Tuntematon Suomen sodan uhri Vitsiälässä keväällä 1808

Hauhon kirkonkirjoissa ei juuri huomaa, että vv. 1808 – 1809 valtakunta olisi ollut sodassa ja että Suomen isännäksi vaihtui Venäjän keisari.   Rippikirjoja selaillessani tuli kuitenkin vastaan pikku-uutinen, mikä kertoo muutaman päivän tarkkuudella, milloin sota kosketti Hauhoakin.

Hauhon seurakunnan kuolleiden luettelossa on merkitty tuntematon vainaja, joka on kuollut 8.3.1808 ja haudattu 12.3.1808.  Yleensä kuolemantapauksia ei juuri selitellä, mutta tässä tapauksessa on ruotsinkielinen teksti:

”En trosskusk vid Borgå Dragoner hvars namn ej är kunnigd siuk omkommen til Witsielä med den åt österbotten retirerande armeen och döds därstädes.”

eli

”Porvoon rakuunoiden kuormarenki, jonka nimeä ei tiedetä ja joka tuli Pohjanmaalle vetäytyvän armeijan mukana sairaana Vitsiälään ja kuoli siellä.”

Rauha hänen muistolleen. Joku perhe jossakin jäi varmaan tässäkin tapauksessa kaipaamaan omaistaan.

 Maaliskuun alkupäivien tapahtumista sodassa

Eino Jutikkalan päätoimittaman Hämeen historian Y.S. Koskimiehen valtiollisia vaiheita koskevassa osuudessa on kerrottu sodan vaiheista Hämeenlinnan ympäristössä maaliskuun 1808 aikana.   Monet Vänrikki Stoolin tarinoista tutuksi tulleet nimet esiintyvät näissäkin tapahtumissa.

Ruotsin armeijan Hämeen rykmentti oli ollut taistelukosketuksessa venäläisten kanssa Orimattilan Okeroisissa helmikuun 28. päivä.  Tappiot olivat kuitenkin niin suuret, että armeijan piti vetäytyä uusiin asemiin.  Pakkastakin väitetään olleen liki 30 astetta, mutta rykmentti joutui jatkamaan taistelua ja marssia 16 tunnin ajan.  Maaliskuun alkupäivinä armeija oli kuitenkin uusissa asemissa Hämeenlinnan ympäristössä. Suurin osa armeijasta oli lähempänä kaupunkia, mutta rykmentin komentajan eversti Adlercreutzin esikunta oli Tuuloksen Syrjäntakana ja etummainen vartio Lammin Tanttilassa.  Tarkoituksena oli ryhtyä uuteen taisteluun näistä asemista.  Maaliskuun 5. päivä sota sai kuitenkin uuden käänteen, kun kuun alussa Hämeenlinnaan saapunut uusi ylipäällikkö kreivi Klingspor päätti, että armeijan oli aloitettava vetäytyminen Pohjois-Suomeen.  Ainakin 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun historiantutkijoiden mukaan suuri osa muusta päällystöstä kuten paikalliset vaikuttajatkin arvostelivat päätöstä ankarasti.   Mitähän olisi Hauholla ja ympäristössä tapahtunut, jos taisteluihin olisi täälläpäin ryhdytty?

Silloin Klingspor saapuu, marski, ylpeä kuin kuningas,

kaks on leukaa, yksi silmä, sydäntä vain puolikas.

Jo 9. maaliskuuta pääosa joukoista oli päässyt Akaan kautta Tampereelle, mutta Adlercreutz oli vielä Pälkäneellä. Sieltä vaimolleen kirjoittamassa kirjeessä hän Hämeen historian mukaan toteaa mm. ”… olen nähnyt haavoittuneita sotamiehiä, jotka hevosten puutteessa on ollut jätettävä tielle kuolemaan suurimmassa kurjuudessa”.  Olisikohan mahdollista, että Adlercreutz Syrjäntakaa Pälkänettä kohti matkatessaan olisi kulkenut Vitsiälän läpi ja nähnyt mm. juuri edellä mainitun Hauholle jääneen tuntemattoman uhrin?

Näät miehen, jot' ei riemut, murheen säät,

ei mielet suurimman, ei alhaisimman

voi murtaa, taivuttaa, sä hengen näät,

min lentohon vain nosti myrskyn tuulispäät;

näät Adlercreutzin, urhoist' urhoisimman.

Vaikka sitten huhtikuussa Ruotsin armeija saikin Pohjanmaalla joitakin voittoja, pakenemista Hämeestä pidetään sodan kannalta ratkaisevana ja näin Suomi jäi 90 vuodeksi Venäjän vallan alle.

Hauholaiset eivät ainakaan kuolleiden luettelon perusteella näytä joutuneen sodan uhreiksi.  Aivan huomaamatta sota ei kuitenkaan tainnut mennä, sillä esim. helmikuusta juhannukseen oli vihkimisissä yli 4 kk tauko, vaikka tosin keväisin oli tuohon aikaan häitä muutoinkin vähemmän.

 Lähteet:

Hauhon seurakunnan arkisto - Kuolleiden ja haudattujen luettelot 1798-1817, jakso 36: Kuolleet ja haudatut 1808; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=8722504 / Viitattu 12.1.2022

Jutikkala Eino (toim.), Hämeen historia III: 1 – Vuodesta 1721 noin vuoteen 1870, Arvi A. Karisto Oy, Hämeenlinna, ss. 74 – 82.

J.L. Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat,