Kaksi murhaa Hauhon Vitsiälässä v. 1906

Aino Maria Klemolan ja Hilma Engmanin murhat Vitsiälässä tammikuussa 1906 

Kaaviokuva murhapaikasta (Hämetär 16.1.1906)


Kirjoittellessani pari vuotta sitten sukukirjaa isäni isovanhempien Kalle Kustaa ja Amanda Kokkalan elämästä ja esipolvista vastaani tuli murheellinen tapaus, missä Kalle Kustaan serkku Aino Maria Klemola oli tullut murhatuksi. Tapaus oli sinänsä tuossa sukutarinassa vain sivujuonne, mutta tuntuu herättävän kiinnostusta yhä uudelleen ja uudelleen. Aikanaan tapahtumat herättivät todella laajasti huomiota, sillä olihan lopulta kyse kahdesta murhasta, missä uhreiksi joutuivat samassa pikkukylässä asuneet naiset. Rikoksissa tuntuu itsessään olevan aina jotain kiinnostusta herättävää ja jos tapauksella on vielä jokin yhtymäkohta omaan elämään, kiinnostus luonnollisesti kasvaa. Kerrataanpa siis tapahtuman kulkua vähän laajemmin tälläkin foorumilla. 

Taustaa

Klemolat olivat muuttaneet Vitsiälään vuonna 1887. Kalle Kustaa Topiaanpoika Klemola oli syntynyt Tuittulan Karkkulassa v. 1860, muttanut sitten v. 1867 Kukkolaan. Ida Karoliina Klemola oli syntynyt Ilmoilan Klasussa v. 1865, mutta muuttanut Okerlan Melkkalaan jo parivuotiaana- Kalle Kustaa ja Ida Maria solmivat avioliiton vuonna 1884. Nuoripari asui aluksi Kukkolassa, missä heille ehti syntyä kaksi lastakin, esikoisena Aino Maria. Vuonna 1887 he saivat mahdollisuuden siirtyä Päitsärlään eli Vitsiälään, missä Klemolan virkatalo vapautui Ida Karoliinan serkun Eteläisten Sarkkolassa syntyneen Vilhelmiina Tuomaantyttären ja tämän aviomiehen Karl Niklas Mieholinin perheeltä. Vitsiälässä perheeseen syntyi vielä useita lapsia, nuorimpana v. 1902 Väinö Tobias, joka tosin menehtyi jo 7 kk iässä. Äiti Ida Karolina kuoli jo keväällä 1904 vain 39-vuotiaana, jolloin esikoinen 19-vuotias Ainoa Maria joutui varmasti ottamaan äidin roolia suuren sisaruskatraan – kolme sisarta ja kaksi veljeä - kaitsijana. 

Vitsiälässä oli myös pieni Engmannin kauppapuoti, jota käytännössä hoiti kauppiaan tytär Hilma Engman.  Hilmasta ei lehtijutuissa kerrota paljonkaan, sillä luultiinhan aluksi kyseessä olleen "vain" pahoinpitelyn. Henkikirjojen mukaan tuolloin Vitsiälässä asui kuitenkin v. 1854 syntynyt itsellinen Hilma Engman, mutta en ole aivan varma, onko kyseessä juuri murhattu Hilma Engman.

Vitsiälän talot olivat vielä 1900-luvun alussa ”tavattoman tiheään rakennettuna” ryhmänä kylätien ja rantapolun välissä (ks. oheinen kuva).  Hämetär -lehden mukaan kylässä oli tuolloin kaikkiaan 17 taloa. Klemolan rakennuksen kyljessä oli Engmannin kauppapuoti ja toisella puolen ns. Haukan kujan takana tyhjillään ollut Haukan talo ja sen vieressä Seppälän rakennus, missä asui mm. teurastaja Wirtanen. 

Murhaaja Heikki Ismail Heikinpoika eli ”Isman Heikki” oli syntynyt Kangasalla v. 1869 ja tullut rengiksi Päitsärlän Seppälään v. 1889. Hän oli ollut alkuun renkinä Seppälässä, välillä vuoden Tourussa, mutta sitten 1900-luvun alkupuolella ryhtynyt itselliseksi ammattiteurastajaksi. Seppälä itse oli paikkakunnalla poliisikonstaapeli ja Heikki Ismael sukua k.o. poliisin vaimolle. Sukunimen Wirtanen Heikki Ismail oli ottanut käyttöön henkikirjan mukaan vasta vuonna 1905 eli hän ei ollut sukua muille Hauhon Virtasille. Heikki Ismail oli siten seurannut itseään 16 vuotta nuoremman naapurintytön Ainoa Maria kasvua jo aivan pikkutytöstä lähtien. 

Heikki ja Aino Maria olivat kihlautuneet ilmeisesti niin pian kuin se Aino Marian iän puolesta oli mahdollista, vaikka jälkeenpäin kerrotun mukaan monet olivat varoitelleet Ainoa Heikin väkivaltaisesta luonteesta. 

Ensimmäinen murha - ryöstömurha kauppapuodissa

Ensimmäinen väkivaltainen teko sattui Engmannin kauppapuodissa maanantaina 8. tammikuuta 1906 varhain eli jo ennen kello kuutta. Wirtanen myönsi olleensa paikalla, mutta vyörytti syyn itse teosta kylässä asuneelle Kalle Pihlmanille. Pihlmanin osuutta ei pystytty mitenkään todistamaan ja tämäkin teko tuomittiin lopulta Isman Heikin tekemäksi. Ilmeisesti teon motiivina oli tässä pelkästään raha. Kerrotun mukaan Wirtanen oli mennyt ostamaan karamellia, kun oli lähdössä sukulaisten luo Kangasalle. Kauppiaan tytär Hilma Engman oli avannut Wirtaselle oven ja jossain vaiheessa tämä oli kalauttanut Hilmaa takaraivoon ja ryöstänyt laatikosta 50 mk rahaa. Teon jälkeen Wirtanen oli lähtenyt Pälkäneen kautta kohti Kangasalaa. 

Wirtasta oli epäilty heti alkuun teosta, sillä Hauholta hälytettiin jo samana päivänäö Pälkäneen poliisi etsimään Wirtasta. Seuraavana päivän oli päästy jo Wirtasen jäljille Lovensalon kylässä, mutta hänet tavoitettiin kuitenkin vasta Kangasalan puolella Raadonsalon Rantalassa. Täällä Wirtanen oli ehtinyt ennen pidätystä piilottamaan rahapussinsa johonkin asumattomaan rakennukseen, mistä Wirtasen veli sen oli myöhemmin löytänyt. Pälkäneläinen konstaapeli Heikkilä oli heti lähtenyt kuljettamaan käsirautoihin pantua Wirtasta Hauhoa kohti. Matkalla hän oli kohdannut myös etsintöihin lähteneet poliisi Seppälän ja naapurin Kalle Klemolan, joille oli sitten luovuttanut vangin. Wirtasta kuulusteltiin, mutta sitovien todisteiden puuttuessa ja poliisi Seppälän mennessä takuuseen sukulaismiehestään hänet päästettiin kuitenkin vapaaksi. Kyläläiset olivat tätä jo siinä vaiheessa vastustaneet äänekkäästi. 

Alkujaan ryöstönä ja pahoinpitelynä käsitelty rikos muuttui murhaksi, sillä Hilma Engman kuoli 18. tammikuuta sairaalassa. Siinä vaiheessa Wirtanen oli ehtinyt jo tehdä toisenkin murhan. 

 Toinen murha - morsiamen puukotus kotipihalla 

Toinen murha sai välittömästi laajasti huomiota suomalaisessa lehdistössä, sillä se tapahtui päivänvalossa ja todistajien läsnä ollessa. Ajan tavan mukaan yksityiskohtien kertomista ei lehdistössä vältelty. Aino Mariakin oli ilmeisesti välittömästi Hilma Engmanin pahoinpitelyn jälkeen epäillyt sulhastaan Heikki Ismailia, sillä hän oli heti seuraavana päivänä purkanut monivuotisen kihlauksen ja todennut mm., että ei hän vankia ota. Kihlauksen purkauksesta oli myös maksettu Wirtaselle rahallinen korvaus. Perjantaina 12. tammikuuta iltapäivällä olivat niin Ainoa Maria kuin Wirtanenkin olleet Seppälässä kuulusteltavana jonkun riitajutun vuoksi. Aino Maria oli poistunut kotiinsa ensin ja Wirtanen vähän myöhemmin puukko saapasvarressaan. Pihalla Wirtanen oli pyytänyt työmies Otto Flinkiä kutsumaan Aino Marian puheilleen. Heti Ainon kohdatessaan Heikki Ismael oli puukottanut tätä kuolettavasti – yhteensä ruumiista löydettiin 21 puukoniskua. Kun poliisi löytyi läheltä, tekijä saatiin pidätettyä heti tekopaikalla. 

Teko oli raaka ja harkittu. Mukanaan Wirtasella oli kirje, jossa hän oli mm. todennut, että kihlauksen purkauduttua toisen heistä on kuoltava. Juttua lukiessa tulee väistämättä mieleen vanha kysymys siitä, miksi naiset rakastuvat renttuihin. Hämettären mukaan Aino Maria oli ”luonteeltaan vilkas ja iloinen. Hän oli keskikokoinen, hyvän näköinen, vaaleaverinen, mutta hiukset tummat”. Heikki Ismailia taas kuvataan rajuluontoiseksi ja roistomaiseksi käytökseltään. Hän oli kuitenkin käynyt kansakoulua ja oli siten myös luku- ja kirjoitustaitoinen, mikä ei suinkaan ollut tuohon aikaan itsestäänselvyys.  Jälkikäteen on vaikea arvioida, kuinka paljon lehtikirjoituksissa on liioiteltu tällaista kaunotar-ja-hirviö -suhdetta.

Oikeuslaitos ei viivytellyt

Wirtasen päästäminen vapaaksi ensimmäisen pahoinpitelyn jälkeen kyläläisten vastus­tuksesta huolimatta aikaansai kansan nousemisen nimismiestä ja erityisesti e.m. poliisi Seppälää vastaan vaatien tämän erottamista. Wirtanen tuomittiin 5. huhtikuuta elin­kautiseen kuritushuonevankeuteen, minkä Turun hovioikeus vahvisti jo heinäkuussa.  Koko prosessi läpi puolessa vuodessa ei taitaisi onnistua tämän päivän oikeuslaitokselta. Tosin itse teosta tavattu murhaaja vangittaisiin varmasti nytkin heti teon jälkeen.

Valitettavasti en ole toistaiseksi onnistunut selvittämään, miten kauan Heikki Ismail Wirtanen joutui kärsimään vankeudessa ja mitä hänelle oli vapautumisen jälkeen tapahtunut. Oletettu vapautuminen saattoi osua juuri kevään 1918 tapahtumien aikaan, joten suurta huomiota se ei välttämättä herättänyt.  Lehtijuttujen mukaan hän oli kuitenkin kiinnijoutuneena uhannut vapauduttuaan polttaa koko Vitsiälän kylän, koska ”Ainoa ei enää ole”.

Lähteet

Useat valtakunnalliset sanomalehdet kirjoittivat murhista selostuksia heti tapahtuman jälkeen ja myöhmmin oikeudenkäynnin aikana.  Ainakin Hämetär -lehden toimittaja oli päästetty katsomaan murhatun Ainoa maria Klemolan ruumistakin, minkä vuoksi Hämetär -lehdessä 16.1.1906 julkaistu selostus lienee perusteellisin ja yksityiskohdissaan karmaisevin selostus tapahtumista.   Oikeudenkäyntien dokumentteihin en ole tutustunut.


Kommentit

Suosituimmat

Miksi kaikki poliitikot näyttävät olevan sukua toisilleen!

Tarina lapsuudestani ja nuoren miehen hukkuminen Hauhonselkään v. 1886

Kun suku sammuu – Hauhon Toppolan viisi viimeistä sukupolvea

Wiktor Engmanin hauta Hauhon hautausmaalla

Syylin sepät Hauhon kirkonkylässä