Sukuharrastuksen alkutaipaleelta: MyHeritage, FamilyTree ja Geni

 



Sukututkimusharrastukseni alkoi vakavammin vasta neljä vuotta sitten jäätyäni eläkkeelle.  Ensimmäinen pontimeni oli jo muutaman vuoden kaapissani lojunut laatikollinen suvun vanhoja papereita.   Vauhtia harrastus sai, kun innostuimme vaimoni kanssa tilaamaan MyHeritagen DNA-testit ihan vaan uteliaisuudesta ja ymmärtääksemme, mistä näissä testeissä oikeastaan onkaan kysymys.

Sen enempää vaihtoehtoja selvittelemättä aloin kirjoitella MyHeritagen helppokäyttöiseen sukupuuohjelmaan sukuani.  Pääsin todella nopeasti alkuun, kun ”kotiarkistosta” eli tuosta pahvilaatikosta löytyi vanhoja perunkirjoituksia virkatodistuksineen.  Isän puolen sukukokousta varten oli myös tehty sukututkimus 1990-luvulla ja sieltä löytyi nimiä ja syntymävuosia 1700-luvun puolelle.  Alussa en lähteistä paljon välittänyt ja kirjasin tietoja MyHeritageen pikavauhtia. Maksuttoman 250 henkilön sukupuu tuli täyteen nopeasti ja niinpä sitten otin maksullisenkin version, joka siirsi rajaa 2500 henkilöön.   Jotta en olisi kokonaan maksullisen toimijan varassa, varmuuskopioin tiedot myös MyHeritagen maksuttomaan omalla koneella toimivaan Family Tree Builderiin.  

Aika pian sain muutamalta kokeneilta sukututkijoilta suosituksia, että kirjaisin tietoja myös Geniin.   Periaatteessa ajatus yhdestä yhteisestä sukupuusta tuntui kiehtovalta, sillä ammattitutkijana (mutta ihan muulla alalla) olin tottunut ajatukseen, että kaikkea ei pidä tehdä alusta asti itse, vaan uutta pitää rakentaa muiden tekemästä työstä eteenpäin.  Genistä löysin yllättäen jo itsenikin. Minut oli sinne kirjattu useita vuosia aiemmin eli ennen nykyisiä tietosuojasäädöksiä.  Lähisuvun tietoja katsoessa tuntui, että ne olivat täynnä virheitä ja puutteita.  Ei minua innostanut lähteä projektiin, missä vain korjaillaan muiden virheitä.  MyHeritagessa jokainen tekee omaa sukupuutaan ja voi hyvin olla välittämättä muiden virheistä.  Omia virheitähän jokaisen on helpompi sietää.  

Ongelmiin törmätessä oppia hakemaan

Kun omien arkistojen papereissa oli ristiriitaisia tietoja ja kun Genissä törmäsin mielestäni virheellisiin tietoihin, olihan minun pakko ryhtyä niitä tarkistelemaan.  Olin vuosia tai oikeastaan vuosikymmeniä vieroksunut vanhoja ruotsinkielisiä dokumentteja sekä kielen että vanhojen kirjoitustyylien vuoksi.  Uteliaisuus kuitenkin voitti.  Yllättäen huomasinkin, että se ruotsinkielen taito, mikä minulla oli koulupohjalta ja mitä jossain määrin olin työtehtävienkin vuoksi pitänyt yllä, oli vähintäänkin riittävä.  ”Koukeroista” löytyi opaskirjoissa malleja, joihin vertaamalla merkki merkiltä vanhojen tekstien lukeminen helpottui.  On tunnustettava, että vielä en ole 1700-lukua vanhempia tekstejä yrittänytkään tulkita.   Suuremmaksi ongelmaksi tuli oikeastaan se, että monissa netissä löytyvissä kirkonkirjoissa tekstit ovat suttuisia ja nimet yliviivattuja. Tuntuu siltä, että erityisesti synnyinseudullani Hauholla pappien ydinosaamista on ollut nimien yliviivaaminen.  Eihän kirkonkirjoja ole aikanaan tehty jälkipolvia varten, vaan ne ovat lähinnä pappien omaa käyttöä varten tehtyjä muistiinpanoja.

Ennen korona-aikaa pääkaupunkiseudulla oli tarjolla paljon sukututkimukseen, DNA-testaukseen jne liittyvää koulutusta.  Eläkeläisenä oli helppo lähteä mukaan niin muutaman tunnin tietoiskuihin kuin vähän pidemmillekin kursseillekin.  Suurinta osaa kuulemastani en varmaan koskaan pysty hyödyntämäänkään.   Voin kuitenkin suositella kaikille sukututkimuksesta kiinnostuneille melkein mitä tahansa alan koulutusta, sillä koulutukseen osallistuessa omatkin tavoitteet kirkastuvat ja tietoisuus mahdollisuuksista ja rajoituksista kasvaa – kiitos Juha Vuorela, Riikka Piironen y.m.  Viimeisten parin vuoden aikana sukututkimuskoulutuskin on ottanut todellisen digiloikan. Nyt kokeneiden kouluttajien kursseja ja opasvideoita on löydettävissä netin kautta runsaasti.  Lisääkin tuntuu tulevan kaiken aikaa, kunhan joku vinkkaa tarpeesta. 

Järjestelmällisyyttä ja löytöjä

Olin jo vanhemmilleni luvannut ”vielä joskus” selvitteleväni, mitä tuon kotiarkistokseni kutsumani pahvilaatikon sisältä oikein paljastuu.  Tein papereista löytyneistä pienistä ja suurista tapahtumista muistilistaa aikajärjestyksessä.  Vähitellen kaikenlaiset maria gustafsdotterit ja johan johanssonit alkoivat kytkeytyä toisiinsa.  Mieleen alkoi palautua myös mummujeni ja muiden vanhojen ihmisten puheita 1960-luvulta, lähinnä ihmisten ja paikkojen nimiä, jotka eivät silloin eivätkä myöhemminkään olleet tarkoittaneet oikeastaan mitään.

Kun samat esivanhemmat tai heidän lähisukulaisensa alkoivat tulla vastaan toistuvasti enkä enää itsekään muistanut, kenestä oikeasti olikaan kysymys, aloin kirjoittaa tekstinpätkiä ihan vaan saadakseni itselleni paremman käsityksen.  Parhaiten aineistoa oli käytössäni isäni isovanhemmista Kalle Kustaasta ja Amandasta, jotka olivat myös ensimmäiset Kokkala-sukunimeä käyttäneet esivanhempani.  Jostain putkahti ajatus kirjoittaa ”raportti” Hauhon Kokkaloista eli siitä, mistä Kalle Kustaa ja Amanda olivat tulleet ja mitä he tekivät eläissään.  Tarinanpätkiä olin kuitenkin kirjoitellut jo ennen kuin oli ajatustakaan jatkaa työtä kirjaksi asti.  Voin suositella kaikille, että kannattaa kirjoitella lyhyitäkin tarinoita, vaikka ei tietäisikään, voiko niitä koskaan käyttää. 

Ruokahalu kasvaa syödessä

My Heritageen kokoamani sukupuun rajat alkoivat tulla vastaan, ei lukumäärä vaan se, mitä olin sinne kirjannut.   Yli 2000 henkeen kasvanut sukupuu oli kuitenkin erinomainen apuväline hahmotta sukulaisia aina pari kolme sukupolvea kerrallaan.  Kahden eri ihmisen välisen kaukaisemman sukulaisuuden selvittely oli kuitenkin usein varsin työlästä.   Siihen mennessä olin jo huomannut, että Geni oli suorastaan kuin luotu juuri näitä kysymyksiä varten.  Geni on ”kuolleiden facebook” kuten eräässä keskusteluryhmässä mainittiin.

MyHeritageen olin liittynyt aikanaan nimenomaan DNA-testin vuoksi.  Osumia eli etäserkkuja sieltä putkahteli jatkuvalla syötöllä.  Mitään yllättäviä lähisukulaisia sieltä ei ole tullut vastaan, mutta kuitenkin pari sellaista, jotka saattaisivat olla jopa biologisia pikkuserkkuja.  MyHeritagen Theory of Relativity -toiminto osoittautui erittäin hyödylliseksi, sillä sitä kautta olen löytynyt lukuisia elossa olevia etäserkkuja.  Sukulaisuuden esivanhempiensa sukupuut johdattivat kiinnostaviin aiempien sukupolvien tietoihin.  Theory of Relativity -toiminnassa on valitettavasti myös aivan omituisia heikkouksia.  Jos kahden ihmisen syntymävuosi sekä sukunimi tai vain patronyymi ovat samoja, algoritmi tulkitsee henkilöt samoiksi!  Viimeisten päivitysten ansiosta tällaisia voi nyt hylätä ja siten opettaa algoritmia välttämään samaa virhettä.

Parin vuoden aikana olen aika ajoin käynyt läpi MyHeritagen muutaman sata lähimpää DNA-osumaa katsoen, josko nimi löytyisi myös Genistä.  Sitä kautta olen tunnistanut toistaiseksi viitisenkymmentä ”DNA-serkkua” todellisiki etäserkuiksi.  Pelkästään MyHeritagen avulla olisin tuskin löytänyt näitä konkreettisia sukuyhteyksiä, koska useimmat DNA-testiä teettäneet eivät ole siellä vaivautuneet rakentamaan riittävän laajaa sukupuuta.

Kun MyHeritagessa ei voinut tehdä kuin ns. serkkutestin päädyimme vaimoni kanssa tilaamaan myös FTDNA:n serkkutestit ja sen jatkoksi niin isä- kuin äitilinjankin testit.  Näistä isä- ja äitilinjan testeistä ei kylläkään ole ollut toistaiseksi minulle paljonkaan hyötyä eli en ole onnistunut löytämään ainuttakaan tunnistettavaan isästä-isään johtavaa miesosumaa tai samaan kantaäitiin johtavaa äitilinjan osumaa.  Kun FTDNA:n sukupuun rakentaminen on valitettavasti kankeampaa kuin muilla alustoilla ja olenkin pitänyt siellä sukupuun pienenä.  FTDA:ssa serkkutestin tehneet äitini puolen pikkuserkun (sen yhden ainoan testatun) ja kolmannet serkut olen kuitenkin linkannut mukaan, sillä FTDA:ssa pystyy näin serkkutestit jakamaan äidin ja isän puoleisiin osumiin. Isäni puolelta ei kuitenkaan ole yksikään serkku tai pikkuserkku testejä teettänyt, joten tuota kiinnostavaa FTDNA:n ominaisuutta en ole pystynyt täysin hyödyntämään varsinkin, kun isälläni ja äidilläni on useamman sukupolven takaa myös yhteistä perimää.

Jo sukukirjaa tehdessäni ja vielä enemmän sen julkaisemisen jälkeen saamani positiivisen palautteen vuoksi tulin vakuuttuneeksi, että minun on turha tehdä sukututkimusta vain itseäni varten.  Siksi Geni alkoi houkutella mahdollisuutena tehdä julkista sukupuuta niin, että sitä ei tarvitsisi lähettää sukujuuristaan kiinnostuneille erikseen. 

Facebook -ryhmistä tukea ja ymmärrystä

Olin jo pidempään seuraillut useita sukututkimukseen liittyviä Facebook -ryhmiä.   Jos jostain tulin vakuuttuneeksi, ei ole olemassa yhtä oikeata tapaa tehdä sukututkimusta tai kirjata tuloksia sukupuuksi.  Esimerkiksi keskustelu siitä, missä muodossa nimiä pitäisi kirjata, roihahtaa tuon tuostakin ja milloin missäkin facebook-ryhmässä.  Useimmiten sekin, mitä alussa olin tulkinnut virheeksi, osoittautui vain erilaiseksi tavaksi tulkita asiakirjoissa löytyviä nimiä.  Onneksi netistä löytyy paljon erinomaista tutkimustietoa nimistä (esim. Sirkka Paikkalalta) mutta myös koulutusmateriaalia.  Kun omasta isoisäni isästäkin oli käytetty tilanteesta riippuen liki kymmentä eri ”sukunimeä” virallisen tuntuisissa papereissa, en enää nähnyt syytä olla kovin pedanttinen.  Kun lainsaadäntö ei pysyvyyttä nimiltä vaatinut, nimiä näytettiin käytetyn enemmän tilanneriippuvana yksilöimisen apuvälineenä.   Niinpä myös minä sukututkimusta tehdessäni voin aivan hyvin käyttää nimeä samalla periaatteella.  Nimen tehtävä on auttaa erottamaan k.o. henkilö muista.  Joku toinen voi käyttää toista versiota nimistä.  Eihän esim. seurakunnan syntyneiden luetteloon kirjattu nimi ole ollut yhtään sen virallisempi kuin myöhemmin käytetyt nimet.  Useimmiten papit ovat vanhempien ilmoittamaa nimeä tulkinneet ruotsiksi niin kuin ovat itse parhaaksi nähneet.

Myönnän itsekin luistaneeni hyvästä systemaattisesta käytännöstä, mutta suositukseni olisi, että kun joku valitsee kirjoitukseensa henkilöstä käytettävän nimen, hän myös mahdollisuuksien mukaan perustelisi sen. 

Genistä tärkein työkaluni

Toinen erityisesti Geniä koskeva keskustelunaihe oli lähteiden käyttö.  Genin käyttöön liittyvien aiheiden Facebook-ryhmässä järjestettiin oikein kampanjoita, jotta harrastajat lisäisivät myös lähdetietoja.  Olin aikanaan innostuksissani kerännyt henkilöistä MyHeritagen sukupuuhun vain syntymän ja kuoleman päivämääriä ja paikkoja. Sen jälkeen, kun olin useita kertoja joutunut haeskelemaan samoja lähtötietoja uudelleen, aloin itsekin uskoa, että ei tästä tule mitään, ellen kerää itselleni myös lähdeluetteloita.  MyHeritagessa sukupuuni oli jo niin laaja, että pelkkä sukupuun laajentaminen ei enää riittänyt.  Enemmänkin alkoi kiinnostaa ihmisten elämänkaaret syntymät, kuolemat, muutot, työtehtävät jne.  Kun jokseenkin kaikki tunnistetut esivanhempani olivat tavallista rahvasta, heistä eivät historiakirjoitukset kerro mitään..  Piiat ja rengit muuttivat melkeinpä vuosittain, jotkut jopa useammin, joten perässä pysyminen kirkonkirjasta toiseen saattoi olla hyvinkin aikaa vievää.   Siksi aloin kerätä omia Word-dokumentteja, joihin lisäsin lähdetiedot aikajärjestyksessä ja tapahtumista lyhyen otsikon.  Kun sitten joku oli ensin piikana muuttanut kymmenkunta kertaa talosta toiseen, sitten torpparin vaimona edelleen muutaman kerran ja vielä leskenä joutunut vaihtamaan asuinpaikkaa, minulla oli kuin huomaamatta hänen elämäntarinansa runko valmiina.

Genissä voi lähdetietoa liittää eri tavoin. Kun minulla oli valmiina muutama elämänkaarenaikaisia lähdeluetteloita, aloin vain kopioida niitä Geniin k.o. henkilön profiilin yleistietoihin.  Vähitellen tästä tuli rutiini ja aloin täydentää samanlaisilla lähdelitanioilla muidenkin laatimia profiileja, joissa valitettavasti hyvin harvoin oli kunnon lähdetietoja.  

Lisäsin Geniin profiileja ensin suorissa esivanhempieni linjoissa, kunnes törmäsin siellä jo valmiina oleviin.  Sukupuuni laajeni kovaa vauhtia. En kyllä vieläkään ole löytänyt ensimmäistäkään suoraa reittiä jalosukuisiin tai edes pappeihin tai muihin merkkihenkilöihin, joten perinteistä hienoilla sukulaisilla en voi kehuskella. Vaimoni – joka itsekin on aktiivinen Genin käyttäjä - on sentään moninkertainen ”prinsessa”.  

En ole kaikkia Genissä olevia esivanhempiani tarkistanut alkuperäislähteistä itse.  Suhteellisen vakuuttavasti aiemmat ”genittäjät” ovat kuitenkin viitanneet mm. Suomen Asutuksen Yleisluetteloihin.  Smart Match -viestejä en missään nimessä mene hyväksymään, sillä ne johtavat helposti hallitsemattomasti virheellisen tiedon leviämiseen, kun MyHeritagessa jokainen voi kirjoittaa sukupuuhunsa aivan mitä haluaa.  Smart Match -viestit voivat kuitenkin antaa hyödyllisiä vinkkejä siitä, mitä kirkonkirjoista kannattaa etsiä.

Eräänä päivänä yksi lapsuudenkotini läheisyydessä 1960-luvulla asunut veljesjoukko osoittautui mummuni pikkuserkuiksi. Kun elossa olevat tätini ja enoni eivät muistaneet edes kuulleensa asiasta, sain päähäni selvittää isovanhempieni pikkuserkkuja niin paljon kuin mahdollista.  Isovanhempani olivat syntyneet vuosien 1883 ja 1900 välillä, joten heidän ja pikkuserkkujensa yhteiset esivanhemmat olivat syntyneet 1800-luvun alkupuolella. Lähdinkin rakentamaan viuhkaa nykyaikaa kohti noista viidennen polven esivanhemmistani alkaen.  Kun perheet olivat usein suuria, esim. jo 1800-luvun lopulla eläneitä sukulaisia löytyi satoja.  Genin avulla pysyin kaiken aikaa selvillä, mitä sukua kukin oli minulle.  Kun Hauholta ja lähiympäristöstä ei 1900-luvun kirkonkirjoja löydy digitoituina eikä kaikilla tuossa vaiheessa ollut vakiintuneita sukunimiäkään, olen usein joutunut jättämään tuoreemmat tiedot kirjaamatta.   Henkikirjojen avulla löytyy sentään hyödyllistä tietoa aina vuoteen 1920 saakka.  Sukupolvien ikäeroista johtuen olen varma, että en ole vielä päässyt käsiksi kaikkiin isovanhempieni pikkuserkkuihin.

Yksi tärkeä tietolähde on ollut Hauhon ja lähiseutujen hautausmaat, joiden hautakivistä on usein saanut varmistuksen myöhemmille nimille, kuolinajoille jne.  Onneksi netistä löytyy runsaasti myös hautakivien kuvia, joten itse ei tarvitse hautausmailla juosta.  Kun olen taustaltani niin hauholainen kuin olen, Hauhon hautausmaalta on löytynyt jo ainakin sata etäsukulaisten hautakiveä, joista ylivoimaisesti suurinta osaa en ole sukulaisiksi koskaan mieltänyt.  Vaimoni jo kerran sanoikin, että voisin järjestää siellä vaikka sukukokouksen entisaikojen sukulaisten kanssa.

Nyt olen siinä vaiheessa, että täydennän Geniin sukulaisia kuudennen polven esivanhemmista kohti nykypäivää tai laajennan tietoja jonkun mielenkiintoa herättäneen verisukulaisen aviopuolison sukulaisista. Esim- äskettäin selvittelin enoni 89-vuotiaan vaimon karjalaisia sukujuuria.  Vain muutamalla lisäyksellä sain Genin avulla tehtyä hänelle tuhdin paketin niin esipolvista kuin aikalaisistakin, joista monet olivat asuneet samalla kyllä Vuokselassa.  Sen kuitenkin huomaan, että mitä kauemmaksi maantieteellisesti suku leviää, sitä vähemmän itselläni on motivaatiota penkoa tietoja koko elämän ajalta.  Kun tuntee paikkakunnan kylät tai jopa talotkin, on paljon helpompi pitää omat ajatukset koossa.

Geninkin yhteydessä on syytä mainita Suomen Sukututkimusseuran ylläpitämä Hiski.  Hiski on kerrassaan erinomainen apuväline, kun yrittää löytää entisaikojen perheiden lapsia, aviopuolisoita, syntymä- ja kuolinpäiviä jne.  Mutta Hiski on vain apuvälinen ja esim. minulle tärkeällä Kanta-Hämeen alueella sieltä löytyy tietoja vain suunnilleen 1700-luvun puolivälistä 1800-luvun puoliväliin. 

Tiedosta pöytälaatikossa ei paljon iloa

Sukututkimus ei tule koskaan valmiiksi. Aina löytyy uutta selvitettävää.  Jokaisen on hyvä löytää ne apuvälineet, joita käyttämällä pysyy itse parhaiten selvillä siitä tiedosta, mistä on kiinnostunut.  Oma sukututkimustieni on kulkenut omasta lähipiiristä kohti laajempaa sukua.  Tietoakin hain aivan alussa vain itselleni, sitten rajatulle sukulaisten piirille, mutta tässä vaiheessa olen tietoa levittänyt jo muillekin kohderyhmille.   Minun esivanhempani ovat olleet myös monen muun esivanhempia ja siksi heilläkin on oikeus hyödyntää tietoa, mitä minä olen onnistunut kokoamaan.  Syksyllä 2020 päädyin kirjoittelemaan tätä blogisarjaakin, sillä linkkejä blogeihin voi jakaa tilanteen mukaan erilaisille kohderyhmille erityisesti Facebookin kautta.  Lukijoita näillä jorinoilla on yllättävän paljon, sillä suosituinta on luettu jo yli 800 kertaa.  Ikävää palautetta en ole saanut, paitsi kun Google poisti kaksi suosittua kirjoitusta väitteellä, että ne sisälsivät epäasiallista sisältöä.  Poisto oli onneksi vain tilapäinen, sillä valituksen jälkeen tekstit palautuivat.

MyHeritagea, FTDA:ta ja Geniä kritisoidaan usein ja milloin mistäkin syystä. Oma kokemukseni on, että itse alustat toimivat korrektisti ja tietosuojasäädöksiä noudattaen.  Järjestelmistä saattaa löytyä tietosuojasäädösten vastaista tietoa elävistä henkilöistä, mutta on aivan mahdoton tarkistaa kaikista profiileista, onko k.o. henkilö antanut luvan tai edes tietoinen, että hänestä löytyy tietoja.  Melkein kaikki nykyään arveluttavaksi katsottava tieto on kuitenkin lisätty ennen nykyisten säädösten voimassaoloa ja unohtunut näille sukututkimusalustoille kuten niin moneen muuhunkin paikkaan netissä.  Oma lähestymiseni on, että en lisää tietoja elävistä henkilöistä elleivät he itse sitä erikseen ilmoita haluavansa ja sittenkin vain nimi saa riittää.

Kaikkien näiden järjestelmien takana ovat kaupalliset yritykset.  Koska ”ilmaisia lounaita ei ole”, siksi on luonnollista, että vain peruspalveluita voi saada ilmaiseksi. Mitä enemmän haluaa ja tarvitsee lisäominaisuuksia, niistä pitää sitten maksaa.  Halpaa lystiä tämä on kuitenkin moneen muuhun harrastukseen verrattuna.   Sukututkimuksen harrastajat näyttävät olevan lähes poikkeuksetta erinomaisen avuliaita.  Kun kysyy, saa nopeasti apua.

Sukututkimuksesta kiinnostuneille voin vilpittömästi suositella esim. Geniin liittymistä. Itse olen tullut toimeen ilmaisversiolla varsin pitkälle ja kirjannut järjestelmään yli tuhat henkilöä.  Kun olen itse saanut kokeneemmilta apua, olen myös avustanut muutamia etäsukulaisia heidän liittyessään Genin käyttäjiksi.  Alkuun kannattaa lähteä minimitiedoilla ja suorassa esivanhempien linjassa taaksepäin, kunnes törmää ns. isoon puuhun.   Ennen kuin alkaa itse täyttää tietoja, kannattaa tutkiskella, miten muut toimivat.  Kuninkaita tai muita merkkihenkilöitä en maailmalta ole sukulaisikseni löytänyt, mutta minua on ilahduttanut paljon pelkästään tietoisuus siitä, missä esivanhempani ovat asuneet ja mitä tehneet.  Kun rahvaan elämä on entisaikoina ollut nykymittapuun mukaan todella kovaa, suuri saavutus on ollut jo se, että he ovat selvinneet aikuisuuteen ja pystyneet elämään aikakauteen nähden tavanomaista elämää.

Sukututkimus on kuin tosi-tv:. katselua.  Mitä enemmän esivanhempien elämää alkaa tutkia, sitä tutuimmiksi nämä käyvät, vaikka heitä ei ole koskaan tavannutkaan. 

 

Kirjoituksessa mainitut sukututkimukseen liittyvät nettialustat:

MyHeritage:  https://www.myheritage.com

FamilyTreeDNA: https://https://familytreedna.com

Hiski: https://hiski.genealogia.fi/historia/

Geni:  https://www.geni.com

Esimerkki tietojen keräämisestä Geniin – isoisäni isän profiili: https://www.geni.com/people/Kalle-Kustaa-Kokkala/6000000106870963878

Kommentit

Suosituimmat

Hauholla sukuni asuinsijoja melkein joka kylässä

Heikki Fransinpoika Franttila - esi-isäni viittä eri reittiä

Hauhontaustan Rönnin asukkaat – sukua suoraan ja väärän koivun kautta

Vasikan myllärin jälkipolvet Hauholla, Tuuloksessa ja vähän muuallakin

Risto Rekonpoika Sappeen Kirmulasta – monen hauholaisen esi-isä