydänmaan Savolan lampuoti.  Äiti Leena Stina kuoli kuitenkin keuhkotautiin jo muutama kuukausi Tuulokseen muuton jälkeen.  Pienten lasten yksinhuoltajaisä löysi uuden puolison hauholaisen piian Wilhelmiina Erkintyttären jo seuraavana vuonna ja suurperheeseen tuli tämän jälkeen lisää lapsia. 

Perhe muutti v. 1873 takaisin Hauholle, missä isästä tuli Hahkialan luutnantti Charpentieren omistaman Kokkalan Löfholman tilan lampuoti.  Kokkalassa perheeseen syntyi vielä kuopus Juho.  Wilhelmina Erkintytär kuoli kuitenkin jo 33-vuotiaana vuoden 1875 kesällä ”vatsanväänteisiin”, joten taas perhe oli ilman äitiä.  Sisaret Matilda, Olga, Ida ja Josefina olivat kuitenkin jo työiässä ja uutta äitipuolta ei 50-vuotias isä enää hankkinut. 

Vuonna 1883 Löfholman tilan omistajaksi oli tullut Joel Rekola Rukkoilasta, mutta Jeremias jatkoi lampuotina. Vaikka tuossa lehtiartikkelissa Kaarlen tittelinä on lampuoti, verotuksen perustana olevissa henkikirjoissa kuitenkin vain isä Jeremias oli lampuoti eli koko tilan vuokraviljelijä.

Johtuiko mahdollisen jatkajan kuolemasta, toisen pojan saamasta mahdollisuudesta vai mistä, mutta joka tapauksessa jo hukkumistapausta seuraavana kesänä isä Jeremias ja kolme poikaansa Edvard, Konstantin ja Juho muuttivat Hattulan Pyhälahden Eerolaan.  Vuonna 1867 syntyneestä parikymppisestä Edvardista tuli talollinen, mutta myös isä ja kaksi veljeä tulivat asumaan Eerolaan. 

Kaarlen morsian Maria Henrika Juhontytär

Lehtiartikkelissa ei mainita, kuka Kaarle Jeremiaanpojan morsian oli.  Se ei selviä myöskään Hauhon kirkonkirjoista.  Osoittautuu kuitenkin, että morsian oli Hattulasta Kalkkosen tilallisen tytär v. 1860 syntynyt Maria Henrika Juhontytär. Kaarle ja Maria oli kuulutettu avioliittoon 29.8., 5.9. ja 12.9. eli vain päiviä ennen Kaarlen hukkumista.  Tuskinpa Kaarle ehti edes kuulla, että Maria oli jo alkanut odottaa lastakin.   Isänsä nimen saanut poika Karl Severin syntyi nimittäin vasta seuraavan vuoden kesäkuussa yhdeksää päivää vaille yhdeksän kuukautta hukkumisesta.  Lapsi todettiin kuitenkin Hattulan seurakunnan syntyneiden luettelossa selkeästi hukkuneen Kaarlen lapseksi.  Valitettavasti tämä nuorempi Karl Severin kuoli kuitenkin jo noin viiden viikon iässä.

Aikanaan ei ollut lainkaan harvinaista, että jos aviomies menehtyi, joku veljistä nai leskeksi jääneen.  Kaarlella oli kolme nuorempaa velipuolta.  Mariaa seitsemän vuotta nuorempi Edvard Jeremiaanpoika oli nopeasti vuorossa, sillä Edvardin ja Marian häät vietettiin jo 18.4. eli seitsemän kuukautta hukkumisen jälkeen ja pari kuukautta ennen Kaarlen lapsen syntymistä ja myös ennen kuin Jeremias poikineen muutti virallisesti Hattulaan.

Edvardille ja Marialle syntyi elokuussa 1888 poika Toivo Henrik ja tammikuussa 1890 tytär Aino Wilhelmina.  Edvard-isä kuitenkin kuoli jo vuoden 1890 marraskuussa eli vain 23-vuotiaana ja pari kuukautta tämän jälkeen myös vuoden ikäinen Aino Wilhelmiina.  Kauan ei Maria jäänyt suremaan, sillä seuraava lapsi Lydia Emilia syntyi jo 1.2.1892.  Lydian isää ei ole merkitty ja ehkä tilanne on koettu sen verran kiusalliseksi, että lapsikin on käyty synnyttämässä Helsingissä.

Pian Lydian syntymän jälkeen eli toukokuussa 1892 Maria muutti kahden lapsensa kanssa Helsinkiin. Samaan aikaan muutti – yllätys, yllätys – seuraava veljeksistä eli v. 1870 syntynyt ja Mariaa kymmenen vuotta nuorempi Konstantin. Heti Helsinkiin päästyään Konstantin ja Maria julkistavat kihlauksensa ja heidät kuulutettiin avioliittoon jo ennen toukokuun loppua.  Myöhempiä vaiheita Konstantinin ja Maria elämästä en ole selvitellyt. 

Kaarlen muiden sisarusten elämästä

Kuten edellä mainitsin, Kaarlen neljä sisarta Matilda, Olga, Ida ja Josefina avioituivat kaikki Hauholla.  Matildan aviomies oli Lehdesmäessä ja Joen kylässä seppänä toiminut Otto Westerlund.  Olga Marian aviomies oli Hyvikkälän Röykyn torpparin poika Erik Lindroth.  Tämä perhe muutti 1890-luvulla Pälkäneelle.  Ida puolestaan avioitui Apoon lampuotin pojan Kustaa Kustaanpojan kanssa. He muuttivat 1890-luvulla Tuittulan Förryyn.  Nuorin sisarista Josefina avioitui e.m. Kustaan veljen Kaarle Vihtorin kanssa ja he ryhtyivät 1890-luvulla pitämään Hahkialan Luotaan torppaa.

Nuorin veli Juho palasi Hattulasta Hauholle v. 1890 pian rippikoulusta päästyään.  Hän ehti olla ennen vuosisadan vaihdetta renkinä mm. Hahkialan Luotaassa (ennen Josefina-sisaren muuttoa sinne), Tuittulan Förryssä, Hankalan rusthollissa ja Kokkilan Pulkissa.   Isäkin palasi vielä Hauholle v. 1890-luvun loppupuolella ja asusteli Ida-tyttären luona tuittulan Förryssä. 

Isoisäni vanhempien tuttu

Isoisäni vanhemmat Kalle Kustaa Kustaanpoika ja Amanda Juhontytär tunsivat varmasti hukkuneen Kaarle Jeremiaanpojan erittäin hyvin.  Pari vuotta Kaarlea vanhempi Amanda oli syntynyt ja elänyt avioliiton solmimiseen eli vuoteen 1884 saakka samalla Kokkalan mäellä kuin Jeremiaankin perhe.  Kalle Kustaa oli puolestaan asunut linnuntietä noin kilometrin päässä Okerlan Melkkalassa, missä he ja Kalle Kustaan vanhemmat onnettomuudenkin aikoihin.  Ei siis ihme, että onnettomuudesta on jäänyt sukuumme muistijälki.

 

Lähteet:

Hauhon ja Hattulan seurakuntien kirkonkirjat

Hämäläinen, 25.09.1886, nro 77, s. 2, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/388060?page=2

Päivälehti, 25.05.1892, nro 120, s. 1, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/542720?page=1

Kommentit

Suosituimmat

Miksi kaikki poliitikot näyttävät olevan sukua toisilleen!

Wiktor Engmanin hauta Hauhon hautausmaalla

Kaksi murhaa Hauhon Vitsiälässä v. 1906

Vaihtokauppa Kokkalan Löfholmista v. 1897