Kustaa Kustaanpoika Hauholta – isoisäni isoisän syntymästä tulee tasan 200 vuotta 26.5.2023

Kustaan Kustaanpojan  puumerkki
vuodelta 1884

 Ihmisillä on tapana muistaa suurmiehiä, kun heidän syntymästään on kulunut pyöreitä vuosia.  Isälinjan isoisäni isoisä Kustaa Kustaanpoika ei ollut sellainen suurmies, että häntä muut muistelisivat.  Mutta minulle ja muille hänen jälkeläisilleen hän oli suurmies, sillä hänen tekemisensä ovat vaikuttaneet konkreettisesti meidänkin elämäämme.  Loikka myllärin pojasta talon isännäksi 1800-luvulla on vaatinut riskinottoa ja kovaa työtä, joten juhlimisen aihetta kyllä riittää hänenkin kohdallaan. Olen Kustaasta kirjoittanut muissa tarinoissa jo aiemminkin, mutta näin merkittävän muistopäivän lähestyessä kokosin hänen elämänkertansa yhtenäiseksi tarinaksi.

Kustaa Kustaanpoika syntyi 26. toukokuuta 1823 Hauholla Vuolujoen varrella sijainneessa Hahkialan omistuksiin kuuluneessa Vasikan myllytorpassa. Kustaan esi-isät useassa sukupolvessa olivat olleet mylläreitä Tuuloksen Pohjoisten myllyillä (eli lähellä nykyistä Tuulosen ostokeskusta). Kustaan isoisä oli muuttanut Vasikan myllylle 1700-luvun loppupuolella ja isä-Kustaa oli syntynyt Vasikassa v. 1795.

Hauho seurakunnan syntyneiden luettelossa Kustaa Kustaanpojan syntymäpaikaksi on merkitty Saha Qvarn.  Rippikirjojen mukaan vanhemmat ovat kuitenkin asuneet tuolloin Vasikan torpassa. Vasikka on sijainnut Vuolujoen varrella nykyisen Mantereen kosken kohdalla.  Vuolujoen varrella oli jo tuohon aikaan paljon asutusta Eteläisten järveltä aina Hauhonselälle saakka.

Lapsuus

Kustaa oli perheen lapsista neljäs.  Isä Kustaa Kallenpoika oli Kustaan syntyessä 28-vuotias ja äiti Eeva Kaisa Erkintytär 24-vuotias.  Sisaruksista vanhin Eeva oli noin 4,5 vuotta vanhempi, Kalle 3 vuotta vanhempi ja Maija Stina 2 vuotta vanhempi.  Perheeseen syntyi myöhemmin vielä ”iltatähti” Serafia, joka oli kuusi vuotta Kustaata nuorempi.  Ajankohdan normaalista poiketen kaikki viisi lasta elivät aikuisiälle saakka ja perustivat omat perheensä.  Eevasta tuli myöhemmin Eteläisten Sarkkolan emäntä, Kallesta Tuuloksen Juttilan Laurilan isäntä, Maija Stinasta Tuittulan Heikkilän emäntä ja Serafia päätyi kauppiaan rouvaksi Hämeenlinnaan.

Kustaan isän äiti oli kuollut pari vuotta ennen Kustaan syntymää ja isän isäkin kuoli Kustaan ollessa vasta muutaman kuukauden ikäinen.  Äidin vanhemmat asuivat lähiseudulla Sahankylän Rekolassa Kustaan kymmenen ensimmäistä vuotta, minkä jälkeen he muuttivat kauemmaksi Vitsiälään.

Nuoruus

Kustaa Kustaanpoika kävi rippikoulun tavanomaiseen tapaan ja pääsi ripille lokakuussa 1839.  Rippikoulussa oli samaan aikaa noin 90 nuorta eri puolilta Hauhon seurakuntaa. Rippikoulu ei ollut läpihuutojuttu, sillä lähes 60 näistä nuorista ei sitä kerralla selvittänytkään.

Rippikoulun jälkeen Kustaa kuten muutkin sisarukset jäivät asumaan kotitorppaan.  Vanhin sisar Eeva solmi v. 1841 avioliiton Eteläsiten Löfkullan pojan  - myöhemmän Sarkkolan isännän – Tuomas Kustaanpojan kanssa ja muutti Eteläisiin.  Muu perhe jäi Vasikkaan vielä kymmeneksi vuodeksi.  Vuonna 1851 tapahtui sitten suurempi muutos, kun sisarista Maija Stina solmi avioliiton Kirkonkylän Hesikalan pojan Erikin kanssa ja muutti alsuksi Kirkonktylään. Vanhin veli Kalle jäi vielä muutamaksi vuodeksi asumaan Vasikkaan, mutta vanhemmat, kustaa ja pikkusisar Serafia muuttivat toiselle puolelle Hauhoa eli Ilmoilaan Honkasaaren alaiseen Klasun taloon.  Klasu (tai Clasu, Klaasu, Laasu asiakirjasta riippuen) sijaitsi Ilmoilan peräkylillä Vekurinjärven pohjoispuolella.  Edellinen Klasun lampuoti oli siirtynyt kotivävyksi Ilmoilan Kämäriin.

Kustaan äiti Eeva Kaisa kuoli jo vähän yli kolme vuotta Ilmoilaan muuton jälkeen. Kuolinsyyksi on kirjattu rintakuume (bröst feber). 

Klasussa perhettä avusti tavallisesti yksi piika ja yksi renki. Nämä olivat palveluksessa yleensä vuoden tai pari. Palvelusväestä mainittakoon renki Viktor Engman, joka palveli Klasussa vv. 1852 – 1854.  Vuoden 1856 joulukuussa Viktor vihittiin Klasun perheen nuorimman eli Serafia Kustaantyttären kanssa. Serafia oli vuoden 1854 kesällä saanut aviottoman tyttären.  Syntymäkirjauksessa tai rippikirjassa ei kuitenkaan mainita, että Viktor olisi tytön isä.  Myöhemmin tämä äitinsä mukaan nimetty Serafia Serafiantytär käytti kuitenkin sukunimeä Engman.

Nuori perhe Klasussa

Vuosi 1856 toi mukanaan isoja muutoksia.  Vappuna 1856 jo 33-vuotiaaksi ennättänyt Kustaa Kustaanpoika solmi avioliiton lampuotin tyttären Heta Kaisa Iisakintyttären kanssa.  Heta Kaisa oli Kustaata seitsemän vuotta nuorempi. Hän oli syntynyt vuoden 1830 lopulla Hattulan Rahkoilassa Konsan Syrjän torpassa eli lähellä paikkaa, mikä nykykartoissa on merkitty Salimäeksi.  Heta Kaisan vanhemmat olivat syntyjään Hauholta ja perhe muuttikin heti Heta Kaisan syntymää seuranneena 1831 takaisin Hauholle ja nyt Sotjalaan Hovinkartanon Tuomaalan torppaan.  Sieltä perhe muutti Miehoilaan v. 1843 isän aloittaessa Eskolan talon lampuotina.  Vuonna 1854 isä aloitti Miehoilan Arvelan lampuotina ja niinpä perhe muutti Miehoilaan.

Heta Kaisa Iisakintyttärestä tuli käytännössä heti avioliiton solmimisen jälkeen Ilmoilan Klasun emäntä. Anoppi oli kuollut pari vuotta aiemmin ja aviomiehen sisar Serafiakin muutti pois jo seuravassa vuodenvaihteessa avioiduttuaan Viktor Engmanin kanssa. 

Vuoden 1857 alkupuolella Klasussa asuivatkin vain vanha isäntä Kustaa Kallenpoika (s. 1795), nuoripari Kustaa Kustaanpoika (s. 1823) ja vaimonsa Heta Kaisa (s. 1830) sekä piika Maria Ulrika Juhontytär (s. 1835), renki Juho Saaranpoika (s. 1837) sekä nuorempi piika Marian Mariantytär Qvist (s. 1841).

Kustaa Kustaanpojan ja Heta Kaisan perhe-elämä alkoi ikävissä merkeissä.  Heidän ensimmäinen lapsensa Kalle Kustaa Kustaanpoika syntyi 31.3.1857, mutta kuoli jo vajaan vuoden iässä 23.2.1858 hinkuyskään.

Vuonna 1859 syntyi sitten toinen poika, jolle annettiin edesmenneen isoveljen nimi.  Keskellä talvea 27.1.1859 syntynyt Kalle Kustaa saikin sitten varsinaiseen esikoispojan osan ja hänestä tuli aikanaan varsinainen Hauhon Kokkaloiden kantaisä.  Klasussa perheeseen syntyi vielä kaksi tytärtä eli Maria Kustaava 31.12.1861 sekä Ida Karolina 18.1.1865.

Kustaan isä Kustaa Kallenpoika kuoli Klasussa 65-vuotiaana kesäkuussa 1860. Kuolinsyyksi on merkitty frossa eli horkka tai vilutauti.  Kustaa Kustaanpoika perheineen jäi kuitenkin vielä seitsemäksi vuodeksi Klasuun.

Okerlan Melkkalan isäntänä

Vuonna 1867 Kustaa Kustaanpoika ja Heta Kaisa Iisakinpoika ostivat Melkkalan 1/3 manttaalin verotalon Okerlan kylästä.  Tilan rakennukset sijaitsivat Okerlan mäellä nykyisten Hannulan ja Talolan talojen välissä.  Okerla oli tuolloin vielä tiivis kyläyhteisö ja lähinaapureina olivat Hannulan ja Talolan lisäksi myös monia muita taloja. 

Perhettä seurasi Okerlaan myös renki Erik Topiaanpoika, mutta hän siirtyi jo samana vuonna rengiksi Hahkialaan.  Muuta palvelusväkeä talossa ei alkuvuosina näyttänyt olevan, mutta Melkkalassa asui kuitenkin itsellinen Eva Simontytär lapsineen.   Melkkalan alaisuudessa oli myös yksi torppa, Lehdonpään torppa, missä asui Melkkalan edellisen omistajan perhettä.

Okerlassa Kustaan ja Heta Kaisan perheeseen syntyi Kallen, Maijan ja Idan täydennykseksi vielä 24.10.1871 poika Johan Henrik, jota myös Juhoksi tai Janneksi kutsuttiin.  Kovin läheisiä ystävyyssuhteita ei liene vielä tuolloin ollut naapurien kanssa, sillä Johan Henrikin ainoat kummit olivat Heta Kaisan sisar Karoliina miehen Kaarle Juhonpojan kanssa.

1880-luku merkitsi myös muutoksia perheen lasten elämään.  Tyttäristä vanhempi, 19-vuotias Maria Kustaava muutti vuonna 1882 Kalailan Pietilään kasvatiksi lapsettomaksi jääneet äidin sisaren Karoliinan ja tämän miehen Kalle Pietilän perheeseen.  Se on jäänyt epäselväksi, mitä tämä kasvattina oleminen tarkoitti, sillä esim. kasvatti-isän perunkirjoituksessa Maria Kustaavalla ei ole mitään erityisasemaa.   Myös kuopus Johan Henrik oli v. 1888 alkaen Pietilässä kasvattina.

Poika Kalle Kustaa Kustaanpoika solmi lapsista ensimmäisenä avioliiton.   Aviopuoliso Amanda Juhontytär löytyi ”metsän takaa” eli linnuntietä noin kilometrin päästä Hauhonselän rannalta Kokkalan kylän Strandvikista, missä Amandan isoisä Juho ja myöhemmin isäpuoli, äidin uusi aviopuoliso Hermanni olivat olleet lampuoteina.   Amandan isä oli kuollut jo Amandan ollessa 4-vuotias.   Kalle Kustaa ja Amanda vihittiin 14.3.1884.  Kalle Kustaa oli tällöin 25-vuotias ja Amanda 24-vuotias.  Nuoripari asettui sen jälkeen Melkkalaan ja Amandan vanhemmat Hermanni ja Wilhelmiinakin muuttivat Okerlan Heikkilään, missä Wilhelmiinan sisar Maria ja miehensä Kalle olivat vuokraviljelijöinä (arentaattoreina).

Samana vuonna myös tyttäristä nuorempi eli Ida solmi avioliiton.  Hänet vihittiin 25.7.1884 Hauhon Kukkolan virkatalon vuokraajan pojan Kalle Kustaa Topiaanpojan kanssa.  Kalle Kustaa Topiaanpoika oli vihittäessä 24-vuotias ja Ida 19-vuotias.  He asettuivat aluksi asumaan Kukkolaan, mutta muuttivat jo 1887 Vitsiälän Klemolaan, missä edellisinä vuokralaisina olivat olleet Idan serkku Wilhelmina miehensä Kalle Niklas Mieholinin kanssa.

Vuonna 1886 avioliiton solmi myös tätinsä luona Kalailassa asunut 23-vuotias Maria Kustaava. Hänet vihittiin Tyrvännön Mälkiälän Seppälän rusthollarin 22-vuotiaan pojan Heikki Heikinpoika Seppälän kanssa 13.8.1886.

Kustaa Kustaanpoika Melkkalan (talon nimeä käytettiin usein sukunimen kaltaisesti) elämä oli mallillaan.  Ennen kuolemaansa hän ehti vielä nähdä (tai vähintäänkin kuulla) yhteensä 11 lapsenlapsen syntymän.  Näistä neljä oli Melkkalassa asuneiden Kalle Kustaan ja Amandan lapsia. Myöhemmin syntyneet mukaan lukien lapsenlapsia oli yhteensä 27.

Luopumisen aika

Kustaa Kustaanpojalla alkoi jo ikä painaa.  Kun lasten tulevaisuus näytti järjestyvän, oli sopiva aika järjestellä Melkkalan talon tulevaisuutta.   Perinteisen tavan mukaan talon isännyys siirtyi vanhimmalle pojalle eli Kalle Kustaalle muiden lasten saadessa kohtuulliseksi katsotun korvauksen muulla tavalla.

Kauppakirja vanhempien Kustaan ja Hetan sekä nuoren parin Kalle Kustaan ja Amandan välillä allekirjoitettiin 6. lokakuuta 1884.  Vanhemmat saivat välittömästi maksuksi 3600 mk (eli nykyrahassa noin 20 000 €) sekä lupauksen eläkkeestä.  Lisäksi omistuksen siirron ehtona oli, että Kalle Kustaa maksaa Marialle (1300 mk), Idalle 1000 mk ja Johan Henrikille 1300 mk eli yhteensä saman mitä vanhemmat saivat.

Vanhemmat olivat eläkkeelle jäädessään Kustaa 61-vuotias ja Heta Kaisa 54-vuotias, joten eläkevuosia saattoi olla odotettavissa vielä paljon. Eläke (ks. taulukko 1) on ollut merkittävä rasite nuorille omistajille.  Ehkä on ollut jopa jonkinlaisia maksuvaikeuksia, kun lainhuudot viivästyivät niin, että ensimmäinen lainhuuto oli vasta neljän vuoden kuluttua ja kolmas melkein kymmenen vuotta kauppakirjan tekemisestä.

Taulukko 1.  Kustaa Kustaanpojan ja Heta Kaisa Iisakintyttären eläke vuoden 1884 jälkeen.

Eläke: -        neljä tynnyriä rukiita, kaksi tynnyriä ohria, kaksi tynnyriä kauroja, kuusi kappaa papuja, neljä kappaa ryyniä, neljä tynnyriä pernoita, kaksi nelikkoo lanttuja, yksi leiviskä sianlihhaa, kaksi leiviskää lehmänlihhaa, kaksi leiviskää kaloja, yksi nelikko suoloja, -        yhdet saappaat ja yhdet pieksut, Yllä sanotut maksetaan Mikonpäivän aikaan jokaisena vuotena. -        kaksi kappaa kylvetään pellavia siihen mihin talonkin pellavia kylvetään -        yksi nelikon ala pernamaata talon läheisyydeen -        asunnoksi yksi kammari ja kyökki eri porstuan kanssa -        yksi aitta, eri navetta ja lato, osa saunaan ja kottaan ja muihin tarpeellisiin huoneisiin -        tarpeelliset polttopuut on talon tuotavat pihaan hakattuina haloiksi, jotka pittää olla ylivuotisia -        lehmän suvikäytävän siinä missä talonkin lehmät käyvät -        lehmän talviruoka 30 leiviskää heiniä, yksi parmasta rukiin olkia, yksi parmasta ohran olkia, kymmenen kappaa rukiin peluja, 10 kappaa ohran olkipeluja, yksi kappa rukiin ruumenia, yksi kappa kauran ruumenia -        hevonen tarpeellisiin reisuun kirkkoon, myllyyn ja kaupunkiin niin usein kuin tarve vaatii Yllä nimetyt suoritettaan syksyllä joka vuosi. Jommankumman kuoleman jälkeen jää puolen eläkkeestä talloon paitsi talon on suoritettava testamenttimakso pappilaan molempain kuoleman jälkeen.  ++++++++++++++ Edellä oleva testamentti on säilynyt alkuperäisenä ja siihen on lisätty vuoden 1888 lainhuuto-oikeudenkäynnin kirjaus.  Eläkevelvoite säilyi Kustaa Kustaanpojan osalta seitsemän vuotta ja Heta Kaisan osalta 26 vuotta.

Kustaa Kustaanpoika kuoli 68-vuotiaana Okerlassa 6.12.1891 talonvanhukseksi kutsuttuna. Kuolinsyyksi on merkitty tuntematon.  Perunkirjoituksessa Kustaa Kustaanpojan omaisuuden arvoksi on määritetty 274 mk 50 p, mistä suurimman osan muodosti 250 mk velkakirja Hyvikkälän Knut Charpentiereltä.

Hautajaiset pidettiin joulun alla 20.12.1891 ja tarjoilua oli varattu noin 50 hengelle (ks. taulukko 2).  Hämeenlinnasta A.M.Fredriksonilta.   Kaupan puolesta maksun ostoksista hyväksyi J.G. Nyman , joka oli vainajan serkun Serafian aviomies ja myöhemmin itsekin kauppias.

 Taulukko 2.  Ostokset Kustaa Kustaanpojan hautajaisia varten.

Talollinen K. Melkkala on käynyt 12.12.1891 eli kuusi päivää isänsä kuoleman jälkeen ostamassa Hämeenlinnasta A.M. Fredriksonin kauppaliikkeestä seuraavat tarvikkeet: -        1 puuta vehnäjauhoja (1 puuta on noin 16 kg) -        5 tuoppia riisiä (1 tuoppi on noin 1,3 kg) -        5 tu rusinoita -        5 tu wäskynöitä -        3 tu makaruunia -        6 tu siirappia -        2 toppa kynttilöitä -        1/8 tu teetä -        ¼ tu pippuria -        kanelia -        senappia -        1/8 tu anniksia -        neilikoita -        1 tu Saga ryyniä -        1 laatikko Suomi sikaria -        100 kpl Raittius paperossia -        25 kpl Saima paperossia -        5 tuoppia Rio Kahvia -        5 toppaa sikuripuikkoja -        26ja 1/4 toppaa sokuria -        ½ kannua Arrakki punssia -        ½ kan Kaleva viiniä -        ½ kan Portviiniä -        ½ tuoppia Helsingin kasakkaa -        ½ tuoppia Rettigin kasakkaa Lisäksi lainataan 50 paria veitsiä, 50 kpl matalia talrikkia, 50 kpl syviä talrikkia ja 50 kpl lusikoita.

Kustaa Kustaanpojan luonteesta ei ole jäänyt jälkipolville todistuksia, ei liioin yhtään valokuvaa.  Polku myllärin pojasta talon isännäksi on joka tapauksessa vaatinut sitkeyttä ja kovaa työtä.  Seuraavan sukupolven oli hyvä jatkaa vakaalta pohjalta eivätkä he jättäneet mahdollisuuksia käyttämättä.  Melkkalaa alkupääomanaan käyttäen Kalle Kustaa ja Amanda hankkivat parinkymmenen vuoden kuluessa omistukseensa Kokkalan kylän molemmat talot eli Strandvikin ja Löfholmin.  Siihen tarvittiin säästöjä, velanottoa ja vaihtokauppoja eli riskinottoa ja uskoa tulevaisuuteen.

Kustaa Kustaanpoika ei käyttänyt varsinaista sukunimeä vaan häntä koskevissa asiakirjoissa käytettiin sukunimen kaltaisesti kulloisenkin asuinpaikan nimeä.  Nuoruudessaan hän oli Kustaa Vasikka, sitten Kustaa Klasu (tai Clasu, Klaasu, Laasu) ja lopuksi Kustaa Melkkala.  Myöhemmät Hauhon Melkkalat eivät kuitenkaan ole tämän Kustaa Kustaanpojan jälkeläisiä, vaikka hekin aikanaan saivat sukunimensä saman talon nimestä. Melkkalan talohan siirrettiin sitten 1900-luvun alkuvuosina Hauhonselän toiselle puolelle Hauhontaka.  Kustaa Kustaanpojan vaimo Hete Kaisa Iisakintyttärestä tuli aikanaan vanhin Kokkala -sukunimen vakiintuneesti käyttöön ottanut Hauhon Kokkaloiden "kantaäiti". Hän ennätti asua Kokkalassa toistakymmentä vuotta ennen kuolemaansa.

Lähteet:
1. Hauhon seurakunnan rippikirjat ja muut asikirjat 1800-luvulla
2. Kotiarkistossa säilynyt Melkkalan kauppakirja sekä kuitti hautajaisia varten tehdyistä ostoksista