Valfrid Eskola - Hauholaisesta huutolaispojasta jämsäläiseksi kansanedustajaksi

 

Valfrid Eskolan esivanhempia

Hauholaisia sukuverkostoja tutkiessani tuli vastaan mielenkiintoinen nousu sosiaalisessa hierarkiassa. Isäni isän ja äitini äidin rippikoulakaverina vv. 1904-1905 oli poika Miehoilasta, joka tunnettiin siinä vaiheessa nimellä Valfrid Mantanpoika. Sukuyhteyttä häneen en onnistunut löytämään osittain ehkä siksi, että niin Valfrid itse kuin hänen äitinsä ja äitinsä äiti olivat syntyneet aviottomina lapsina.  Pitkäaikainen kansanedustaja ja kunnalisneuvos tästä Valfridista kuitenkin tuli.

Tässä kirjoituksessa keskityn Valfrid Eskolan hauholaiseen sukutaustaan. Mitään suoria yhteyksiä minulla ei ole häneen mitään yhteyksiä ole. Tämä kirjoitus onkin pelkkää ”kirjaviisautta” eli perustuu Hauhon seurakunnan digitoituihin kirjoihin ja eduskunnan vanhoista kansanedustajista julkaisemiin tietoihin.

Juho Matinpoika Höberg ja Maria Juhontytär

Keskikesällä 11.7.1801 syntyi Hauholla Hyömäen kartanon Höbergin torpassa poika, jonka nimeksi kirkonkirjoihin merkittiin Johan eli Juho.  Hänen vanhempansa olivat torppari Matts Högberg ja Maria Mattsdotter.  Nimi Högberg lienee perua Juhon isoisältä, vuonna 1744 syntyneeltä Johan Johansson Högbergiltä, jolla sotilaana oli tavan mukainen lisänimi.  Rippikirjoissa 1800-luvun alussa Högberg muuttuu muotoon Höberg (vrt. Hyömäki kirjoitettiin muodossa Hömäki). Aikuisiässä Juhon yhteydessä ei enää nimeä Höberg esiinny, vaan kirkonkirjoissa hänen ruotsiksi kirjoitettu nimensä on Johan Mattsson eli suomalaisittain Juho Matinpoika.

Juho eli nuoruutensa Höbergin torpassa ja pääsi ripille 17-vuotiaana v. 1818. Avioituessaan vuoden 1823 lopulla hänet tituleerattiin jo torppariksi.  Puoliso Maria Juhontytär oli ennen avioliittoa piikana Hyömäessä, mutta tarkemmin hänen taustansa ei ole tiedossa.  Esikoinen Eeva Leena syntyi melkein päivälleen 9 kk kuluttua 23.9.1824 Innalan torpassa.

Vaimo Maria kuoli kuitenkin 30-vuotiaana 2.6.1827 keuhkosairauteen Eeva Leena tyttären ollessa alle kolmivuotias.  Niinpä Juho avioitui uudelleen jo seuraavana keväänä Lehtelän Naakan 32-vuotiaan tyttären Kaisa Erikintyttären kanssa.  Vielä muutaman vuoden perhe asui Juhon isän luona Iso-Kourulan mailla.

Vuonna 1832 Juholle alkoi rengin elämä, mikä tarkoitti perheelle useita muuttoja.  Ensin perhe muutti Nurmen kylän (Hyömäen) Toralaan. Täällä syntyi myös poika, joka kuitenkin kuoli jo pienenä.  Vuonna 1835 perhe muutti naapurikylään Alvettulan Tapolaan ja sieltä noin vuonna 1837 takaisin Hyömäkeen. Sen jälkeen muutot jatkuivat: 1839 Lautsiaan, 1843 Lehtelän Laurilaan, 1844 Kirkonkylän Kapakkaan, 1845 Hyömöen Nisulaan, 1845 Hyömäen Iso-Kourulaan, 1848 Lehtelän kylään, 1850 Lehtelän Naakkaan, 1854 AIkkolan Heikkilään ja sieltä takaisin Lehtelään vuonna 1857.  Aina ei vaimo seurannut mukana, vaan asui ainakin kirjojen mukaan eri talossa. Ruotuvaisena Juho kuoli 13.1865 keuhkosairauteen.  Vaimo Kaisa kuoli kolmisen vuotta myöhemmin.

Eeva Leena Juhontytär

Kuten edellä isän liikkeistä näkyy, lapsuudessaan Eeva Leena ehti asua ensin Hyömäessä Innalassa ja Toralassa, sen jälkeen Alvettulassa Solperilla, minkä jälkeen uudelleen Hyömäessä.  Perheen muutettua v. 1839 Lautsiaan, Evasta tuli 15-vuotiaana piika Anttilan torppaan.  Päästyään ripille v. 1839 – nuorempana kuin suuri osa tuon ajan tytöistä – hän jatkoi palvelusta Anttilassa, kunnes siirtyi v. 1842 eli 18-vuotiaana piiaksi Lautsian rustholliin. Seuraavana vuonna pesti löytyi Alvettulan Ellilästä, v. 1845 Portaan Jokelasta, v. 1846 Sotjalan Rättäriltä ja v. 1847 Hyvikkälästä.

Hyvikkälässä paljon nähneelle, mutta vain 23-vuotiaalle Eeva Leenalle syntyi avioton lapsi Ida Wilhelmina.  Tämän jälkeen hänet kirjattiin irtolaiseksi, mutta jo vuonna 1848 hän siirtyi itselliseksi Lehtelään ja v. 1849 piiaksi Uudenkylän Uotilaan ja sieltä v. 1850 Alvettulaan.

Vuonna 1850 Eeva Leena solmi avioliiton lammilaissyntyisen rengin Joonas Matinpojan kanssa, joka rippikirjojen mukaan oli kuuro ja lukutaidoton. Paljon ei Joonasta tainnut vaimon luona näkyä, sillä hän oli mm. vuoden renkinä Eteläisten Paakkalassa ja toisen vuoden Tuittulan Heikkilässä ja jonkin aikaa myös rautatietä rakentamassa.

Joonaalle ja Eeva Leenalle syntyi keväällä 1851 poika Kalle (Carl), joka kuitenkin kuoli seuraavan vuoden pari viikkoa ennen 1-vuotispäiväänsä. Vuoden 1855 lopussa syntyi toinen poika, jolle annettiin myös nimeksi Kalle (Karl).  Kalle asui aluksi Alvettulassa ja vuodesta 1867 Miehoilassa, missä hänen sanotaan olleen huonokuuloinen. Valitettavasti Kallen tekemisiä 1870-luvulta alkaen en ole kyennyt vielä selvittämään.

Eeva Leena Juhontytär kuoli Alvettulassa 33-vuotiaana 9.2.1858 keuhkosairauteen eli ilmeisesti tuberkuloosiin.

 Ida Wilhelmina Eevantytär

Ida Wilhelmina syntyi 17.9.1847 Hauhon Hyvikkälässä aviottomana lapsena.  Lapsuudessaan hän ehti asua Idan ollessa 10-vuotias eikä kuurosta, muualla töissä käyneestä kuurosta isäpuolestakaan liene ollut suurta tukea.  Pikkuveli Kallen mainitaan viettäneen aikaa Lammilla, mahdollisesti Joonas-isän suvun luona.  Isäpuolen saatua v. 1862 renginpestin Miehoilan Ala-Hääsistä Ida Wilhelmiinasta tuli pikkupiika Miehoilan Juntulaan. Täällä asuessaan hän kävi rippikoulun ja pääsi ripille v. 1863.

Ida Wilhelmiina jatkoi rippikoulun jälkeen Juntulassa piikana. Vuonna 1868 hän oli jonkun aikaa piikana Torvoilan Simolassa, mutta palasi pian takaisin Juntulaan.  Vuonna 1869 hän sitten siirtyi piiaksi Ala-Hääsille.  Siellä hän synnytti mararskuussa 1870 tyttölapsen, joka sai nimekseen Amanda Wilhelmina.

Vuodesta 1872 alkaen Ida Wilhelmina eli itsellisenä Miehoilassa, mutta vuonna 1875 hän pestautui piiaksi Torvoilan Vähäpäähän.  Vuodesta 1878 alkaen aina kuolemaansa 11.2.1890 saakka hän eli itsellisenä Torvoilassa.  Kuollessaan Ida Wilhelmina oli 42-vuotias.

Ida Wilhelmiina synnytti Amanda Wilhelmiinan lisäksi kolme muuta aviotonta lasta. Vuonna 1877 syntynyt Maria kuoli jo reilun vuoden iässä.  Vuonna 1880 syntynyt Ida muutti pari vuotta rippikoulunsa jälkeen kirkonkirjojen mukaan ”Pornääsiin”, mutta hänen myöhemmästä elämästään ei ole tietoja.  Vuonna 1885 syntynyt Kalle otti sukunimen Kanerva ja hän toimi ainakin vielä 1920-luvun alussa renkinä Torvoilan Kaivolassa.

 Amanda Wilhelmina Idantytär

Amanda Wilhelmina syntyi aviottomana lapsena 22.11.1870 äidin ollessa piikana Miehoilan Ali-Hääsillä. Ensimmäiset viisi ikävuottaan Amanda asui Miehoilassa ja muutti sitten äitinsä mukana naapurikylään Torvoilaan. Vuonna 1887 hän sai pestin piikana Miehoilan Maulasta ja kävi sieltä rippikoulunsa loppuun.  Pian ripille pääsyn jälkeen hän siirtyi piiaksi Miehoilan Ittilään ja vuonna 1889 Torvoilan Kalleen.  Aina eivät rippikirjat pysyneet mukana, sillä vuonna 1889 helmikuussa Amanda Wilhelmina eli Manta Miina, millä nimellä hänet on merkitty tuohon aikaan rippikirjoihinkin, synnytti aviottoman lapsen eli Valfridin Miehoilan Höltässä.

Vuonna 1891 matka jatkui Miehoilan Eskolaan ja sieltä edelleen v. 1893 Eskolan Kuljun torppaan. Täällä Amanda synnytti kolme aviotonta lasta eli v. 1893 Lydian, 1896 Linda Wilhelminan ja 1899 Kalle Aleksin.  Linda kuitenkin kuoli nelivuotiaana v. 1900 tulirokkoon. Lyydia oli 8-vuotiaaksi äitinsä luona, mutta luovutettiin sen jälkeen huutolaiseksi Alvettulan Bobackaan ja edelleen Matkantaustan Äijälään.  Rippikoulunsa jälkeen v. 1910 Lydia siirtyi palvelijaksi Alvettulan Rantalaan. Vuoden 1913 syksyllä Lydia solmi avioliiton Tyrvännön Landentaustan karjakon Kaarlo Rekolan kanssa. Tyrvännöstä pariskunta muutti Järvenpäähän ja sen jälkeen Hyvinkäälle elokuussa 1918.  Kalle Aleksi eli äidin perheen mukana kunnes 17-vuotiaana lähti rengiksi Kaukkalan Simolaan.  Rippikirjoissa kerrotaan Kalle Alaksin kadonneen kevään 1918 tapahtumissa, mutta myöhemmin on selvinnyt, että hän menehtyi Hämeenlinnan vankileirillä.

Amandan muutettua Miehoilan Paavolaan v. 1900 syntyi vielä viides avioton lapsi eli poika Wiljo vuonna 1902.  Tilanne alkoi kuitenkin muuttua. Kuljun torppariksi oli vuonna 1892 tullut v. 1844 Hahkialan Järventaustan torpassa syntynyt Kalle Juhonpoika Alitalossa (joka sattuu olemaan tämän kirjoittajan isoisän isoisän Wilhelmiinan serkku).    Kalle oli aiemmin ollut lampuotina Porsoon Alitalossa.  Kallen vaimo Henriikka Karoliina Juhontytär oli syntynyt v. 1833.  Henriikka Juhontytär sairasti mahdollisesti tuberkuloosia, koska kun hän kuoli 30.10.1899 kuolinsyyksi rippikirjaan merkittiin ”keuhkokuuma”.

Kalle-torpparin ja Amanda-piian välillä lienee ollut vakavampaa ”vispilänkauppaa” jo Henriikka-vaimon eläessä.  Kalle Aleksin syntyessä Henriikka oli vielä elossa ja pian pojan syntymän jälkeen Amanda ja lapset saivatkin lähteä naapuriin Paavolaan.

Sen jälkeen, kun torppari Kalle Kulju ja Amanda vihittiin 1.2.1903 niin Kalle Aleksin kuin Wiljonkin kohdalle tuli merkintä ”ante nuptias” eli ennen avioliittoa syntynyt ja molempien patronyyminä oli Kallenpoika.  Kaikesta päätelleen torppari Kalle Kulju oli siis molempien poikien isä.

Keväällä 1905 Kalle Kulju pesueineen muutti Luopioisten puolelle Puutikkalaan Koivulahden torpan torppariksi.  Siellä sukunimeksi otettiin Vuorinen rippikirjojen mukaan, vaikka henkikirjoissa oli samaan aikaan vielä Kulju.  Vuonna 1908 Kallelle ja Amandalle syntyi Koivulahdessa poika Väinö. Noin vuonna 1912 Kalle kuolee – tarkempaa tietoa ei ole vielä saatavissa digitoiduissa kirkonkirjoissa.  Amanda ja pojat palasivat v. 1915 Hauholle Miehoilan Rantalaan.

Valfrid Amandanpoika Eskola

Valfrid syntyi 9. helmikuuta 1889 Hauhon Miehoilassa ja syntyneiden luettelon mukaan Höltän talossa.  Äiti oli edellä kuvailtupiika Amanda Wilhelmiina eli Manta Miina Idantytär. Isästä ei ole merkintöjä.  Pian syntymän jälkeen äiti poikineen muutti naapurikylään Torvoilan Kallen taloon v. 1891 sieltä Miehoilaan, nyt Eskolan taloon. Vuonna 1893 he siirtyivät Eskolan Kuljun torppaan.

Vuonna 1895 Amanda-äiti joutui syystä tai toisesta luopumaan Vafridista ja näin Vafridista tuli 6-vuotiaana ”hoidokas” Miehoilan Eskolaan.  Huutolaiseksikin näitä ”hoidokkaita” on nimitetty.  Hoidokkaaksi hänet kirkonkirjoissa mainitaan vielä vv. 1904-1905 käymänsä rippikoulun jälkeenkin, henkikirjoissa vielä v. 1913 eli niin kauan, kun hän Eskolassa asui.  Ilmeisesti Miehoilan Eskola ei ollut kuitenkaan pahin paikka huutolaispojalle, sillä hän pääsi käymään kansakoulua ja hänet koulutettiin myös karjanhoitajaksi.  Sukunimekseenkin hän otti 1910-luvun loppupuolella Eskolan.

Valfridin oma äiti ja sisarpuolet asuivat samassa kylässä aina vuoteen 1905 saakka, joten yhteyksiä omaan perheeseenkin varmaan oli. Neljä vuotta nuorempi Lydia-sisar joutui huutolaiseksi v. 1901 ja asui pääasiassa Alvettulassa.

Vuonna 1913 Valfridin elämässä tapahtui suuri muutos. Kesäkuun 6. hän sain ”naimakirjan” mennäkseen naimisiin Jämsässä jämsäläisen 21-vuotiaan palvelijattaren Anna Lydia Järvisen kanssa.  Kesähäätkin seurasivat, sillä 31.7.1913 Valfrid ja Anna vihittiin.  Kiire oli, sillä lapsikin oli jo tulossa.  Vihkijänä toimi Jämsän seurakunnan kappalainen Kaarlo Ristikankare, jonka veli Johan Ferdinand toimi Hauholla kappalaisena vv. 1914 – 1919. Mahtaisikohan tällä Jämsän ja Hauhon välisellä yhteydellä olla jotain tekemistä sen kanssa, että Valfrid ja Anna olivat toisensa löytäneet?

Virallisesti Valfrid muutti Jämsään marraskuun lopulla 1913 eli vasta sen jälkeen, kun esikoispoika Paavo oli syntynyt ja kuollutkin syntymää seuraavana päivänä.  Jämsässä hän toimi ensimmäiset 12 vuotta karjakkona Seppolan Ala-Apialassa.

Kirkonkirjat eivät lopultakaan paljasta juuri mitään, minkälainen ihminen Valfrid Eskola oli.  Mitä ilmeisimmin hän ei osallistunut aktiivisesti kevään 1918 tapahtumiin, koska ei menettänyt edes kansalaisluottamustaan.  Ympäristön asukkaiden luottamusta hän on kuitenkin herättänyt, sillä vuonna 1922 vajaat kymmenen vuotta Jämsässä asuneena karjakkona hänet valittiin kasanedustajaksi Hämeen läänin pohjoisesta vaalipiiristä.  Puoluekannaltaan hän oli sosiaalidemokaraatti.  Ensimmäinen kansanedustajuus kesti vain reilun vuoden, mutta sitten vuodesta 1927 alkaen kansan edustaminen jatkui aina vuoteen 1954 saakka niin, että kansaedustajavuosia kertyi yhteensä 28!  Presidentin valitsijamiehenäkin hän oli kaikkiaan seitsemän kertaa.   Hän jatkoi kaiken aikaa myös kunnallispolitiikassa ja oli mm. Jämsän kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja 1940-luvulla hänelle myönnettiin kunnallisneuvoksen arvonimen.

Valfrid Eskola kuoli vuonna 1961 ja hänet on haudattu Jämsän Miekkainpetäjän hautausmaalle.

Valfrid Eskolan sukua koskevia tietoja on koottuna hänen profiiliinsa Geni.com -alustalle, ks. https://www.geni.com/people/Valfrid-Eskola/6000000085925477827?through=6000000184552267828

Lähteet:

- Hauhon ja Jämsän kirkonkirjat

- Suomalaiset kansaedustajat: Valfrid Eskola (eduskunta.fi)