Sukulaisten riita Erik Erolinin perinnöstä

 

Erik Erolin Hyömäestä kuoli naimattomana ja lapsettomana 9. toukokuuta 1908 veljenpoikansa kotona Hauhon Vitsiälässä parin viikon sairastelun jälkeen. Erik oli tehnyt suullisen testamentin, minkä pätevyyden vainajan velipuoli asetti kyseenalaiseksi.  Riidassa ei liene ollut mitään poikkeuksellista, mutta tapaus ja sen todistajanlausunnot on kirjattu kihlakunnan oikeuden pöytäkirjaan niin tarkasti, että niistä saa mainion kuvan ajan tavoista kuin myös Erik Erolinista.

 Kuka oli Erik Johan Erolin

Erik Johan Erolin oli 88-vuotiaana kuollessaan Hauhon vanhimpia asukkaita. Hän oli syntynyt Rukkoilan Sipilässä 22. syyskuuta 1819 Eerik Antinpojan ja Liisa Aatamintyttären perheeseen.  Parikymmpisenä Erik oli lähtenyt rengiksi ensin Rukkoilan Ylhäisiin, sitten kirkonkylän Vanhalaan ja vielä Okerlan Iso-Mattilaan. Hänen isänsä oli toisen vaimonsa kanssa ehtinyt tällä välin asettua Hahkialan Sillanpään torppaan.  Isän kuoleman aikoihin v. 1845 Eerik muutti sisarpuoltensa avuksi Sillanpään torppaan, mistä sitten vuonna 1856 matka jatkui lampuotiksi Kyttälän Seppälään.  Vuokraviljelijän asemakin jatkui vain kolmisen vuotta, sillä vuonna 1863 hän muutti Hyömäen Nisulaan ja jo vuonna 1863 itselliseksi Nurmen kylän Hankalaan. Kirkonkirjojen mukaan hän asui Nurmessa elämänsä loppuun saakka.  Oikeudenkäynnissä Nurmen kylästä ei mainita mitään, vaan kotipaikaksi viimeisten vuosikymmenien ajaksi todetaan vain Hyömäen kylä, mihin Nurmi oli sulautunut.  Viimeiset pari vuotta hän oli kuitenkin oleillut pääasiassa veljenpojan Erik Alhaisen luona Vitsiälän Iso-Hannulassa.  

Erolin oli elänyt säästäväisesti ja puutöitä y.m. sekalaisia töitä tekemällä ehtinyt kerätä lähes 4000 markan (nykyrahassa noin 17 000 euron) omaisuuden.  Perhettä ja lapsia hänellä ei ollut missään vaiheessa.  Sukunimeä Erolin hänestä alettiin käyttää 1870-luvulla.  Kuoleman aikaan hänen sisaruksistaan oli elossa enää kaksi veljeä: Hauhon Kokkalassa asuva Hermanni Erikinpoika ja Pälkäneen Kukkolassa asuva Kalle Emanuel Haapala. Jälkimmäinen oli tuossa vaiheessa halvaantunut ja kuoli sitten saman vuoden marraskuussa.

Erik Erolin ei tiettävästi tehnyt eläissään rangaistavia rikoksia eikä mitään mainetekojakaan.  Hänestä on kuitenkin minuun yhteys niin isäni kuin äitini puolelta.  Erikin 17 vuotta nuorempi velipuoli Hermanni, sittemmin Hermanni Korkeila, oli Isoisäni äidin Amanda Kokkalan isäpuoli.  Erikin 13 vuotta nuorempi velipuoli Henrik Katinhäntä oli isoäitini Alma Niskan isosisä.  Henrikin poika eli mummuni isä Erik Alhainen oli tässä riidassa vastaajana.  Isoäitini Alma Niska (o.s. Alhainen) esiintyy myös pienessä sivuroolissa tässä episodissa.

Suullinen testamentti

Erik Erolin oli huhtikuun lopulla 1908 joutunut vuoteen omaksi.  Toukokuun alkupäivinä Hauhon silloinen kirkkoherra Alfred Elieser Backman oli kutsuttu sairaan luokse ripitystä ja ”muitakin asioita” varten.  Kahdenkeskisen keskustelun jälkeen Backman oli pyytänyt hakemaan kaksi todistajaa sairaan luokse.  Tuolloin talon tytär, 18-vuotias isoäitini Alma Alhainen olikin käynyt hakemassa naapureista talollisen Erik Hannulan ja talollisen pojan, 20-vuotiaan Oskar Kekkosen.   Todistajien rooli tuli myöhemmin keskeiseksi, varsinkin kun kirkkohera Backman kuoli jo seuraavana talvena eli ennen kuin testamenttiriita oli oikeuskäsittelyssä. Myöhemmin osoittautui, että kappalainen Outinen oli ripittänyt Erolinin jo edellisenä päivänä ja että k.o. suullinen testamentti oli tehty muutama päivä ennen Erolinin kuolemaa.

Todistajien mukaan suullisessa testamentissa omaisuus oli menevä Erik Alhaiselle (oheisessa ilmoituksessa Erik A. Iso-Hannula), mutta oli 800 mk kuoleman jälkeen lankeava Suomen Pakanalähetykselle.   Erikseen oli ollut puhetta, että Backmanin Erolinilta ottama 800 mk velka maksettaisiin Pakanalähetykselle.  Erolin oli tilaisuudessa ollut todistajien mukaan ”sairas ja vuoteen omana, mutta selväjärkinen”.

 Ensimmäinen käsittely syyskäräjillä

Vuoden 1908 syyskäräjät pidettiin Tuuloksessa Syrjäntakana Häppölän majatalossa.  Siellä Erik Alhainen pyysi vahvistamaan edellä kuvatun suullisen testamentin. Erik Alhaisen avustajana käräjillä toimi kruununnimismies Matti Hurme.  Todistajat talollinen Erik Hannula ja talollisen poika Oskari Aaronpoika Kekkonen vajhvistivat testamentin sisällön.  Edellinen mainitsi todistuksessaan, että Erolin oli myös sanonut, että Erik Alhainen ”voisi antaa muutaman markan vainajan muille sukulaisille”.  Kihlakunnan oikeuden tuomarina Harald Nordfors vahvisti testamentin. Muilla sukulaisilla (eli kahdella elossa olleella veljellä) oli kuitenkin oikeus moittia testamenttia ”vuoden ja yhden yön” kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan. 

 Hermanni nostaa kanteen Erik Alhaista vastaan

Vainajan velipuoli Hermanni Erikinpoika (myöhempi nimi Hermanni Korkeila) nostikin kanteen veljenpoikaansa Erik Alhaista vastaan aikoakseen ”moittia ja rikki hakea” Erik Erolinin sairaana ja heikkona tekemää suullista testamenttia.  Tuomarinviranpuolesta haasteen allekirjoitti e.m. nimismies Harry Pomoell.   Haasteen Erik Alhaiselle toimitti lautamies Edvart Penttilä todistajanaan Kalle Rantio.  Hermanni Erikinpojan peruste moitteelle oli, että Erik Erolin oli testamenttia tehdessään mielisairas ja että Erik Erolin oli tehnyt kyseessä olevan testamentin silloisen kirkkoherra Backmanin houkutuksesta.

Syyskäräjillä Hermanni Erikinpojan asiamiehenä toimi poliisikonstaapeli Kaarle Kustaa Mantere.  Vastaaja Erik Alhainen oli paikalla itse avustajanaan protokollasihteeri Ivar Valdemar Gruendstroem.  Vastaaja luonnollisesti kiisti kanteen. Erolin oli viimeiset kasi vuotta asettunut asumaan veljenpojan eli vastaajan luokse Iso-Hannulan eli Iso-Hovin taloon Vitsiälässä. Korkeasta iästään huolimatta oli Erolin ollut vastaajan mukaan viime aikoihin asti ruumiillisesti tyydyttävissä voimissa, liikkunut sekä sisällä että ulkona, kunnes paria viikkoa ennen kuolemaansa sairastunut tautiin, jonka nimeä ei tiedetty.  Tauti ei ollut häiritsevästi vaikuttanut vainajan henkisiin voimiin. 

Todistajien lausuntoja Erik Erolinin terveydestä

Eufrosyne Heikintytär, hyvämaineiseksi tunnettuna ja papinkirjalla osoittena kansalaisluottamusta omaavana, oli ensimmäinen todistaja.  Eufrosynen mukaan Erik Alhainen ja vaimonsa olivat olleet Outisen ripittämistä seuraavana yönä. Tällöin Erolin oli todennut Alhaiselle, että ”hoida minua tyytyväisesti, kyllä kaikki saat mitä miulla on”.  Useasti aiemminkin oli Erolin kertonut Eufrosynelle, että vastaaja tulisi saamaan Erolinin kaiken jäämistön.  Eufrosyne oli 58 vuoden ikäinen ja pikkutytöstä alkaen tuntenut Erolinin ja aina pitänyt häntä ”luonteeltaan vakavana ja jumalisena” eikä hänessä ollut mitään mielisairauteen viittaavaa.

Toinen todistaja oli Kustaa Emil Mattilainen, joka asui Pälkäneen Kukkolan kylässä.  Mattilainen oli ollut edellisen vuoden elokuussa vastaajan kotona Iso-Hannulassa, jolloin Erolin oli pari kertaa maininnut, että se joka hänestä huoen kuolemaan saakka, saa hänet periä, ja että jos vastaaja hänestä huolehtii, hän saa sitten myös kaiken omaisuuden. Mattilaisen mukaan Erolin oli jo tällöin myös maininnut, että ne 800 mk, jotka hän oli lainannut kirkkoherra Backmanille, tuli lähettää heti hänen kuoölemansa jälkeen Suomen Pakanalähetykselle.  Mattilainen oli erikseen huomauttanut, että eikö Erolinin pitäisi muistaa myös halvattua veljeänsä, joka asuu Pälkäneen Kukkolassa. Erolinin mukaan tämä veli oli kuitenkin käyttäytynyt niin pahasti, ettei Erolin halunnuty testamentata hänelle mitään.

Koska suullisen testamentin todistajia Erik Hannulaa ja Oskari Kekkosta ei oltu muistettu kutsua ajoissa käräjille, käsittely jatkui vasta muutaman päivän kuluttua.  Tällöin ensimmäisinä todistajina olivat talollinen Kalle Hankala ja vaimonsa Maria Lovisa Hankala Hyömäen kylästä.  Kalle Hankala oli 46-vuotiaana tuntenut Erik Erolinin koko ikänsä eikä koskaan ollut havainnut mielenvikaisuutta eikä taipuvaisuutta toisten houkutuksiin.  Hän kuitenkin kertoi, että Erolin oli luvannut neljä vuotta sitten tuhat markkaa torpparinvaimo Amalia Savisillalle ja muille sen jälkeen mitä jää.  Maria Lovisa Hankala oli katsellut Hankalassa Erolinia 23 vuoden ajan eikä ollut havainnut mielisairautta tai taipuvaisuutta houkutuksiin.  Maria Lovisa muisti myös, että oli ollut puhetta lupauksen kirjaamista. Erolin ei ollut kuitenkaan suostunut kirjaa tekemään, koska hän oli ollut eri mieltä uskonasioista Amalia Savisillan miehen kanssa.

Eläkemies Juho Lyömilä, joka oli tuntenut Erolinin 50 vuoden ajan, kertoi Erolinin muuttuneen viime aikoina vähän lapselliseksi ja puhunut samoja asioita moneen kertaan.  Mitään mieletöntä hänkään ei ollut kuullut. 

Erik Hannula todisti suullisen testamentin olleen, kuten aiemmin on todettu. Lisäksi hän todisti Erolinin kääntyneen vastaajan puoleen ja kehoittanut tätä muistamaan muitakin sukulaisia muutamalla markalla.  Erik Hannula kertoi tunteneensa Erolinin usean kymmenen vuoden ajan vakavaksi ja selväjärkiseksi.  Oskar Kekkonen todisti jokseenkin samalla tavalla kuin Hannula.

 Oikeuden päätös

Keskustelujen jälkeen kihlakunnanoikeus totesi, että ”Eerik Juho Erolin oli tehnyt puheenalaisen testamentin täysjärkisenä ollen ja vapaatahtoisesti, jonka vuoksi kanne hyljätään”.  Kumpikin osapuoli joutui kuitenkin maksamaan kutsumilleen todistajille oikeuden määräämät palkkiot.  Kihlakunnan oikeuden puolesta päätöksen allekirjoitti Wihelm Blåfield,

 Myöhempiä vaiheita

Testamentin saaja Erik Alhainen kuoli lokakuussa 1918 kotonaan Vitsiälässä. Vaimonsa Maria Alhainen eli 89-vuotiaaksi ja kuoli Vitsiälässä vuonna 1945.  Perimätiedon mukaan vanhemmat olisivat kovin mielellään nähneet Alma-tyttären ottavan miehekseen todistajana olleen ”ison talon pojan” Oskar Kekkosen.  Alma piti kuitenkin päänsä hänet vihittiin vuonna 1913 metsätöillä leipänsä ansaitsevan Evert Hjalmar Niskan kanssa.  Alma ja Evert olivat tutustuneet toisiinsa jo Alhaisen perheen asuessa Vihavuodessa Perttulassa vuosina 1903 – 1905.

Hermanni Erikinpoika asui vaimonsa Wilhelminan kanssa Kokkalan Korkeilan mäkituvassa, mistä myös sukunimi Korkeila tarttui heidän käyttöönsä viimeisiksi elinvuosiksi.  Molemmat kuolivat vuonna 1919 parin kuukauden sisällä.  Hermanni oli kuollessaan 82-vuotias.

Todistajista Oskar Kekkonen eli Vitsiälässä vuoteen 1939 ja Erik Hannula peräti 90-vuotiaaksi vuoteen 1943.

Täysin välit Hermannin ja Erikin välillä eivät ilmeisesti menneet, sillä Alman tyttäret ovat myöhemmin kertoneet Alman puhuneen vierailuistaan Hermannin eli ”Kokkalan sedän” luona.  Sukuyhteys Alhaisten ja Kokkaloiden välillä syntyi vasta vuonna 1949, kun vanhempani Kalle ja Saara vihittiin.  Kopiot edellä olevien oikeudenkäyntien pöytäkirjoista ovat kuitenkin säilyneet runsaan sadan vuoden ajan Kokkalan kotiarkistoissa. Siitä ei ole tietoa, ovatko ne tulleet arkistoon kantajan vai vastaajan kautta.

Suku oli ilmeisesti osannut riidellä aiemminkin. Kun Erik ja Maria Alhainen v. 1900 toukokuun alussa kutsuivat Hermanni-sedän isänsä Henrik Katinhännän hautajaisiin, kutsukirjeessä jo kerrottiin odotettavissa olevista riidoista: ”Täytyy viettää vain pienesti, kun Heikki ronklaa nyt jo. Mitä sitte vasta”.  Kirjeessä mainittu Heikki oli Erik Alhaisen veli Heikki, joka käytti myöhemmin lyhyempää Katti-nimeä sukunimenään.

Itse kukin pohtikoon, olisiko Erik Erolin testamentannut rahojaan Pakanalähetykselle, jos seurakunnan kirkkoherra ei olisi sellaista ehdotellut.   Oliko sittenkin kyse ikään kuin katolisen ajan anekaupasta? Mikä onkaan lopulta ihmisen vapaa tahto?

Erik Erolinin elämänvaiheista ja sukulaisuuksista löytyy tietoa hänen Geni-profiilistaan:  https://www.geni.com/people/Erik-Juho-Erolin/6000000172979853495?through=6000000125036808910