Hauholla sukuni asuinsijoja melkein joka kylässä

Kun esivanhemmissani on lähinnä piikoja, renkejä ja vuokraviljelijöitä, he myös liikkuivat paljon kylästä ja talosta toiseen.  Aviopuoliso haettiin kuitenkin yleensä samalta kylältä tai korkeintaan naapurista, joten kauas ei yhden tai edes muutaman sukupolven aikana ole edetty.   Edellisessä blogikirjoituksessani tarkastelin hämäläisyyttäni viisi sukupolvea aiemmin eläneiden esivanhempieni synnyinpaikkojen mukaan.  Varsin läheltä omaa synnyinkotiani nuo kaikki 32 esivanhempaani olivat kotoisin. Tässä tarkastelen hauholaisuuttani kaikkien esivanhempieni elinajan asuinpaikkojen kautta.

Sukupolvien myötä esivanhempani ovat lähestyneet Hauhoa.   Kuitenkin jo monet tuota viidettä sukupolvea edeltävät esivanhemmat ovat asuneet Hauholla.  Moni sukuhaara löytyykin Hauhon seurakunnan kirjoista. 

Geni-alustalta löytyy toistaiseksi kirjattuna muutama sata esivanhempaani.  Viisi sukupolvea taaksepäin olen onnistunut jäljittämään kaikki esivanhempani, mutta sen jälkeen ketjut vähitellen katkeavat.  Esivanhempieni jälkeläisiä, erityisesti 1800-luvulla syntyneitä, on kirjattu yhteensä pari tuhatta.  Vaikka osa jälkeläisistä jo lähtikin kauemmaksi maailmalle, 1800-luvun suurperheistä on riittänyt jälkeläisiä myös lähiseudulle piioiksi, rengeiksi, torppareiksi ja talollisiksi.  Niin paljon näitä esivanhempien jälkeläisiä on jäänyt Hauhollekin, että Hauhon hautausmaata alkaa kohta pitää kokonaisuudessaan kuin omana sukuhautana.

Oheisessa kuvassa on merkattuna niitä paikkoja, missä esivanhempani tai vanhempieni ja isovanhempieni sisarukset ovat Hauholla asuneet.   Paikat eivät ole täsmällisiä, sillä monista taloista on tiedossa vain kylä, mutta ei tarkempaa sijaintia.    Ei ole monta Hauhon kylää, missä joku esivanhemmistani ei olisi asunut.  Näissäkin kylissä on sitten ainakin joku esivanhempien lähisukulaisista ollut piikoina tai renkeinä.  Kun itse tunsin tai tiesin lapsuudessani ainakin jossain määrin isovanhempieni ikäluokan, mielikuvani oli, että olen enemmän hauholainen isäni puolelta. Todellisuudessa kuitenkin erityisesti äitini äidin juuret ovat monipuolisesti hauholaisia.

Vaikka suvut ovat pyörineet samoilla seuduilla, on suorastaan yllättävää, miten riippumattomia omien vanhempieni suvut ovat olleet toisistaan.  Heidän syntymästään 1920-luvulla pitää mennä aina 1700-luvun puoliväliin saakka ennen kuin löytyy ensimmäinen yhteinen esivanhempi.

Seuraavassa esitellään joitakin eri kylissä asuneita esivanhempia tai heidän sisaruksiaan.  Esittelyjärjestys on kuin kierros Hauhon kylillä.  Aloitan kierroksen omasta synnyinkodistani ja sen välittömässä läheisyydessä olevista kylistä.

Esivanhempien yhteyttä itseeni olen merkinnyt kirjainjonoilla, joissa ä tarkoittaa äitiä ja i isää. Esim. (äiää) on äitini isän äidin äiti.

 

Kokkala

Hauhonselän rannalla kirkonkylän ja Kyttälän eteläpuolella sijaitseva Kokkala on ollut tunnettu jo keskiajalla.  Se on historian aikana ollut joko yksi tai kaksi taloa eikä sillä ole ilmeisesti ollut koskaan esim. torppia.  Ensimmäiset Kokkala -sukunimeä käyttäneet esivanhemmat olivat isäni isovanhemmat Kalle Kustaa ja Amanda Kokkala, jotka aivan 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa hankkivat molemmat silloiset tilat Löfholmin ja Strandvikin omistukseensa. Koko kylä oli yhtenä tilana vain hyvin lyhyen ajan, minkä jälkeen se jaettiin uudelleen Ylitaloksi ja Alitaloksi näiden tilojen talouskeskusten sijaitessa eri puolilla Hauhonselkää.

Ensimmäiset Kokkalassa asuneet esivanhemmat olivat kuitenkin Amandan isovanhemmat, jotka muuttivat Kokkalan Strandvikin vuonna 1845.  He asuivat kuitenkin ajoittain muualla Hauholla.

 Kyttälä (vanh. Skyttälä)

Kyttälän talouskeskus on niin ikään Hauhonselän rannalla Kokkalan ja Kyttälän välissä.  Kyttälän kylä on kuitenkin laaja yltäen Hattulan rajalta kirkonkylän itäpuolelle.  Pitkäaikaisin Kyttälässä asunut sukuhaara on ollut Villantilan Laurilaa 1700-luvun alkupuoleta aina 1800-luvun puoliväliin viljellyt suku. Varhaisin heistä oli vuonna 1727 kuollut Lauri Tuomaanpoika (äääiiiääi).   Myöhemmin sukulaisia on asunut myös mm. Kyttälän Seppälässä.

 Okerla

Okerlan kyläyhteisö oli alkujaan Vuorenselän rannalla, mutta kun kylä poltettiin isonvihan aikana, uusi kylä rakennettii noin kilometrin päähän mäelle.  Okerlan kylään kuuluu kuitenkin alueita myös nykyään Hauhontaustana tunnetussa kylässä, mutta käsittelen tässä vain varsinaisen Okerlan kyläyhteisön, mikä sijaitsi lähestulkoon nykyisen Talolan (Caven) pihapiirissä.

Isoisäni isoisä Kustaa Kustaanpoika (iiii) muutti perheineen Ilmoilasta Okerlan Melkkalaan vuonna 1867 ja asui siellä kuolemaansa saakka.  Hänen poikansa Kalle Kustaa Kustaanpoika ehti isännöidä Melkkalaa vaan muutaman vuoden ennenkuin muutti perheineen Kokkalaan.   Kalle Kustaan vaimon Amandan täti Maria miehensä Kallen kanssa muutti samaan tiiviiseen kyläyhteisöön Okerlan Heikkilän vuokraajiksi myös vuonna 1867 ja asuivat siellä kunnes Maria kuoli v. 1897 ja Kalle v. 1907. Heidän jälkeläisensä eivät kuitenkaan jääneet asumaan Okerlaan.

 Kirkonkylä

Hauhon kirkonkylässä sukua on asunut satunnaisesti useamminkin.  Varhaisin kirkonkylässä asunut esivanhempani on Porsoosta Toppolaan muuttanut ja sitä 1600-luvun lopulla isännöinyt arviolta 1630-luvulla syntynyt Lauri Yrjönpoika, joka on esi-isiäni sekä isän puolelta (iiiiiiääii) että äidin puolelta (äiiääiiäi). Hänen poikansa Matti Laurinpoika ja aikanaan Kalailan Pietilään avioitunut tytär Anna Matintytär jatkoivat isäni puolen sukuhaaraa ja hänen avioliiton myötä Luopioisiin muuttanut tyttärensä Maria Laurintytär äitini puolen sukuhaaraa. 

Toinen varhainen äitini puolen kirkonkylässä asunut esi-isä oli vuonna 1700 syntynyt Vanhalan isäntä Antti Matinpoika (äääiiäi).  Hänen tyttärensä Kirsti Antintytär avioitui Kyttälän Laurilan tilan pojan Matti Matinpojan kanssa.

 Hauhontausta

Hauhontausta ei ole varsinainen perinteinen kylä, sillä alueet Hauhonselän ja Hattulan tai Tyrvännön rajan välillä kuuluivat muihin kyliin (Kirkonkylä, Kyttälä/Villantila, Hahkiala, Okerla, Kokkala).  Tässä tarkoitan Hauhontaustalla kuitenkin nykyisen Hauhontaustantien varrella olevia alueita.  Äitini lapsuudenkoti sijaitsi tämän tien varrella aivan Tyrvännön rajalla. Tien varrella on myös alitalo, johon isäsi isän veli Aleksi asettui sukupolvenvaihdoksen jälkeen 1920-luvulla.  Yksi äitini veljistä taas asui useita vuosikymmeniä lähellä paikkaa, missä Hauhontaustan viimeinen kauppa toimi.   Lisäksi on todettava, että lukuisissa Hauhontakana sijainneissa torpissa on asunut etäisempiä sukulaisia (kuten esivanhempien pikkuserkkuja) lyhyempiä tai pidempiä jaksoja.

Hauhontaustan taloista myös mm. Ojalassa ja Valkamassa on aikojen kuluessa asunut sukulaisiani.

 Metsäkulma

Myöskään Metsäkulma ei ole perinteinen kylä vaan alue, joka kuuluu useisiin eri kyliin.  Tässä tarkoitan Metsäkulmalla alueita, jotka ovat lähellä nykyistä Metsäkulmantietä.  Vanhoja kyliä tällä alueella ovat olleet mm. Ajoranta, Porsoo, Saha, Kukkola, Hakkala ja Keso ja useat alueen taloista ja torpista ovat olleet Hahkialan omistuksessa.  Tärkeimpiä esivanhempieni kiintopisteitä alueella ovat esim. Omettakorpi nykyisen Porsoontien varrella, Sillanpään torppa Vuolujoen varrella, Porsson tila ja siitä myöhemmn erotetut torpat, Vasikan mylly Vuolujoen varrella ja Keso.

 Varhaisimmat alueelta esivanhemmiksi tunnistettuja ovat 1600-luvulla Porsoon tilaa asunut Yrjö Tuomaanpoika (iiiiiiääiii) ja hänen poikansa Lauri Yrjönpoika, joka aikanaan muutti kirkonkylän Toppolaan.   Vuonna 1811 Juho Heikinpoika (iiääii) ja vaimonsa Kirsti Mikontytär muuttivat perheineen Omettakorven torppaan.  Sieltä he muuttivat v. 1845 Kokkalaan, kun Juhosta tuli Kokkalan Strandvikin lampuoti.  Vuolujoen Sahan ja Vasikan myllyt saivat isälinjan esivanhempiani asukkaiksi vuonna 1790, kun Tuuloksen Pohjoisessa syntyneet Kalle Juhonpoika ja vaimonsa Katariina muuttivat mylläriperheeksi alueelle.  He viipyivät täällä aina 1850-luvulle saakka, kunnes muuttivat v. 1851 Ilmoilaan perheinen.  Heidän vanhin poikansa

E.m. Omettakorvessa asuneen Juho Heikinpojan (iiääii) pojan Johannes Juhonpojan vaimo Heta Antintytär oli puolestaan syntynyt v. 1805 Kesossa, minne hänen vanhempansa olivat muuttaneet v. 1802.  Kesossa on myös myöhemmin sukuani, kun äitinini äidin sisar oli Keson pitkäaikainen emäntä 1900-luvulla.  Sillanpään torpasta tuli puolestaan suvun tukikohta, kun Sotjalan Puuskasta kotoisin oleva Jussi Jussinpoika (ääiäi) muutti sinne nuorikkonsa kanssa aivan 1800-luvun alussa.  Sahan Rekolasta oli kotoisin mm. isoisän isoisän vuonna 1798 syntynyt äiti Eeva Kaisa Erkintytär (iiiiä). Hänen isänsä suku oli asunut Rekolaa useita sukupolvia ja äitinsä oli puolestaan kotoisin Kukkolasta.  Hakkalassa samoin kuin lukuisissa alueen torpissa on asunut myöhemmin useita e.m. Sillanpään Jussi Jussinpojan jälkeläisit.

 Eteläinen

Edellä mainitun Omettakorven Juho Heikinpojan (iiääii) vanhemmat asuivat Eteläisten Huikkolassa vuodesta 1766 vuoteen 1784, jolloin he muuttivat Hausjärvelle.  Myös Juhon isän Heikki Mikonpojan isä Mikko Mikonpoika on asunut Huikkolassa, missä hän myös kuoli v. 1773.  Myöhemmin Eteläisiin siirtyi esim. edellä mainitun Vasikan myllärin Kustaan v. 1818 syntynyt sisar Eeva Kaisa, joka avioitui Eteläisten Löfkullan pojan kanssa ja josta sittemmin 1860-luvulla tuli Eteläisten Sarkkolan emäntä.   Ja onhan Eteläisissä asunut myös oma veljeni 1980-luvulla.

 Juntula & Kokkila

Tällä alueella ei tiettävästi ole asunut suoria esivanhempiani muuten kuin, että isoäitini isoisä Heikki Erikinpoika (ääii) oli Juntulan Soverissa räätälin oppipoikana vuoden verran jo 12-vuotiaana v. 1845.

Myöhemmin myös esim. isioisäni äidin serkku Ida Soveri , herastuomari Jeremias Soverin vaimo asui Soverissa avioliiton solmittuaan 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Myös Kivikon talossa ja sen lähellä olevissa torpissa on asunut esivanhempieni sisaruksia.

 Tuittula

Tuittula on ollut monen esivanhempani kotipaikka.   Alastalo löytyy useita eri reittejä.  Varhaisin tunnistettu on 1600-luvun lopulla syntynyt Martti Tanelinpoika (iiiiäääii), joka on yhdeksännen sukupolven esivanhempiani.  Sitten 1700-luvun puolivälistä löytyy Mikko Yrjönpoika ja Maria Antintytär, jotka ovat seitsemännen polven esivanhempiani niin isäni kuin äitini puolelta.  Heidän tyttärensä Maria Mikontytär (s. 1771, ääiiiä) on esiäitini äidin puolelta ja toinen tytär Kirsti Mikontytär (s. 1774, iiääiä) on esiäitini isän puolelta. 

Myös Tuittulan Heikkilä tulee useasti esiin sukuni vaiheissa. Esimerkiksi edellä olevan Mikko Yrjönpojan vanhemmat Yrjö Juhonpoika (ääiiiäi) ja vaimonsa Anna Eliaantytär ovat molemmat asuneet Heikkilässä kuolemansa ennen kuolemaansa v. 1762.  Isoisäni isoäidin isä Iisakki Tuomaanpoika syntyi Heikkilässä v. 1802, mutta muutti sieltä pois jo kolmevuotiaana.  Hänen vanhempansa olivat muuttaneet Heikkilään v. 1782.  Heikkilä on myös ollut useiden äitini puolen sukulaisten palvelupaikka 1800-luvulla.

Tuittulan Karkkulassa asuivat 1700-luvulla äitini puolen seitsemännen polven esivanhemmat Sipi Samuelinpoika (ääiäiäi) ja vaimonsa Maria Abrahamintytär. 

Tuittulan Nukariin yhteys on myöhäisempi.  Isoisäni sisar Olga eli August Nukarin puoliso emännöi Nukaria muutaman vuosikymmenen ennen 1900-luvulla.

 Hahkiala & Kelkkainen

Hahkiala on vaikuttanut kaikkein eniten sukuuni sillä, että Charpentierit olivat Kokkalan omistajia 1700- ja 1800-luvulla ja ensimmäiset Kokkalassa asuneet sukulaiseni ovat palvelleet Charpentierejä.  Esivanhempieni jälkeläisiä on kuitenkin ollut piikoina ja renkeinä Hahkialassa tai torppareina useissa Hahkialan torpissa.

Kelkkaisilla (Itä-Hahkialassa) on kuitenkin asunut myös suoria esivanhempiani.  Jo 1700 luvulla Kelkaisten Yrjölässä asuivat kahdeksannen polven esivanhempani Yrjö Yrjönpoika (iiäääiii) ja vaimonsa Liisa Matintytär. Myös heidän poikansa Juho Yrjönpoika ja tämän poika Antti Yrjönpoika ovat syntyisin Kelkkaisilta. Antti kuitenkin muutti 1800-luvun alussa puolisonsa kanssa Kesoon.

 Vitsiälä & Päitsärlä

Vitsiälän Iso-Hannula oli mm- äitini äidin lapsuuden koti aivan 1900-luvin alkuvuosina.  Vitsiälän Seppälästä oli puolestaan kotoisin esim. Kelkkasten Antti Yrjönpojan v. 1768 syntynyt vaimo Esteri Yrjöntytär (iiääää).  Esterin äiti Kaisa Iisakintytär (iiäääää) oli puolestaan syntynyt v. 1738 Vitsiälän Rassassa.   Sahankylän Rekolassa asunut isoisäni isoisän isoisä Erkki Kustaanpoika (iiiiäi) ja vaimonsa Eeva Leena Antintytär muuttivat Aleksanteri-poikansa kanssa Vitsiälän Eerolaan vuonna 1833 ja elivät siellä viimeiset toistakymmentä elinvuottaan.  Myöhemmin 1800-luvun lopulla isoisän isän Kalle Kustaan (iii) sisar Ida oli Vitsiälän Klemolan emäntä. 

Hyvien kulkuyhteyksien varrella olleena isona kylänä Vitsiälä oli sittemmin useiden esivanhempieni jälkeläisten lyhytaikainen asuinpaikka. 

 Kalaila

Jo 1600-luvulla Kalailan Pietilää isännöi yhdeksännen polven esi-isäni Erik Juhonpoika (iiiiiiäii).  Hänen poikansa Kalle Erikinpoika sekä syntyi että kuoli Pietilässä.  Kallen tytär Sofia sen sijaan löysi aviomiehen Tuuloksesta saakka, mutta Sofian poika Kalle jo sitten taas muuttikin Hauholle mylläriksi Vuolujoen varrelle.

Kalailan Ali-Pietilä oli myös isoisäni isoäidin äiti Ulla West (iiiää), joka muutti toisen tyttärensä Karoliinan ja tämän aviomiehen Kaarlen viljelemälle tilalle v. 1864 ja eli siellä kuolemaansa v. 1868 saakka.  Karoliina ja Kaarle viljelivät Ali-Pietilää kunnes v. 1899 muuttivat hekin Kokkalaan. 

 Porras & Lehdesmäki

Portaan kylässä Alhainen eli Leppäniemi on ollut monen äidinpuolen esivanhempani kotipaikka 1800-luvun jälkipuoliskolla.  Samoin tilan torpat, kuten Katinhännän ja Kaiturin torpat ovat olleet sukulaisteni asuinsijoina.   Isoäitini isoisä Aaro Matinpoika (äääi) muutti Alhaisten tilalle v. 1845 ja hän perheineen asui siellä kunnes v. 1875 muutti Portaan Rekolaan.  Aaron vaimo Stina Matintytär Hammar syntyi Portaan Kaiturin torpassa, oli piikana Rekolassa vuonna 1839 ja palasi sitten muualla kierreltyän aviovaimona Portaan Aljhaisiin v- 1844.

Toinen isoäitini isoisä Heikki Heikinpoika muutti monen mutkan jälkeen perheineen v. 1860 Lehdesmäkeen ja sitten v. 1871 Portaan Alhaisten Katinhännän torppaan.

 Sotjala & Hovinkartano

Edellä Metsäkulman Sillanpään torpan yhteydessä mainittu Jussi Jussinpoika oli syntynyt Sotjalan Puuskassa ja hän asuikin siellä kolmekymmentä ensimmäistä elinvuottaan.  Kuitenkin jo hänen vanhempansa ja isovanhempansa Juho Erkinpoika ( ääiäiii, k. 1750) ja vaimonsa Kirsti Eliaantytär (k. 1757) asuivat Puuskassa. 

Edellä Portaan yhteydessä mainitun Stina Hammarin äiti Eva Stina Hjort oli syntynyt Sotjalan sotilastorpassa v. 1801, missä perhe kuitenkin asui ilmeisen lyhyen ajan. 

Hovinkartanon Tuomaalan torppa oli kotina isoisäni isoäidille Heta Kaisa Iisakintyttärelle (iiiä) kahdentoista vuoden ajan sen jälkeen, kun hän vain muutaman kuukauden ikäisenä muutti vanhempiensa mukana Hattulasta Hauholle vuonna 1831.   Sittemmin 1860-luvulla Hovinkartanon Lampolan torppa oli viimeiset kolme elinvuotta kotina isoäitini isoisän äidille Maria Juhontyttärelle (äääiä)

 Mustila

Mustila on Hauhon kylistä poikkeus sikäli, että sieltä en ole ainakaan toistaiseksi esivanhempieni asuinsijoja. Onpahan kuitenkin yhden isoisäni veljen vaimo kotoisin Mustilasta.

 Rukkoila

Rukkoilan taloista Sipilä ja Hannula ovat olleet esivanhempieni asuinpaikkoja.  Myöhemmin Tuittulan Heikkilään muuttaneet Erik Tuomaanpoika (iiiäiii) ja vaimonsa Kirsti Tuomaantytär asuivat Rukkoilan Hannulassa, kun kuudennen sukupolven isoisän Tuomas Erikinpoika syntyi siellä v. 1774.  Hannulassa hän asui kahdeksan ensimmäistä vuottaan.

Myös äitini puoleta löytyy yhteys Rukkoilaan Hannulaan.  Äitini puolelta viidennen polven esi-isä Erik Antinpoika (ääiii) syntyi Sipilässä vuonna 1794 ja asui perheinen siellä aina vuoteen 1842, jolloin muutti Sillanpään torppaan.   Hänen toinen vaimonsa Maria Rask muutti isänsä mukana 13-vuotiaana Rukkoilan Hannulaan ja avioitui kuusi vuotta myöhemmin naapurin leskimiehen kanssa.  Heidän poikansa isoäitini isoisä (ääii) Heikki Erikinpoika syntyi Sipilässä ja eli siellä 9-vuotiaaksi.

 Sappee

Sappeen Kirmula on ollut yhden pitkälle jäljitetyn sukuhaaran koti jopa kuuden sukupolven ajan.  Varhaisin on 1600-luvulla elänyt isän puolen kymmenennen sukupolven esi-isä Erik Pekanpoika (iäiäiäiii) ja viimeisimpänä 1800-luvun alussa Luopioisiin avioitunut Anna Maria Heikintytär (iäiäiä).

Seitsemän polven esivanhemmat Erkki Yrjönpoika (äiäääii) ja Riitta Samuelintytär asuivat Sappeen Alastalos 1700-luvun puolivälissä. Miehensä kuoltua Riitta asui viimeiset vuotensa Sappeen Eerolassa.  Heidän poikansa Juho Erkinpojan koti oli myös Sappeessa, mutta pojan tytär Maria Juhontytär (äiäää) avioitui v. 1807 Miehoilan Paavolaan.

 Vihavuosi

Vihavuosi lähellä Luopioisten rajaa on ollut useasti aiempien sukupolvien sukulaisten lyhytaikainen asuinpaikka.  Sittemmin se on ollut niin äitini kuin hänen isänsäkin synnyinpaikka.  Äidin isän isä Juho Yrjönpoika, joka otti sukunimekseen Niska, muutti Vihavuoteen kosken rannalle jo 16-vuotiaana vuonna 1857. 

 Vuolijoki & Kaukkala.

Tiedossa olevia esivanhempiani ei ole asunut Vuolijoella, mutta heidän jälkikasvuaan kylläkin.  Näyttää siltä, että piiat ja rengit ovat sujuvasti vaihtaneet taloja Pälkäneen ja Hauhon Vuolijokien välillä.  Kaukkalassa on syntynyt äidin puolen 8. polven esiäiti, v. 1687 syntynyt ja avioliittonsa jälkeen Luopioisissa asunut Sofia Grelsintytär (äiiiäiiä).

 Torvoila ja Miehoila

Varhaisimmat Torvoilaan liittyvät sukujuureni johtavat Torvoilan Mikkolaan, mitä äitini puolen kahdeksannen polven esivanhempani Abraham aataminpoika (äääiäiäi) ja hänen vaimonsa Brita Martintytär isännöivät 1700-luvun alussa.  Mikkolassa jatkoivat heidän tyttärensä Liisa Abrahamintytär ja tyttärenpoika Juho Matinpoika. Juhon Mikkolassa syntynyt tytär Maria Juhontytär solmi sitten 1800-luvun alkuvuosina avioliiton Kyttälän Laurilan Matti Matinpojan kanssa.

Miehoila löytyy kotipaikkana niin isäni kuin äitinikin esivanhemmilta.  Isoisäni isoäiti Heta Kaisa Iisakintytär (iiiä) asui vanhempiensa kanssa Miehoilan nuoruutensa 12-vuoptiaasta 26-vuotiaaksi eli avioliittonsa solmimiseen saakka ensin Miehoilan Eskolassa ja sitten 1850-luvulla Yli-Arvelassa.  Äitini puolella Miehoila tuleekin sitten katetuksi laajemmin.   Miehoilan ”kantavanhemmiksi” voidaan nimetä Juho Yrjönpoika (äiääiäii) ja vaimonsa Maria Simontytär, jotka isännöivät Miehoilan Paavolaa isonvihan molemmin puolin 1700-luvun alussa.  Paavolassa sukua jatkoivat Yrjänä Juhinpoika, Maria Yrjänäntytär ja tämän poika Matti Matinpoika.  Matin tytär Fredrika (äiää) ja miehensä Tuomas Juhonpoika (äiäi), joiden elämä näyttää olleen varsin vaiherikas, asuivatkin sitten Pälkäneen ja Luopioisten vaiheiden jälkeen Miehoilassa useammissa eri paikoissa 1850-luvulla: Ojala, Paavola, Hääsi ja Hiirenniemi.  Kaiken tämän lisäksi Fredrika kuoli hukkumalla vain 33-vuotiana.

 Alvettula

Isoisäni vanhin veli Kalle avioitui v. 1914 kotivävyksi Alvettulan Ellilään.  Hän oli kuitenkin ehtinyt jo vakiinnuttaa Kokkala-sukunimen käyttöönsä ja niin sukunimi on säilynyt hänen jälkeläisilläänkin.  

Äitini puolella Alvettula on ollut monen monen piian ja rengin palveluspaikka.  Esimerkikki edellä Miehoilan yhteydessä mainittu Fredrika Matintytär (äiää) oli Ellilässä piikana vv. 1838 – 1840 ennen Pälkäneelle muuttoaan ja avioliittoaan.  Isoäitini isoäiti Stina Hammar (ääää) oli Alvettulan Bobackassa piikana vuonna 1840. 

Mainittakoon vielä, että edellä kerrottu Torvoilan Mikkolan yhteydessä mainittu Liisa Abrahamintyttären aviomies Matti Heikinpoika oli syntynyt Alvettulassa v. 1700.

 Hyömäki & Uusikylä

Hyömäen asukkaista löytyvät isäni puolen kuudennen polven esivanhemmat entinen sotilas Jonas West ja hänen vaimonsa, Hyömäen Innalan tytär Anna Sipintytär.   Jonas West on sikäli erikoisuus esivanhemmissani, että hän on ainoa löydetyistä esivanhemmistani, joka on joskus asunut kauempana kuin 50 km päässä Hauholta.  Jonas olikin sitten syntyjään peräti ruotsalainen.  Anna oli avioituessaan jo 36-vuotias.  Heidän v. 1797 syntynyt tyttärensä Ulla, joka käytti sukunimenään isänsä sotilasnimeä West, on isoisäni isoäidin äiti (iiiää).   Jo Annan kaikki isovanhemmat olivat Hyömäen asukkaita, isänpuolelta Innalassa ja äidin puolelta Iso-Kourlassa.  Itse Ulla ehti ennen avioliittoaan kiertää piikomassa useassa talossa:  Hyömäen Wähä-Kourlassa, Uudenkylän Läpikäytävän Markkulassa, Hyömäen Tyrnissä ja Hyömäen Iso-Kourlassa.

 Ilmoila

Ilmoilassa Honkasaaren Klaasun tila oli isälinjan isovanhempieni viljelyksessä vuodesta 1851 vuoteen 1867.  Ensimmäiseksi Klaasun lampuotina oli isoisäni isoisän isä (iiiii) Kustaa Kallenpoika, joka oli aiemmin toiminut Vasikan myllärinä.  Kustaan kuoltua lampuotina toimi poika Kalle Kustaa Kustaanpoika, joka sitten v. 1867 muutti perheineen Okerlan Melkkalaan.  Isoisäni isä Kalle Kustaa Kustaanpoikakin ehti syntyä Klaasussa v. 1859.

Sittemmin 1930-luvulta alkaen isoisäni vnuorin veli Heikki isännöi Katri-vaimonsa kanssa Ali-Lurin tilaa Ilmoilassa.

 Lautsia

Lautsia ei ole tiettävästi ollut yhdenkään esivanhempani asuinpaikka, mutta kuten missä tahansa alueen suurista tiloista, myös Lautsiassa on esivanhempieni jälkeläisiä palvellut piikoina ja renkeinä.

 Hauhon ympäristö

Pitäjänrajat eivät rajoittaneet ihmisten kulkua millään tavalla, joten luonnollisesti myös naapuripitäjistä löytyy kyliä ja taloja, joista esivanhempieni asuinsijoja löytyy.  Erityisesti mainittakoon Tuuloksen Pohjoinen,  Pälkäne Laitikkalasta Epaalaan ja Luopioisten Puutikkala, Karviala ja Kantola.  Kuitenkaan toistaiseksi ei ole tutkimuksissani tullut vastaan ainoatakaan esivanhempaa – yhtä ruotsalaissotilasta lukuunottamatta – jonka asuinpaikka olisi ollut yli 50 km päässä synnyinkodistani Hauholta.

Ja mitä sitten

Edellä olen esitellyt eri kylillä asuneita esivanhempiani vain ylimalkaisesti. Tavoitteeni on, että saisin lueteltua asuinpaikat tarkemminkin myös esivanhempien sisarukset, serkut ja pikkuserkut huomioiden.  Kiinnostavaa olisi joskus kierrellä eri kylissä etsimässä esivanhempien asuinpaikkoja.  Muutoinkin tällainen "kartoittaminen" ja yhteenvetojen laatiminen lisää ymmärrystä,  Jo nyt olen monessa tapauksessa havahtunut, kuinka uuden avioparin tai perheen muuton taustalla saattaa olla joku aiempi sukulaisten välinen yhteys esim., että isovanhemmat ovat vuosikymmeniä aiemmin asuneet samassa kylässä, veljet ovat aikanaan palvelleet samassa talossa renkeinä jne.

Kun omat esivanhempani kattavat Hauhon näin laajasti, olen valmis veikkaamaan, että monesta vanhasta hauholaisesta suvusta löytyisi myös minun sukulaisiani.  Jo nyt tämän sukututkimus­harrastuksen myötä on löytynyt lukuisia viidensiä, kuudensia jne serkkuja – jopa yhdeksänsiäkin serkkuja.  Vanha sanonta on, että suku päättyy kolmanteen serkkuun, mutta näin helppojen viestiyhteyksien aikana on mukava sisällyttää sukulaisiksi myös nämä kaukaisemmat ”serkut”.   Toisin kuin monilla muilla keskiajan kuninkaallisia tai edes myöhempiä aatelisia ei ole vielä kuitenkaan sukulaisiksini ilmaantunut.