Järvien pinnankorkeuksista kannettiin huolta jo 200 vuotta sitten

Yritin etsiskellä Kansallisarkiston kokoelmista, mitä synnyinpitäjästäni Hauhosta olisi sanomalehdissä kirjoitettu 1800-luvun alkupuolella.  Hakukoneen tulkinnan mukaan varhaisin kirjoitus oli vuodelta 1824 Turun Wiikko­Sanomissa.  Wikipedian mukaan tämä suomenkielinen lehti oli perustettu muutama vuosi aiemmin kielenkäytön edistämiseksi. Lehti oli siirtynyt vuoden 1824 alussa kirjapainonomistaja Christian Ludvig Hjeltille ja sen toimittajana oli tuolloin Karl Erik Hällfors.

Kesäkuussa 1824 muutaman peräkkäisen numeron pääsisältönä oli ”kertomus koskein perkamisesta edesmenneinä vuosina”.  Numerossa 26 käsiteltiin tilannetta Hämeen läänissä.  Olen kopioinut tekstin oheen helpommin luettavassa muodossa pyrkien kuitenkin säilyttämään jokaisen sanan ja virkkeen siinä muodossa kuin ne k.o. lehdessä ovat.  Alkuperäistekstistä kiinnostuneet löytävät sen alla olevasta Kansalliskirjaston sanomalehtiarkistosta.

Muutama termi kirjoituksessa kiinnittää huomiota.  Kun puhutaan järvistä, käytetään sanaa meri, jopa esim. Pyhäjärven meri Tammelassa.   Tai kun puhutaan suoalueista, käytetään termiä jänkkämaa, minkä ainakin minä liitän lähinnä Lapin asumattomiin alueisiin.  Onkohan näitä sanoja käytetty tuolloin paikallisestikin vai onko ehkä kyse vain toimittajan puutteellisesta kielitaidosta?  Toisaalta esim. yhä nykyäänkin puhutaan siltojen arkuista kuten tuossakin tekstissä.

Kirjoituksen mukaan hauholaiset on jo saatu tyytyväisiksi eli ”… Sitte kuin se tämän ylipuolella olewa Kyläskoski myös tästälähin tulee peratuksi, niin tämä työ tosin wiellä osottaa suuremman waikutuksen Hauhon merien päälle; jotka tähän asti tapahtuneen perkaamisen kautta jo owat niin paljo alentunet, että net weden paisumiset, joidenka ylihte sen paikakunnan asuaimmat ,  walittaneet, enimmästi owat seisahtunet.”   Kaikki on tietysti suhteellista ja aina pyritään parempaan.

Taas kun tämänkin talven lumet sulavat, alkaa keskustelu myös Hauhonreitin vesien sopivasta pinnankorkeudesta.  Kaikkia tyydyttävää ratkaisua ei liene edes mahdollista löytää.  Pinnankorkeuden vaihtelut kuuluvat luontoon, mutta mikä sitten on luonnonmukaista, kun ihminen on vesistöjä muokannut jo satojen vuosien ajan.  ”Luonnontilaa” ei enää ole ja vaikea on tietää, mikä se olisi, jos ihmiset eivät olisi koskaan aktiivisesti puuttuneet vesien virtaamiseen.

 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/415223?page=1

Turun Wiikko-Sanomat N:o 26, 26:tenä Päiw. kesäkuussa, W. 1824

Kertomus koskein perkamisesta edesmenneinä vuosina

(jatkanto N:0 25:een)

 Sitte kuin se Tammerkosken kaupunkin tykönä oleva maanselkä (Wuori) puramisella tehtiin muutama jalka matalemmaksi sitä entistä vedenpintaa ja Näsijärwi siis senkautta myös kadotti wetensä samassa mitassa, niin oli wiellä wasemmalla puolella sitä sama pudotusta yksi ernäinen wähänen joki , Teikon joeksi kutsuttu, jonka Direktioni antoi leweammäksi tehdä ja syventää, ja jonka kautta myös tarpellinen weden juoksu walmistettiin niille työasetuksille joita Englantilainen Finlayson siellä on eteensä ottanut Hänen Keisarillisen Majestetinsa Armollisella suostumisella ja awulla.  Tämä joki juokse Näsijärwestä mutta on 4½ jalkaa sywempi isompaa pudotusta ja menee wiimein kahtiaan, joista se ensimmäinen ja leweempi, ittepää jtte pää joen kanssa, on hyödyllinen alentamaan Näsijärwen wettä, mutta toinen osa tuotta wettä Finlaysonin töille.

Hämeen Linnan Läänistä:

Niemisten ja Kuokalan koskein perkamisen kautta, tuli Herralan koski Lempälän Pitäjästä näkywiin.   Tämän sywentämisen aljettiin jo neljäntenä työwuotena, waan sen kanssa täytyi pysättä weden korkeuden tähen kuuennen wuoden asti, jona suuri kiwein paljous ylösotettiin, eikä kuitenkan se tarpellinen sywentäminen menestynyt. Direktioni päätti siis wiellä kerran, koska kuiwin wuoden aika sisälle lankea, eteensä otta tätä työtä, jonka päälle Hämeen Linnan merein pudottaminen kokonansa makaa.

Yhen salmen ylihte, vähän matkaa Herralasta Lempoisten kylän tykönä, jonka kautta kaikki Kuokalaan juoksewa wesi pitä läpihten käydä, tawattiin silta tihusti yhistetyhin arkkuin päälle rakettu 123 kyynärän pittuinen, joka oli hywin wanhentunut ja waadei uutta rakennusta.  Lainkaltaisen weden juoksun esten sudstämiseksi, tarjoi Direktioni sillan rakentamisen osallisille kelwollisen Ritninkin, Rakentajita ynnä edeswastauksen kanssa sen edestä mitä se uusi silta piti enämmin maksamaan, kuin se jonka yhteinen kansa omalla tawalla ja omalla kustannuksella oli aikonut rakentaa.  Tämä tarjoaminen wastaanotettiin ja silta rakettiin kolmen kymmenen jalka lewiäin ja yheksen syltää toinen toisestansa seisowain arkkuin päälle, niiden entisten suhteen, jotka oliwat seihtemään ja kolmen ynnä neljän syllän leweydestä.

Walkiakoski ja net wähän ylömpää olewaiset Pudaskoski ja Appiakoski perattiin tyynen neljäntenä wuonna, mutta suuri osa siitä kiwein paljoudesta, kuin näistä ylösotettiin jäi wiellä epätasaisiin kasoin, jotka pienensiwät ja muutoin ahtaamaksi tekisiwät sen jo ennen ahtaan paika.  Niiden kiwi ruonioin panemisen päälle tasaisiin muurein pudotuksen pudotuksen siwuille, ja polkuin ynnä lastaus paikkain asettamisen päälle, wenhellä tulewalle myllykansalle tehtiin työtä wiientenä wuonna.

Mainittuin koskein awamisen ja sywentämisen kautta owat ei ainoastaan net kohta ylömpää niitä olewaiset isot meret Mallaswesi ja Roini tulleet paljo alennetuksi, josta todistiwat niiden alhaiset rannat jotka owat kuiwettunet kaukana entisistä rajoistansa, waan myös kakki niihin juoksewaiset siwu wedet ja wetelät jänkkä maat owat sen muutoksen alakäyneet, että niitä nyt taittaan pudotta, ylöskaiwaa ja wiljellä.

Äsken mainittuin siwu wesien seasta owat erinomattain tutut net monet Hauhon ison Pitäjän sisällä olewaiset isommat ja pienemmät meret, jotka owat piiritetyt alhaisilta hedelmällisiltä rannoilta joita weden paisumiset usein ovat wahingoittaneet. Nämä meret putoawat Mallasweteen ahtaan ja mutkaisen salmen kautta, jonka poikki oli rakettu silta jota pitkillä arkuillansa niin häkähyti weden juoksun, että ainoastaan seihtemän syllän awaruus oli jälillä niin suurelle wedelle joka wäkewydellä alastunkeisi. Sen siaan on nyt paremmalla perustuksella rakettu uusi silta, joka antaa wedelle wiidentoistakymmenen syllän leweyden ja salmi on paihti sitä tällä paikalla paljo sywemmäksi kaiwettu.  Sitte kuin se tämän ylipuolella olewa Kyläskoski myös tästälähin tulee peratuksi, niin tämä työ tosin wiellä osottaa suuremman waikutuksen Hauhon merien päälle; jotka tähän asti tapahtuneen perkaamisen kautta jo owat niin paljo alentunet, että net weden paisumiset, joidenka ylihte sen paikakunnan asuaimmat owat walittaneet, enimmästi owat seisahtunet.

Kanaalin kaiwaminen Kangasalan maanseljän läpitse, jonkakanssa tarkoitetaan Längelmäen meren pudottamista, saatiin kahen wiimeisen wuoden sisälle toimitetuksi sitä parammin, kuin ei mikään tulwa tätä työtä estännyt; ja 18:nen syllän paikalla maata siellä kaiwettiin.   Tämän paikkakunnan maan laatu on santainen, joka (santa) sywemmällä näky aina wiinemmäksi, josta syystä myös tämän Kanaalin aukaseminen ja warjeleminen weden liikkauksista waati tarkahimman perään kattannon ja huolen.

Läänin maaherra on kertonut Direktioniin ja myöskin edesauttanut yhen osan Tammelan Pitäjämiesten pyyntöä, saada laskkemisella pudottaa sitä heidän seurakunnassansa olewasta Pyhäjärven mertä, jonka kanssa yhdistyvät monta muuta wähempää mertä sekä ainoastaan jonku salmeen kautta ilmaan puudotusta, että wiellä wirtaisten paikkain kautta, ja meren rannoilla löyty oiwallisia wiljamaita ja paljo hedelmällisiä niittuia, mutta joidenka toiwotut kauniit tulot usein häwitetään tämän meren paisumisella märkäisinä wuosina ja sateen aikoina.  Seuramiseksi tästä ja koska siellä ympäri myös löyty tawatoin paljous suuria jänkkä maita, joita weden ulos juoksun puutteessa , ei taittu ojilla edestahtoa ja hedelmällisiksi saatta, päätti Direktioni, sitte kuin tutkinto tapahtui ja hawaittiin että se oli mahdollista pudottaa mainittua merta sen kymin perkamisen kautta Kuhalan kosken tykönä, olla awullinen tähään painawaan eteenottamiseen, ja päällensä otti mainittua työtä ynnä kaiken puraamisen kustannuksen, jota Pitäjä ei olisi woinnut maksaa.   Ehkä tämä meri ei kuulu Maan isompiin wesiin, niin piti Direktioni kuitenkin welvollisuutenansa uhrata näin paljo yhen wäellisen mutta köyhän seurakunnan hyödytykseksi, antoi tämän kautta Pitäjän asukkaille, joille on halu ja taito työtä tehdä, tilan lawiamman waikuttaman onnellisuuteensa.  Tämä perkamisen työ aljettiin wiientenä wuonna, jatketiin kuuentena ja tulee päätettäwäksi wasta nyt seihtemäntenä vuonna.

(Jatko toiste)